Lue keskustelun säännöt.
Uusperheen hyljitty äitipuoli
EvilQueen
12.07.2018 |
Uusperhe elämää vietetty kohta 3 vuotta ja aina menee pahemmaksi vain. Miehelläni on yksi tytär ja itse olen lapseton. Alkuun tietenkin kaikki oli hyvin, kuten kaikissa suhteissa. Pikkuhiljaa minun alettiin antaa ymmärtää etten saa komentaa lasta ja kaikenlaisia kieltoja ja tapoja olla alkoi satelemaan mieheltäni.
Tällä hetkellä tilanne onkin jo sellainen, että lapsi on opetettu inhoamaan minua ja tullessani paikalle he lopettavat puhumisenkin. Lapsen kuullen mies on käskenyt minun pitää turpani kiinni, joten oletettavasti kohta myös lapsi käskee minun näin tehdä. Lapsi ei pese edes käsiään vaikka pyydän, vaan jää odottamaan isältään kommenttia tarvitseeko minua totella. 95% kerroista ei ole tarvinnut, joten olen lapsen silmissä vain ilkeä kiukuttelija ja komentelija. Silloin kun lapsi on meillä vuoroviikoin minä katoan yläkertaan piiloon ettei kenenkään tarvitse ahdistua läsnäolostani. Minulla ei ole oikeutta vaatia hiljaisuutta, siisteyttä jne. En ole enää vuoteen istunut samassa ruokapöydässä lapsen kanssa, minua ei pyydetä siihen enää eikä minulle tehdä ruokaa samalla kun muille. Yhtä pyyntöä kohti minun pitäisi kuulemma antaa lapselle 10 kehua. Vaikka itsekään en ole tässä suhteessa saanut kymmentä kehua vuosien aikana.
Lapsi on perinteinen 'ainut lapsi', joka on saanut kaiken kahteen kertaan. Hänet on opetettu olemaan paras ja ihanin, molemmissa kodeissa, joten jo 6-vuotias osaa katsoa nenänvarttaan pitkin. Hänen on saatava kaikki huomio, eikä prinsessaa saa tai voi komentaa ettei vaan loukkaannu. Lapsi on pahasti kehityksestä jäljessä, olemalla taidoiltaan ja henkisiltä kyvyiltään 3-vuotiaan tasolla. Tästä vihjaamalla on Pahan Äitipuolen leima taattu! Olenhan paha äitipuoli niin nykyään puhun väärällä äänensävyllä, katson väärin, ojennan tavaran väärin, en osaa lässyttää tarpeeksi...
Mies pitää koko ajan ns. takaporttia auki työntää minut pois talostaan sillä en vielä 3 vuoden jälkeenkään asu virallisesti samassa osoitteessa vaan maksan turhaan omasta asunnosta. Hellyydestä lähtien kaikki on kadonnut kunnioitusta myöten.
Opetuksena itselle ja muille: Älkää ottako itsellenne kierrätysmiestä, jos itse olette lapseton ja vapaa kuin taivaan lintu. Uusperheessä ei ole mitään hyvää. Uusperheessä saat vain puolikkaan miehen, jos sitäkään. Niin ja lapsidiktaattorin, joka määrittelee sinun ihmisarvosi uudestaan.
Kommentit (31)
Sulla on oma asunto ja piileskelet silti miehesi vintillä joka toisen viikon, haloo!
Mene sinne kämppääsi silloin kun lapsi on isällään ja sen jälkeen jäät suraavaksikin viikoksi ja seuraavaksi ja taas seuraavaksi jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä viestisi keskittyy lapseen, kun ongelma on selvästi henkisesti väkivaltainen mies?
"Lapsi on pahasti kehityksestä jäljessä, olemalla taidoiltaan ja henkisiltä kyvyiltään 3-vuotiaan tasolla. Tästä vihjaamalla on Pahan Äitipuolen leima taattu!"
Sinulla ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaista arviota lapsesta, ellet satu itse olemaan lastenpsykiatri tms. Kyllä minäkin katsoisin hieman kieroon.
No huomaahan sen kaikki jos lapsi ei ole normaalissa kehitys vaiheessa.
Mietippä, jos 6 vuotias puhuu vaikka edelleen kolmannessa persoonassa tai ei osaa itsenäisesti leikkiä tai pukea edes päälleen.
Tai ei ole vaikka päiväkuiva.
Silloin kyllä normaali ihminenkin osaa tehdä oman arvion tilanteesta, ilman, että siihen lastenpsykiatria tarvitsee.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tästä kokemusta. Miehen 11 ja 13 v lapset meinasivat tehdä minusta passauskoneen, jolla ei ollut oikeuksia pyytää tekemään kotitöitä. Ilmoitin ettei käy.
Kerrankin tytärpuoli oli poikkiksensa kanssa ollut meillä melkein 2 vk. Tuli siivouspäivä ja pyysin tytärpuoltä imuroimaan keittiön ja olkkarin. Poikkis voisi auttaa jos haluaa. Muut lapset (paljon nuorempia) siivosivat yhtä paljon. Neiti ilmoitti ettei käy ja että hän ei enää koskaan tule tänne yöksi. Eikä tosiaan ole tullut.
Kun käyvät syömässä, tulevat vieraiksi. Eivät halua kattaa pöytää tai osallistua pöydän siivoukseen. Mies passaa tikunnokkaan. Passatkoon jos haluaa, minä en mitään löysäpersauksia passaa pätkääkään.
11 vai 13v poikaystävä pari viikkoa kylässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tästä kokemusta. Miehen 11 ja 13 v lapset meinasivat tehdä minusta passauskoneen, jolla ei ollut oikeuksia pyytää tekemään kotitöitä. Ilmoitin ettei käy.
Kerrankin tytärpuoli oli poikkiksensa kanssa ollut meillä melkein 2 vk. Tuli siivouspäivä ja pyysin tytärpuoltä imuroimaan keittiön ja olkkarin. Poikkis voisi auttaa jos haluaa. Muut lapset (paljon nuorempia) siivosivat yhtä paljon. Neiti ilmoitti ettei käy ja että hän ei enää koskaan tule tänne yöksi. Eikä tosiaan ole tullut.
Kun käyvät syömässä, tulevat vieraiksi. Eivät halua kattaa pöytää tai osallistua pöydän siivoukseen. Mies passaa tikunnokkaan. Passatkoon jos haluaa, minä en mitään löysäpersauksia passaa pätkääkään.
Kuinka moni muu velvoittaa vieraita osallistumaan pöydän kattamiseen ja siivoukseen?! :D
Sulla on oma asunto? Et asu miehesi kanssa yhdessä ja kutsut itseäsi äitipuoleksi? Nyt valoja päälle! Vie tavarasi pikaisesti omaan kotiisi ja yövy siellä seuraava yö ja siitä eteenpäin. Älä suostu miehen tapaamispyyntöihin jos ja kun niitä alkaa tulemaan viimeistään parin viikon (tai kuukauden) päästä. Löydät vielä hyvän miehen itsellesi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän minunkaan ollut tarkoitus jäädä kynnysmatoksi, mutta aikaa myöten sitä ihminen tottuu asioihin kun ne tulevat elämään kuin varkain. Tämä oma heräämiseni tapahtui vasta kun elämäni rauhoittui ja ehdin avaamaan silmäni että missä tässä ollaan menossa. Olen ollu viimeiset pari vuotta äärimmäisen kiireinen ja ollut helpompi jättää nalkuttamatta joka asiasta.
Aivan, en ole mikään lastentarhantäti, mutta se ei silti estä minua huomaamasta että kaikki ei ole lapsella normaalisti. Eikö asiat ole parempi huomata kuin jättää oman onnensa nojaan? En minäkään yhden asian vuoksi sanoisi, että on kehityksestä jäljessä, mutta jos 6-vuotiaalta puuttuu useita kehityksen askeleita on se hälyyttävää. Esimerkiksi puheen tuotto heikkoa, motoriset taidot kuten juokseminen ym vaikeaa, housut ei pysy kuivana, syöminen takkuaa motorisesti, ei aina ymmärrä puhetta.. mutta ilmeisesti ongelma on siinä että vanhemmat eivät ole valmiita kuulemaan että omassa lapsessa on jotain vikana. Enkä uskokaan, että se vanhemmalle on henkisesti helppo tie käydä oman lapsen erilaisuus läpi. Ehkä helpompi vain pitää lasta edelleen vauvana?
Ikävä sanoa, mutta en minäkään usko että uusperheet kunnolla toimivat koskaan. Eihän siinä parisuhteen alkukaan ole kunnollisissa lähtötekijöissä kun huushollissa häärää jo valmiiksi lapsi tai useampi. Perinteisesti ajateltuna ensin seurustellaan, sitten naimisiin ja seuraavaksi lapset, kun on pitkä aika oltu yhdessä. Ei ne lapset kuulu sinne ensitreffien jälkeen.
Ehdin jo olemaan katkera siitä, kun minulla on aina vaan oma asunto eikä yhteistä kotia muodostu. Nyt olen onnellinen kun on vielä oma asunto!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EvilQueen kirjoitti:
...minua ei pyydetä siihen enää eikä minulle tehdä ruokaa samalla kun muille. Yhtä pyyntöä kohti minun pitäisi kuulemma antaa lapselle 10 kehua. Vaikka itsekään en ole tässä suhteessa saanut kymmentä kehua vuosien aikana.
...
Mies pitää koko ajan ns. takaporttia auki työntää minut pois talostaan sillä en vielä 3 vuoden jälkeenkään asu virallisesti samassa osoitteessa vaan maksan turhaan omasta asunnosta. Hellyydestä lähtien kaikki on kadonnut kunnioitusta myöten.
Opetuksena itselle ja muille: Älkää ottako itsellenne kierrätysmiestä, jos itse olette lapseton ja vapaa kuin taivaan lintu. Uusperheessä ei ole mitään hyvää. Uusperheessä saat vain puolikkaan miehen, jos sitäkään. Niin ja lapsidiktaattorin, joka määrittelee sinun ihmisarvosi uudestaan.
Kuka teillä tekee ruokaa? Monessa perheessä ruuanlaittaja on äiti, jota ei erikseen pyydetä mihinkään vaan hän on se, joka pyytää toiset syömään silloin ruoka on valmista.
Jos tämä ei ole provo, niin miksi ihmeessä sinä tunget sellaisten ihmisten elämään? Kunnioittaisit sen verran itseäsi ja miestä, että et maksaisi turhaan omasta asunnostasi vaan eläisit siellä omaa elämääsi.
Voi herranjestas, ap! Herää nyt!
Eihän se mies välitä susta pätkääkään jos on opettanut lapsensa inhoamaan sinua!
Nyt häivyt sieltä, etkä ikinä palaa ja unohda koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tästä kokemusta. Miehen 11 ja 13 v lapset meinasivat tehdä minusta passauskoneen, jolla ei ollut oikeuksia pyytää tekemään kotitöitä. Ilmoitin ettei käy.
Kerrankin tytärpuoli oli poikkiksensa kanssa ollut meillä melkein 2 vk. Tuli siivouspäivä ja pyysin tytärpuoltä imuroimaan keittiön ja olkkarin. Poikkis voisi auttaa jos haluaa. Muut lapset (paljon nuorempia) siivosivat yhtä paljon. Neiti ilmoitti ettei käy ja että hän ei enää koskaan tule tänne yöksi. Eikä tosiaan ole tullut.
Kun käyvät syömässä, tulevat vieraiksi. Eivät halua kattaa pöytää tai osallistua pöydän siivoukseen. Mies passaa tikunnokkaan. Passatkoon jos haluaa, minä en mitään löysäpersauksia passaa pätkääkään.
Kuinka moni muu velvoittaa vieraita osallistumaan pöydän kattamiseen ja siivoukseen?! :D
Kenelle omat perheenjäsenet ovat passattavia vieraita?
Aika erikoista, jos jo 13-vuotiaalla on poikkis, jota pitäisi myös passata. Siinä perheessä on huonosti paljon muutakin kuin äitipuolen pitäminen piikana.
Miksi ihmeessä viestisi keskittyy lapseen, kun ongelma on selvästi henkisesti väkivaltainen mies?
"Lapsi on pahasti kehityksestä jäljessä, olemalla taidoiltaan ja henkisiltä kyvyiltään 3-vuotiaan tasolla. Tästä vihjaamalla on Pahan Äitipuolen leima taattu!"
Sinulla ei ole mitään oikeutta tehdä tuollaista arviota lapsesta, ellet satu itse olemaan lastenpsykiatri tms. Kyllä minäkin katsoisin hieman kieroon.