Löytyykö seurustelukumppani silloin kun vähiten odottaa löytävänsä?

Ei. Joillekin on joskus löytynyt ja nyt sitä viljellään yleisenä totuutena.

Joskus, ei aina. Epätoivoisena jos etsii niin silloin tuskin onnaa, mutta jos on avoimin mielin silmät auki kumppani mielessä, niin helpommin löytyy <3

Ei löydy.

Tärkeintä on kiinnostua ihmisistä ylipäänsä, sekä miehistä että naisista. Kun tutustuu ihmisiin, niin helpommin oppii, minkälaiset ihmiset on kivoa, ja minkälaisen kanssa on hyvä olla. 

Epätoivoisuuden huomaa ja se on luotaantyöntävää, siksi "etsivä" ei useinkaan löydä.

Kyllä, kun on avoin ja antaa rakkaudelle mahdollisuuden, ja sallii itsensä ihastuvan/rakastuvan silläkin riskillä että siinä voi käydä huonosti.

Joskus vaan Hyvät asiat tapahtuu, silloin kun niitä ei ole etukäteen suunnitellut.

Ei, olen kaikissa suhteissani ollut se aktiivisempi osapuoli. Jollekulle on riittänyt silmäykset ja hymyilly, toinen on tarvinnut hakea baarissa omaan pöytään jne. Jos en olisi näitä temppuja tehnyt, tuskin olisin saanut yhtä ainuttakaan suhdetta koskaan.

Useimmiten näin ainakin itsellä ollut. 

Itselläni on kyllä löytynyt silloin, kun olen vähiten odottanut.

En mäkään ois uskonut että muhun joku iskis silmänsä, kun eksästä koitin paniikkihäiriöisenä ja pelkotilaisena toipua. Omasta mielestä vaikutin ulospäin lähinnä kömpelöltä, ujolta ja hiljaiselta ressukalta, mutta kai mä kuitenkin olin ystävällinen ja hymyilevä kun työkaveri muhun iski silmänsä ja alettiin seurustelemaan.

En mä ikinä ole seuraa etsimällä etsinyt tai ei ole ainakaan sillon napannut. Yleensä joku tarttuu mukaan kun on vaan oma itsensä, elämäänsä tyytyväinen, iloinen ja ystävällinen.