Teini istuu huoneessaa ja pelaa päivät pitkät. Menee hermo.

Vierailija kirjoitti:

Kaukista asioista saa sanoa 100 kertaa eikä mitään tapahdu. Jos aamulla esim. sanon että tyhjennä tiskikone, niin vastahakoisesti makeksii keittiöön ja paiskoen tyhjentää sen 100 sanomisen jälkeen iltapäivällä. Huoneen olen käskenyt siivoomaan kerran viikossa ja sanonut että jos ei siivoo niin eläköön paskassaan. Astiat jos ei löydä koneeseen niin syö seuraavan ruoan likaisilta.

Mistään koneiden yhteyksistä ei mitään tietoa. Jos otan ohjaimen pois, alkaa kamojen paiskominen ja ovien paukuttelu ja hirvee mölinä.

Ap

Ihan normaali on.

Rahasta teinit tekee töitä.

Meidänkin pojasta tulee supertehokas kun eurot kiiltää silmissä,

No hänhän tekee sitä mikä hänelle suodaan. Jos aamulla sanotaan tiskikoneen tyhjentämisestä ja se ei tyhjene, mutta mitään seurauksia tyhjentämättä jättämisestä ei myöskään ole, niin voit olla ihan varma ettei se tyhjene yhtään nopeammin huomenna. Ohjain pois ja saa sen takaisin kun hommat on tehty. Tämä ei oikeasti ole vaikeaa. Mitä se mölinä ja huutaminen ja ovien paukuttelu haittaa? Kestää hetkensä, ehkä jopa koko päivän, mutta kun vanhemmat pysyy päätöksessään niin luupäisinkin lapsi oppii jossain vaiheessa tekemään asiat vähän helpommalla. Nyt aikuisten pöksyt jalkaan ja rajoja ja rakkautta teinille. Jos häntä ei haittaa paskassa eläminen, niin teitä saattaa kuitenkin siivoton huone haitata. Silloin ainoa mahdollisuus  on tietysti VAATIA siivoamista, eikä jättää sitä teinin päätettäväksi - joka ei välitä. Lopputulos on jo ennalta selvä.

Vierailija kirjoitti:

Kaukista asioista saa sanoa 100 kertaa eikä mitään tapahdu. Jos aamulla esim. sanon että tyhjennä tiskikone, niin vastahakoisesti makeksii keittiöön ja paiskoen tyhjentää sen 100 sanomisen jälkeen iltapäivällä. Huoneen olen käskenyt siivoomaan kerran viikossa ja sanonut että jos ei siivoo niin eläköön paskassaan. Astiat jos ei löydä koneeseen niin syö seuraavan ruoan likaisilta.

Mistään koneiden yhteyksistä ei mitään tietoa. Jos otan ohjaimen pois, alkaa kamojen paiskominen ja ovien paukuttelu ja hirvee mölinä.

Ap

Ihan normaali on.

Rahasta teinit tekee töitä.

Meidänkin pojasta tulee supertehokas kun eurot kiiltää silmissä,

Meillä kun ei lahjonta edes auta...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sitten ensi kesänä valitat, kun poika huitelee ties missä epämääräisen porukan mukana eikä ole koskaan kotona

Jos jotain positiivista koettaa hakea niin se on se ettei introvertit eristäytyvät huitele kylillä kännäämässä alaikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pyytää, huutaa tai jauhaa. Kerralla selväksi odotukset siitä, mitä perheessä asuminen teidän kohdallanne tarkoittaa (vastuut, velvollisuudet ja oikeudet) ja millaisia seuraamuksia tulee siitä, että ei toimita odotusten mukaan (esim. huone ei siivoudu määräaikaan mennessä/ruokaa-aikaan ei tulla pöytään  - seurauksena pelikoneet pois). Sitten näistä ei enää keskustella, pyydetä, huudeta ja jauheta vaan seuraamukset todellakin otetaan heti käyttöön, jotta auktoriteetti ja uskottavuus säilyy. Kapinoiko hän aluksi vastaan? Ihan varmasti. Se vaan täytyy jaksaa ilman sen kummempia tunnereaktioita.

Musta tää ei ole hyvä keino. Että ollaan kuin jokin tunteeton kone tai robotti.

Siis ainoa valuutta, joka häntä kiinnostaa, on peliaika. Problem solved - käytä sitä. Kun hommat on tehty niin peliaikaa on luvassa, jos ei ole tehty niin pelit pois. Yksinkertaista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä kun ei lahjonta edes auta...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi huudat ja jauhat? Sinulla oli 15 vuotta aikaa kasvattaa lasta, olla hänelle turvallinen aikuinen. Miksi  et ollut?

T . 1-vuotiaan äiti

Ei vaan 19v, 16v ja 12v lasten äiti, joka tietää, että lapsille huutaminen ei (tai kenellekään huutaminen) ei ole tehokas tapa kommunikoida. Teineillä ei pääsääntöisesti ole vikaa kuulossa, joten jos haluaa saada asioita tapahtumaan, niin huuto ei auta.

Ap:n kannattaisi miettiä, että mikä häntä nyt tilanteessa risoo: sekö, että lapsi ei tottele (miksi muuten tottelisi) vai se, että ei onnistunut kasvattamaan lasta, joka ei halua asua sikolätissä.

Turvallisen aikuisen kanssa kasvanut lapsi osaa olla sen verran ihmisiksi, että ottaa muita huomioon. Ja se turvallinen aikuinen tietää, että lapsi ei mene pilalle, vaikka istuisi huoneessaan eikä kävisi missään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pyytää, huutaa tai jauhaa. Kerralla selväksi odotukset siitä, mitä perheessä asuminen teidän kohdallanne tarkoittaa (vastuut, velvollisuudet ja oikeudet) ja millaisia seuraamuksia tulee siitä, että ei toimita odotusten mukaan (esim. huone ei siivoudu määräaikaan mennessä/ruokaa-aikaan ei tulla pöytään  - seurauksena pelikoneet pois). Sitten näistä ei enää keskustella, pyydetä, huudeta ja jauheta vaan seuraamukset todellakin otetaan heti käyttöön, jotta auktoriteetti ja uskottavuus säilyy. Kapinoiko hän aluksi vastaan? Ihan varmasti. Se vaan täytyy jaksaa ilman sen kummempia tunnereaktioita.

Musta tää ei ole hyvä keino. Että ollaan kuin jokin tunteeton kone tai robotti.

Eihän se sitä tarkoita, vaan sitä, ettei aikuisena lähde siihen älyttömään jauhamiseen, loputtomaan keskusteluun ja huutamiseen ja nalkuttamiseen mukaan, kun tilanne on ns. päällä ja asiasta on ilmeisesti puhuttu melko "tunnepitoisesti" jo useasti . Kun tilanne on lauennut, niin sitten voidaan käydä asiaa läpi, neuvotella tulevista toimintatavoista, kertoa että ymmärtää pelaamisen olevan toiselle tärkeää ja mieluista, mutta painottaa myös, että melkein aikuiselle ihmiselle on tärkeää oppia tekemään maailmassa muutakin. Mutta kerro toki, jos sulla on parempi keino.

Pitikö hän rippileiristä? Millaista siellä oli?

Ainakin lapsesi meni edes sinne. Kaikki teinit eivät suostu lähtemään sinnekään.

Lähtisikö ulos, jos ehdottaisit jotain yhteistä tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi huudat ja jauhat? Sinulla oli 15 vuotta aikaa kasvattaa lasta, olla hänelle turvallinen aikuinen. Miksi  et ollut?

Monta teiniä olet kasvattanut? Mulla on neljäs menossa ja kaksi niistä on ollut ap:n kuvailemia. Eli luonteesta kiinni miten teini käyttäytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata pyytää, huutaa tai jauhaa. Kerralla selväksi odotukset siitä, mitä perheessä asuminen teidän kohdallanne tarkoittaa (vastuut, velvollisuudet ja oikeudet) ja millaisia seuraamuksia tulee siitä, että ei toimita odotusten mukaan (esim. huone ei siivoudu määräaikaan mennessä/ruokaa-aikaan ei tulla pöytään  - seurauksena pelikoneet pois). Sitten näistä ei enää keskustella, pyydetä, huudeta ja jauheta vaan seuraamukset todellakin otetaan heti käyttöön, jotta auktoriteetti ja uskottavuus säilyy. Kapinoiko hän aluksi vastaan? Ihan varmasti. Se vaan täytyy jaksaa ilman sen kummempia tunnereaktioita.

Musta tää ei ole hyvä keino. Että ollaan kuin jokin tunteeton kone tai robotti.

Eihän se sitä tarkoita, vaan sitä, ettei aikuisena lähde siihen älyttömään jauhamiseen, loputtomaan keskusteluun ja huutamiseen ja nalkuttamiseen mukaan, kun tilanne on ns. päällä ja asiasta on ilmeisesti puhuttu melko "tunnepitoisesti" jo useasti . Kun tilanne on lauennut, niin sitten voidaan käydä asiaa läpi, neuvotella tulevista toimintatavoista, kertoa että ymmärtää pelaamisen olevan toiselle tärkeää ja mieluista, mutta painottaa myös, että melkein aikuiselle ihmiselle on tärkeää oppia tekemään maailmassa muutakin. Mutta kerro toki, jos sulla on parempi keino.

Hyvä että selvensit, mitä tarkoitat. Minulle tuli ekasta viestistä mieleen täysi tunnekylmyys.

Vierailija kirjoitti:

.

Toimii missä? Kuulostat ihan mun mutsilta. Yliopistoon lähtemisen jälkeen on ihmetellyt ja valittanut miksen koskaan tule kotiin käymään. Niin miksiköhän

Et sitten ole vieläkään oikein kasvanut aikuiseksi? Tai ymmärrä rajojen asettamisen merkitystä?