Te, joiden pienet lapset tottelevat - apua!

ja sano rauhallisesti, mitä haluat hänen tekevän. Ja VAIN yhden kerran! Toisella kerralla antaa lapselle tasan kaksi vaihtoehtoa: Joko sinä laitat ne sakset laatikkoon heti tai minä laitan ne sinne laatikkoon. (taas vain yhden kerran). Jos lapsi ei heti toimi, otat esim. ne sakset heti pois.



Samaa rataa kaikkien kinkkisten tilanteiden suhteen, eli nollatoleranssia. Ei tarvitse venyttää tilanteita huutamiseen asti.

Minä en myöskään kannata sellaista jatkuvaa narinaa äidin taholta eli sitä, että kokoajan käsketään tai kielletään jotain eikä sitten kuitenkaan valvota käskyn perille menoa. Meillä tyyli on se, että sanon lapselle kerran, toisen kerran vähän painokkaammin ja jos ei vieläkään mene perille, teemme asian yhdessä. Usein pääsisi helpommalla kun unohtaisi koko jutun tai jatkaisi hokemista, mutta olen päättänyt, että sille linjalle en lähde ja meillä tämä ainakin toimii!

Pakkaa tässä sekoittaa vielä vauva. Monesti on kiinni jossakin ja joutuu vain sanomalla yrittämään ja eihän siitä sitten tule mitään.



Oikeasti alkaa jo tosissaan hermostuttamaan ja monesti ensimmäiset ajatukset, kun lapsi ei tottele, ovat vähemmän kauniita:(

jos ei usko niin menee karkkipäivä

Haluan muutosta, sillä tämä ajaa minut hulluksi. En jaksa kohta.

Maksaakohan tässä vaiheessa vaivaa muuttaa tapojaan, vaikka tarkoittaisi, että jonkin aikaa vauva joutuisi odottamaan vähän kauemmin?

Vierailija:

Minä en myöskään kannata sellaista jatkuvaa narinaa äidin taholta eli sitä, että kokoajan käsketään tai kielletään jotain eikä sitten kuitenkaan valvota käskyn perille menoa. Meillä tyyli on se, että sanon lapselle kerran, toisen kerran vähän painokkaammin ja jos ei vieläkään mene perille, teemme asian yhdessä. Usein pääsisi helpommalla kun unohtaisi koko jutun tai jatkaisi hokemista, mutta olen päättänyt, että sille linjalle en lähde ja meillä tämä ainakin toimii!

Tarkoitin siis periaatteellisesti, että jo ensimmäisen kiellon rikkominen johtaa seuraukseen eli kahdesta vaihtoehdosta valitsemiseen. Toinen vaihtoehdoista on se, miten haluat lapsen toimivan ja toinen vaihtoehdoista on se, mitä tapahtuu, jos lapsi ei tottele. Jos lapsi tottelee, muita kehua. Jos ei tottele, pistä toinen vaihtoehto heti käytäntöön. Kahden vaihtoehdon antaminen ei kuitenkaan saa kuulostaa uhkailulta.

Siis lapsen pitäisi aina heti totella?



Missähän maailmassa minä elän, kun kuvittelen, että lapsellakin on oikeus sanoa vastaan ja kieltäytyä tekemästä jotain, jos häntä ei huvita.



Ja se ei toki tarkoita sitä, etteikö lapsen lopulta täytyisi tehdä kuten äiti/isä sanoo.. mutta kyllä kai se on ihan normaalia, että lapsi ei välttämättä heti innostu vanhempien ehdotuksista ja käskyistä, varsinkaan, jos on joku kiva juttu kesken.



Päättäväinen pitää olla ja saa vaatia tottelemaankin, mutta anna nyt hyvä ihminen lapsesi sanoa vastaan ja jopa kiukutella, jos siltä tuntuu. Et kai ihan halua nujertaa hänen omaa tahtoaan?

Ei turhia kieltoja, vaan kehoituksia toimia ja selitys miksi joku asia on tärkeää. Toimii oikeasti 90 prosenttisesti. Sanon siis ei ehkä yhden kerran päivässä ja silloin tyttö pysähtyy ja kuuntelee ohjeita. Muulloin selitän, että nosta siitä edestä, kierrä kaveria, silitä näin kauniisti jne.

Lapsi oppii kyseisellä tavalla TOTTELEMAAN aikuista säilyttäen kuitenkin omanarvon tuntonsa.

Esim. sisarukset leikkivät. Isompi innostaa, pienempi kiljuu täysiä. Siis oikeasti kiljuu. Kun kiellän, on ehkä puoli min kiljumatta...

Vierailija:

Ei turhia kieltoja, vaan kehoituksia toimia ja selitys miksi joku asia on tärkeää. Toimii oikeasti 90 prosenttisesti. Sanon siis ei ehkä yhden kerran päivässä ja silloin tyttö pysähtyy ja kuuntelee ohjeita. Muulloin selitän, että nosta siitä edestä, kierrä kaveria, silitä näin kauniisti jne.

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että omaa tahtoa saa ja pitääkin olla, ja siksi meillä ei " kaikesta" sanotakaan. Minusta vanhempien tehtävä on kuitenkin päättää ne asiat, joista ei jousteta ja joiden kohdalla pitää totella, johdonmukaisesti aina ja joka kerta vaikka olisi kuinka kiire tai äiti kuinka väsynyt. Ja silloin tuo yllä kuvailemani malli toimii. Oma lapseni on vasta niin pieni, etten osaa ottaa kantaa, kuinka hyvin tuo " yhdessä tekeminen" toimii vähän vanhempien kanssa. Tai jos on useampia lapsia eli aikaa vähemmän... :)



4

ap kysyi varmaan neuvoja tilanteisiin, joissa on ehditty jo kunnolla napit vastakkain.

vanhin haluaa aina vaihtoehdot toimiakseen (käytkö ensin pukemassa yöpuvun ja sitten hampaiden pesu vai toisinpäin), keskimmäinen toimii vain kauniisti pyytämällä ja silloin tekee kaiken mielellään (olisitko niin kiltti että laittaisit yöpuvun päälle ja kävisit hampaiden pesulla, niin äiti kantaa sut sänkyyn jne). Nuorimmalle riittää selkeät ohjeet ja innostava puhe (ikä 1v 9kk). Vastaväitteitä en juurikaan ota vastaan, ellei ole joku pikkuujuttu jossa annoin valita.