Lue keskustelun säännöt.
Mies ottaa usein puheenaiheeksi "suhteemme tulevaisuuden" oudolla tavalla
11.07.2018 |
Aina kun keskustelemme suhteestamme vakavasti tai olemme esim. riidelleet, mies sanoo että "meidän täytyy miettiä/päättää mitä oikein tältä suhteelta halutaan". Vastaan tähän aina samalla tavalla, eli suunnilleen näin: "Olen kertonut sinulle avoimesti kaiken mistä itse haaveilen, mutta en ole saanut sinusta tai omista haaveistasi irti oikein mitään. Haluaisin mennä tulevaisuudessa naimisiin ja ottaa lemmikkejä, asua mahdollisesti yhteisessä kodissa vielä joskus ja harrastaa asioita x (meillä on samat harrastukset suurilta osin), lapsista en ainakaan tällä hetkellä haaveile. Tärkeintä on, että olisin ihmisen kanssa joka haluaa olla yhtä paljon minun kanssani. Kerro ihmeessä, jos jokin omista unelmistasi on näiden kanssa ristiriidassa?" ja mies hiljenee eikä osaa vastata oikein mitään. Kun yritän kysyä häneltä, minkälaisia ovat HÄNEN omat haaveensa, tai miltä elämämme näyttäisi jos hän saisi päättää kaiken, mies ei yksinkertaisesti keksi tuohon mitään lisättävää. Meillä ei vain kuulemma ole tarpeeksi selkeät tulevaisuuden suunnitelmat, eikä tarpeeksi YHTEISIÄ suuria tavoitteita. Kun yritän kysyä mikä olisi mieleisempi tai suurempi yhteinen tavoite kuin esim. onnellinen avioliitto, mies ei ehdota tai keksi yhtään mitään. Tarkoittaako tämä, että mies ei vain epävarmuuttaan itse oikein tiedä mistä itse yksilönä haaveilee vai ettei hän oikeasti tahdo olla minun kanssani? Ärsyttääkö kenties miestä, että minä tiedän jo näinkin tarkasti kuka olen ja miten haluan elää, vai se ettei mies saa päättää sitä minunkin puolesta? En vain ymmärrä, miksi ei voi sanoa jos joku mättää. Miestä kai harmittaa, jos tulee lopulta elämään todeksi ns. minun haaveitani, mutta ei kuitenkaan tarjoa mitään omaa tilalle. Eikö silloin se ole ihan itsestäänselvää ja yleistä, että silloin yleensä on luontaista toteuttaa sen "vahvempitahtoisen" puolison haaveita? Jos toisen haave on lähinnä olla naisensa kanssa yhdessä, onko ihme jos elämä näyttää siltä naisen unelmaelämältä. Olenko tässä nyt jotenkin itsekeskeinen vai mitä en oikein tajua? Keskustelu päättyy aina siihen, että mies myöntää että hänen "täytyy miettiä mitä elämältä haluaa". Tuo kuulostaa siltä minusta, kuin hänen pitäisi miettiä ihan vain sitä haluaako olla minun kanssani. Mies ikään kuin painostaa minua keksimään meille suuria haaveita ja vetämään suoria suuntaviivoja, mutta on ihan hukassa itse. Vai juuri siksikö hän sitä painostaakin?
Kommentit (102)
"meidän täytyy miettiä/päättää mitä oikein tältä suhteelta halutaan" = Olen väsynyt tähän jatkuvaan riitelemiseen, en tiedä haluanko olla tällaisessa suhteessa enää pitempään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna jannun puhua vaan. Kyllä miehiä maailmassa riittää ja jos tuntuu, että Suomesta loppuvat kesken, voit aina lähteä lomalle muualle ja naps, sieltä niitä löytyy lisää. Keskieuroopassa ja Usassa hyväkäytöksisiä, kunnollisia miehiä, jotka pitävät naisista muutenkin kuin reikänä.
Suhteessa pitää olla huumoria, palauttakaa huumori. Jos ei mies halua seksiä, sillä on ongelmia halujensa kanssa, sitä on loukattu tai sitten se haluaa irtosuhteita jo tai sitten sillä on niin huono kunto, ettei jaksa punnertaa.
Pidä mies seksikoneena. Elä muuten omaa elämääsi.
Miksi pitää mennä naimisiin? Ettekö nyt voi harrastaa yhdessä? Ota lemmikki, jos sitä niin haluat. Miksi pitää olla suunnitelma? Nauttikaa vain elämästä ja katsokaa mitä tuleman pitää.
Vierailija kirjoitti:
Anna jannun puhua vaan. Kyllä miehiä maailmassa riittää ja jos tuntuu, että Suomesta loppuvat kesken, voit aina lähteä lomalle muualle ja naps, sieltä niitä löytyy lisää. Keskieuroopassa ja Usassa hyväkäytöksisiä, kunnollisia miehiä, jotka pitävät naisista muutenkin kuin reikänä.
Suhteessa pitää olla huumoria, palauttakaa huumori. Jos ei mies halua seksiä, sillä on ongelmia halujensa kanssa, sitä on loukattu tai sitten se haluaa irtosuhteita jo tai sitten sillä on niin huono kunto, ettei jaksa punnertaa.
Pidä mies seksikoneena. Elä muuten omaa elämääsi.
Olipa omituinen tulkinta ap:n kirjoituksesta.
Tätä minäkin ajattelen: entäs jos sopisitte että eletään päivä kerrallaan? Jos haluat lemmikin ehdottomasti, hanki sellainen. Jos haluatte muuttaa yhteen, käykää katselemassa asuntoja. Mutta tarvitseeko koko pakettia lyödä lukkoon juuri nyt? Teette asioita sitä mukaa kun ne tuntuvat hyvältä ja ajankohtaiselta.
Mistä nuo riidat muuten syntyvät? Onko niin että ne ovat miehen näkökulmasta kovin turhauttavia ja hän ei saa sanotuksi mikä mättää?
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää mennä naimisiin? Ettekö nyt voi harrastaa yhdessä? Ota lemmikki, jos sitä niin haluat. Miksi pitää olla suunnitelma? Nauttikaa vain elämästä ja katsokaa mitä tuleman pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko mies hyväntahtoinen, hän haluaisi kovasti keskustella suhteenne tilasta, mutta ei jostain syystä kykene ilmaisemaan tunteitaan. Ap:n purkauksen voimasta päätellen ei olisi ihme jos mies jää sen alle, typertyy siitä. Tämähän ei ole mitenkään epätyypillinen ongelma miesten ja naisten välisessä kommunikoinnissa. Mies on ainakin hämillään, mutta en tiedä miten tyytymätön, loppujen lopuksi. Yritä ap rauhallisemmin ja pienemmin, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Älä mieti sitä kumpi teistä on vahvempi ja kumpi heikompi.
Sama tuli mullekin mieleen. Mies on tässä se, joka on huolestunut, pelkää naisella olevan toisen miehen ja yrittää keskustelemalla ratkaista suhteen kylmää tilaa. On huomannut, että suhteesta puuttuu romantiikka ja haluaa keskustella, mistä se johtuu. Nainen taas kokee vakavasoutuiset keskustelut ahdisteluna ja haluaa luovuttaa ja paeta negatiivista ilmapiiriä. Naisen kannattaisi nyt kuunnella, mitä miehellä on sanottavana eikä johdatella keskustelua mihinkään lopulliseen kuten eroon. Ei mitään taukoja eikä breikkejä, yksikään suhde ei ole niistä paremmaksi mennyt.
Omat harrastukset yms. molemmille ja sitten yhteistä aikaa ei järjestämällä yritetä järjestää, istuudutaan sohvalle tai ravintolaillalliselle molemmat laittautuneena vähäsen ja sitten positiivisessa hengessä keskustellaan. Panostetaan ulkonäköön, laihdutetaan. Hyvät käytöstavat peliin ja huumori. Illalla kun menee petiin, voi halia takaapäin ja yrittää suudella, eikä heti loukkaannuta jos toinen torjuu. Samaa voi yrittää aina uudestaan, kyllä se siitä tykkää, onhan sut aikoinaan valinnut, yhteisistä vuosista voi helposti ammentaa kadotettua romantiikkaa uudelleen.
Jotkut sanoivat aptä jyräksi, mutta mielestäni hänen HAAVEENSA ovat hyvin tavallisia. Ei ole yhtään kohtuutonta toivoa yhteistä kotia, lemmikkejä ja tehdä harrastusmielessä juttuja x. Ehkä mies ei jotenkin tunne kuuluvansa tähän suunnitelmaan ja toivoisi kuulevansa jotain tunteellisempaa soopaa ja on epävarma. Tai on epävarma ,siitä onko ap se oikea. Voi tosiaan olla sekin, että haluaisi lapsia ja selkeämpää sitoutumista.
On kyllä totta, että jos mies olisi varma tästä suhteesta, hän ei jahkailisi. Ainakin oma mies teki selväksi ihan ilman vatvomisia, että haluaa naimisiin kanssani pian, lapsia hieman myöhemmin ja asua paikkakunnalla x. Lemmikkejä meillä kummallakin jo olikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö ole puhuneet näistä asioista, kun aloitte seurustella? Minä sanon heti millaista suhdetta etsin. En halua naimisiin enkä muuttaa yhteen. Asia tukee heti selväksi ja toinen voi päättää haluaako samaa vai ei.
Seuraavan kerran kun mies aloittaa sen ”Meidän täytyy päättää mitä...” -litanian, entäs jos kysyt yksinkertaisesti, miksi meidän täytyy päättää se nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kun olin lapset tehnyt ja kasvattanut kun tapasin mieheni, ja hänellä myös lapsiluku täynnä. Molemmilla töitä ja terveyttä tarpeeksi, joten MITÄ toteutettavia suunnitelmia olisi pitänyt olla ? Miten me ei tiedetä mitä halutaan, jos halutaan pysyä mahdollisimman terveinä, ja elää onnellisena omassa talossa, käydä kivoissa paikoissa, mutta enemmän vain elää yhdessä elämää eteenpäin. Meidän ainoa pitkän tähtäimen suunnitelma on pyrkiä olemaan mahdollisimman paljon vailla huolia, ja rakastaa toisiamme.
Emme tarvitse elämäämme yhtään lisää suorittamista.
Mä veikkaa että lemmikki aiheuttaa nikottelua, ja miehen tulevaisuuteen kuuluu lapsi eikä elukka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ap ja mies riitelevät/keskustelevat "vaikeita" keskustelujausein, niin silloin uskon lähimpänä totuutta olevan sen kommentin, jossa arveltiin miehen olevan väsynyt siihen, että suhde tuntuu olevan jatkuvasti vaakalaudalla.
Tähän vaakalaudalla olemiseen voi kuitenkin olla myös miehestä itsestään johtuva syy, siis esim. vaikka se että haluaa tosiaan niitä lapsia eikä uskalla sanoa sitä, kun tietää ap:n kannan. Tai sitten syy voi olla vaan siinä, että jatkuva riitely ja venkoilu saa miehen sisimmässään arvelemaan, että ap ja mies eivät olekaan luodut toisilleen. Ja onhan se ihan mahdollista, että ei sitten kuitenkaan ihan natsaa.
Ja tämä epävarmuuden ilmapiiri tietenkin johtaa siihen, että niitä syväluotaavia keskusteluja ja riitoja tulee entistä enemmän.
Nimenomaan suhteen alussa noista tulevaisuuden haaveista pitääkin keskustella, jotta ei tule ikäviä yllätyksiä vuosia myöhemmin (esim. toinen haluaa lapsia ja toinen ei ). Eihän se elämä aina mene sitten niiden suunnitelmien mukaan, mutta ainakin lähtökohtaisesti ollaan parina yhtä mieltä tärkeistä asioista.
Minusta kuulostaa siltä, että mies on jostain nyt eri mieltä kuin ap mutta ei uskalla sanoa sitä ääneen. Huolestuisin jos tämä tosiaan on toistuvaa keskustelua ja pyytäisin, että mies miettii nyt rauhassa miten hänen haaveet eroavat ap:n haaveista ja kertoo sitten. Jos tämänkin jälkeen tulee riitoja joissa mies epämääräisesti selittää miten pitäisi miettiä mitä tulevaisuudelta halutaan niin luovuttaisin ja kysyisin haluaako erota / haluanko itse elää näin epävarmassa suhteessa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos antaisit kerran miehelle ensimmäisen puheenvuoron.
Tämä oli hyvä neuvo.
Annat miehelle puheenvuoron. ja mies ei osaa sanoa mitään koska ei itsekään tiedä mitä tahtoo eikä tiedä edes kuka itse on.
Toden näköisesti kasvanut auktoriteettisessa perheessä eikä oppinut koskaan tahtomaan ja tietämään mitä tahtoo. Ihminen joka tarvitsee sen auktoriteetin. On muuten eksyksissä.
Raskasta on elää tuollaisen kanssa. Paras ottaa ohjat käsiinsä, ei se mies siitä mihinkään häivy, ei ole oma-aloitteisuutta ja olisi täysin hukassa yksin. Tämä varmasti käy miehen itsetunnon päälle, ja hänellä on ristiriitoja itsensä kanssa. Oman arvon tunteen ja oman tahdon löytäminen tekisi hyvää!
Minkä ikäisiä olette, ap?
Jos oma kumppanini olisi seurustelun alussa puhunut minulle noin, en voi kuvitella että olisin ladellut tuollaisen litanian ja todennut: ”kerro ihmeessä jos tämä ei sinulle sovi”. Olisin kuulostellut hiljalleen, mikä on ongelma.
Väsyttääkö miestä ainainen riitely? Kumpuaako tuollainen puhe siitä?
Haluaako mies, että ilmaisen vahvemmin omat tunteeni häntä kohtaan? Ei kai kukaan halua olla toiselle vain se joku. On tärkeää sanoa ”Olet minusta ihana ja haluan olla juuri sinun kanssasi.”
Voi olla että miestä harmittaa ajatus tulevaisuudesta ilman omia lapsia. Siitäkin pitäisi osata jutella varovasti. Kuulostella, onko hänellä sellainen haave vai ei. Kertooko hän ystävistään joilla on perhe? Mihin sävyyn? Millainen hänen oma lapsuudenperheensä on? Mitä asioita hän kertoo siitä jos kevyesti jutustellen kyselee?
Yksi näkökulma tähän on vielä se, että jos toinen ilmaisee toiveensa hyvin selkeästi ja suoraan, se asettaa toisen osapuolen ikään kuin neuvotteluasemaan: tuon asian hyväksyisin mutta tuota en. Eikä romanttinen parisuhde oikein istu siihen muottiin - kyseessä on kuitenkin yleensä tunne- eikä asiapitoinen suhde.
Kuulostaa hiukan tutulta. Mulla oli aina tunne että mies oli jotenkin epävarma ja pohdiskeli, mutta kysyttäessä vakuutteli haluavansa olla yhdessä. Sitten oma-aloitteisesti kosi ja halusi lapsia. Elämä oli oikein mallillaan. Teki kuitenkin paljon reissutyötä ja haali kaikenmaailman prokkiksia. Tultiin hyvin juttuun ja seksiä oli, mutta jälkeenpäin ajatellen joku syvempi yhteys puuttui. Ei esimerkiksi riidelty juuri koskaan.
15 vuoden jälkeen (lapset jo ala-asteella) ilmoitti että haluaa erota. Kaipaa kuulemma sielunkumppania ja minä en ole koskaan sellainen ollut. Kiitteli yhteisistä vuosista ja hoiti eron oikein kivasti.
Jäi kaivertamaan, että miksi alunperin kosi ja halusi lapsia? Miksei ikinä saanut suuta auki? Kysyttäessä kertoi, että halusi "järkiavioliiton ihmisen kanssa, jonka kanssa lapsia on hyvä tehdä". Mutta miksi? Pelkäsiköhän kenties, että ei löydä enää toista kumppania lasten tekoon?
Nykyään ollaan oikein hyviä ystäviä ja mies on hyvä isä lapsille. Minulle jäi kuitenkin jotenkin huijattu olo, ja on vaikeaa edes kuvitella uutta suhdetta kun en ehkä voisi luottaa toisen tunteiden aitouteen.
Ap:lle viestiksi, että jos epäilyttää miehen tunteet niin älkää jatkako liittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäpä jos antaisit kerran miehelle ensimmäisen puheenvuoron.
Tämä oli hyvä neuvo.
Annat miehelle puheenvuoron. ja mies ei osaa sanoa mitään koska ei itsekään tiedä mitä tahtoo eikä tiedä edes kuka itse on.
Toden näköisesti kasvanut auktoriteettisessa perheessä eikä oppinut koskaan tahtomaan ja tietämään mitä tahtoo. Ihminen joka tarvitsee sen auktoriteetin. On muuten eksyksissä.
Raskasta on elää tuollaisen kanssa. Paras ottaa ohjat käsiinsä, ei se mies siitä mihinkään häivy, ei ole oma-aloitteisuutta ja olisi täysin hukassa yksin. Tämä varmasti käy miehen itsetunnon päälle, ja hänellä on ristiriitoja itsensä kanssa. Oman arvon tunteen ja oman tahdon löytäminen tekisi hyvää!
Minä uskon kyllä vahvasti että tuossa käy nimenomaan niin päin, että yksi kaunis kerta mies ilmoittaa haluavansa miettimisaikaa eli pitää taukoa tai lopettaa suhteen.
Minä en ainakaan ottaisi mitään lemmikkiä yhteisomistuksessa vaan ehdottomasti vain toisen nimiin. Onhan noita nähty miten niistä on sitten riidelty eron sattuessa. Eli sinuna ottaisin sen lemmikin jo nyt, jos sitä niin haluat.
Ei miehet kovin vaikeita ole.
Minusta tuntuu, että mies miettii oletko se ihminen kenen kanssa haluaa tuon haaveen toteuttaa.
Jos mies on varma naisesta, mikään ei ole mahdotonta tai hankalaa. Kaikki on järjestettävissä.
Sellaisia miehet ovat. Ainakin ne kenen kanssa minä olen ollut pitkään.
Ne empijät ja ”hankaavat” ovat epävarmoja onko nainen oikea. Ja joka kerta ero on tullut ennemmin tai myöhemmin.
Enää en sellaiseen vääntämiseen lähtisi.
Oman miehen kanssa myös kaikki on ollut hyvin selvää ihan alusta asti.
Joo, munkin epävarma mies muuttui varmaksi heti, kun ilmoitin haluavani lapsia. Itse vain aloin samalla hetkellä epäillä suhteen mahdollsuuksia, jos mies haluaakin olla kanssani vain lapsia sadakseen...