Onko vielä naisia jotka vaikenevat seurakunnassa?

Voisit tutkailla omia heikkouksiasi ja miettiä miksi tarvitsisit vaikenevan naisen, etkä tasa-arvoista kumppania. Mitä sinulta puuttuu? Itsetuntoa?

Voisit tutkailla omia heikkouksiasi ja miettiä miksi tarvitsisit vaikenevan naisen, etkä tasa-arvoista kumppania. Mitä sinulta puuttuu? Itsetuntoa?

Ennenvanhaan naisetkaan eivät tykänneet julkisuudesta. Tuollaiset tilanteet saatettiin kokea pakkona, ja ahdistavassa tilanteessa mies uhrautui ottamaan esiintymisen taakan itselleen. 

Se tuntuu vähän oudolta, mutta kyllä takavuosina Suomessakin monet naiset oikeasti taisi olla hiukan kasvatettu niin, että mies on perheen pää ja hoitaa esim. perheen ulkosuhteet. Naiset olivat varmasti vahvoja ja itsenäisiäkin, mutta miehen läsnäollessa 'johtajan' rooli selkeästi luovutettiin tälle. 

Pitäisikö pulputtaa kuin papupata?

Ennen oli myös selkeästi "miesten jutut" ja"naistenjutut".

Naisen vaikeneminen seurakunnassa

tarjoittaa käsitystä, jonka mukaan nainen ei saa toimia saarnaajana eikä tietenkään pappina.

Tällaisia vanhoillisia uskonnollisia ryhmiä on vaikka kuinka paljon.

Suurimpana vanhoillislestadiolaisuus.

Kuka kaipaa tuollaista pronssikautista

takapajuisuutta?

Mitäpä jos se nainen olikin introvertti joka kaihtaa esillä oloa yli kaiken? Annettakoon se hänelle anteeksi. Raamatussa tosiaan sanotaan, että nainen vaietkoon seurakunnassa, mutta se ei tarkoita mitään alistamista. Jeesuskin vastasi naiselle joka tavattiin aviorikoksesta, että eikö kukaan sinua tuominnut? No, en sitten minäkään - mene ja älä enää syntiä tee. Miksiköhän ei sitä miestä tuomittu?

Nykyäänhän kaikkien pitää olla yltiösosiaalisia multitatskaajia, tiimipelaajia ja sen sellaista, ujoutta ja epäsosiaalisuuttahan ei hyväksytä.

Kyllä naiset olivat vahvoja kuten nykyäänkin. Ehkä tässä perheessä mies oli tottuneempi puhuja. Olen nähnyt myös päinvastaisia haastatteluja niin että nainen on äänessä. Varmasti yksilöllistä.

Naapurin viiskymppinen pariskunta on sellainen. Äijä kukkoilee ja patsastelee kunkkuna, ja vaimo seuraa katse tiukasti maassa. Pari kertaa olen joutunut ottamaan sen kukon kanssa yhteen, ja turpiinsahan se on henkisesti saanut, ei ole tottunut siihen, että nainen sanoo takaisin. 

Liekö ikinä vaienneet?

Meinaan aikoinaanhan myytiin ompelukonettakin markkinoiden sitä sloganilla, että ompelu pitää naisen hiljaisena. Ei olisi ollut tarvetta jos naiset olisivat vaienneet :D

Vierailija kirjoitti:

Kyllä naiset olivat vahvoja kuten nykyäänkin. Ehkä tässä perheessä mies oli tottuneempi puhuja. Olen nähnyt myös päinvastaisia haastatteluja niin että nainen on äänessä. Varmasti yksilöllistä.

Olihan niitä.

Naapurissa eleli hiljainen, laiha vaari js tukeva, puhelias muori.

Hakkasi kerran luudanvarrella ukkonsa mustelmille.

En kyl panis pahitteeks jos mies hoitais puhumisen mun puolesta.

Päättäkää päivänne K-kaupan kahvilla:)