Lue keskustelun säännöt.
12-vuotias poikani tuli uskoon. Itse en kuulu kirkkoon.
14.07.2018 |
12-vuotias poikani on ruvennut käymään kirkossa rukoilemassa. Lähden aina kirkkoon hänen kanssaan. Hän polvistuu alttarille, painaa pään alas ja rukoilee pitkään. Hän tietää, etten usko jumalaan, mutta koetan sanoa, että jokainen uskoo eri tavoin ja sille, joka uskoo, jumala on varmasti olemassa. Uskoo myös enkeleihin, joita myös muistaa rukouksissaan. Häntä on kiusattu koko ala-aste ja joutui vaihtamaan koulua. Ajattelen, että jumalaan turvaaminen auttaa häntä käsittelemään näitä asioita. Onko jollain kokemusta asiasta? Haluan tukea poikaani ja kunnioittaa hänen vakaumustaan. Erityisesti kuulisin mieluusti uskovaisten kommentteja. Minulla ei ole lähipiirissäni ketään uskovaista.
Kommentit (10)
Tuollaisen hörhöilyn kyllä katkaisisin heti ennen kun pääsee pahenemaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko poika käynyt keskustelemassaa esim.psykologin kanssa tästä kiusaamisasiasta? Tai oletteko te yhdessä käyneet?
Kyllä nuo asiat mitään hoitaa muulla tavoin kuin käymällä kirkossa rukoilemassa. Kyseessä on vasta 12 v
Siis milloin hän tuli uskoon? Miten se ilmeni? Minusta oikeastaan aika huolestuttavaa
Helvetti että hävettäis jos pma lapsi hurahtaisi uskoon. Tuohan on vielä siinä iässä että ymmärretåän että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimiä
Tue poikaasi niin kuin olet tehnytkin kunnioittamalla hänen vakaumustaan. Ohjaa häntä myös johonkin seurakunnan toimintaan mukaan, niin hän saa samanikäisiä kavereita, jotka myös uskovat. Lisäksi esim. nuorisotyönohjaajat ovat ammattilaisia kuuntelemaan ja ohjaamaan tarvittaessa muun avun piiriin. Kiusaamista tosiaan kannattaa käsitellä myös ihmisten kesken. T. pappi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, on menossa terapiaan ja olen vienyt häntä psykologin tukikeskusteluihin. Hän ei tunnusta varsinaisesti mitään uskontokuntaa, eikä esimerkiksi usko, että Jeesus olisi ollut olemassa. Jotenkin kirkossa mieli rauhoittuu ja on iloinen rukoilun jälkeen.
Ap
Kiitos "pappi" vastauksestasi. Luulen kuitenkin, että seurakunnan kerhot olisivat hänelle vieraita, kun ei esim. usko Jeesukseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noin psykologisesti ajatellen pojallasi on varmasti jokin tarve, johon tämä usko vastaa. Voi olla, että tapa hoitaa tarvetta terveellä tavalla tai sitten ei. Vanhempana sinun tehtäväsi onkin sitten katsoa, ettei mukaan tule neuroottisuutta tai pakkoajatuksia. Voit myös keskustelulla ohjata ajattelua avarampaan suuntaan, jos tarvetta on. Eli pysy hommassa mukana ja kuuntele lasta mahdollisimman paljon. Minusta kuulostaa, että olet, ap, oikein hyvin hoitanutkin asiaa. Tsemppiä ja kiinnostavia yhteisiä hetkiä lapsesi kanssa!
Lapseni on myös hyvin kiinnostunut filosofiasta. Hänellä on myös kykyä kyseenalaistaa. Mutta ei näe mitään syytä, miksi jumalaa ei olisi olemassa.
Ap
Tuet häntä, keskustelet ja kuuntelet. Kiva, että menet hänen kanssaan kirkkoon. Voi olla ihan ohimenevä vaihe, mutta se mikä mieleen jää pysyvästi, on vanhemman suhtautuminen. Eli kysele, kysele, osoita tukea ja ymmärrystä.