Lapsen nimi harmittaa
Lapsemme on nyt puolitoistavuotias. Raskaus ja synnytys olivat todella raskaita ja emme miettineet etukäteen lapsen nimiasiaa. Uskoimme, että keksisimme sopivan nimen lapsen synnyttyä. Nimesimme lapsen ja kuvittelin löytäneeni juuri oikean nimen mutta nyt kun aikaa on kulunut, kadun antamaamme nimeä syvästi. Nimi on monen mielestä todella erikoinen ja lähes aina joudun selittämään myös kuinka se tulee lausua. Siltikään lähes kukaan ei sano nimeä oikein, vaan joka paikassa nimi väännetään ihan miten sattuu. Lähipiirini kutsuu lastani omilla keksimillään lempinimillä. Tekisi mieli muuttaa nimi ns. perinteisemmäksi mutta onkohan se suuri prosessi? Nimeä antaessani olin niin hormonipäissäni, että olin aivan eri ihminen kuin nyt.
Kommentit (11)
Nimen (myös lapsen nimen) voi muuttaa ilmoitusluontoisesti kerran. Seuraavan kerran mukana pitää olla perustelu.
Kaavake löytyy netistä, nimenmuutos on maksullinen ja sen jälkeen saa automaattisesti uuden kela-kortin.
Alle 12-vuotiaan lapsen etunimen voi tosiaan vaihtaa ilmoittamalla maistraattiin. Ei ole vaikea prosessi. Yli 12-vuotiaan lapsen ollessa kyseessä tarvitaan hänen itsensä suostumus. Nyt olisi varmaan hyvä hetki vaihtaa nimi, koska lapsi on vielä hyvin pieni eikä ole sisäistänyt omaa nimeään kuten isompi lapsi. Nimi on kuitenkin tärkeä osa identiteettiä, eikä ole mukavaa, jos se sanotaan tai kirjoitetaan säännöllisesti väärin tai sitä joutuu aina selittelemään.
Valitse yksi lempinimistä ja vaihda virallisesti nimeksi, näin nimi on ennestään lapselle tuttu, mikä on tärkeitä.
Tee lapselle palvelus ja vaihda nimi "helpompaan".
T. N24 jonka nimi on suomalainen, mutta erittäin harvinainen muunnos toisesta yleisemmästä, ja sitä harva osaa sanoa ensimmäisellä kerralla oikein. Lapsesta asti harmittanut tämä asia ja harmittaa edelleen. Tyyliin Jenna - > Jinna
En vaihtaisi.
Itsekin kaduin jossain vaiheessa lapsen nimeä koska sillä on puhekielen piilomerkitys jota emme annettaessa tienneet. Lasta, nyt jo teiniä, asia ei ole haitannut. Hän on ihan tyytyväinen nimeensä.
Ap:nä ottaisin yleiseen käyttöön jonkun kivan lempinimen ja käyttäisin sitä virallisen nimen lisäksi.
Lapsi saisi itse sitten isompana muuttaa virallisen nimensä jos katsoo aiheelliseksi.
Vaihtamisessa on se juttu, että ensinnäkin pitää kertoa koko lähipiirille, että vaihdoitte nimen ja varmasti kyselevät syitä. Jossain vaiheessa lapsi kasvettuaan saa jostain tietää, että hänellä oli alkuun eri nimi, jonka vanhemmat sitten vaihtoivat. Mitä jos lapsi pitäisi enemmänkin alkuperäisestä nimestään?
Julialle nimipäivä onnittelut ❤️❤️
Me emme ennen ristiäisiä päässeet yhteisymmärrykseen lapsen nimestä. Etunimeksi tuli kaunis, mutta tosi yleinen nimi. Mieheni suostui nimen muuttamiseen, kun asia hänelle selvisi. Poistimme ensimmäisen nimen ja etunimeksi tuli toinen kolmesta alkuperäisestä nimestä. Lapsi nyt tyytyväinen, kun on harvinainen etunimi.
Vierailija kirjoitti:
En vaihtaisi.
Itsekin kaduin jossain vaiheessa lapsen nimeä koska sillä on puhekielen piilomerkitys jota emme annettaessa tienneet. Lasta, nyt jo teiniä, asia ei ole haitannut. Hän on ihan tyytyväinen nimeensä.
Ap:nä ottaisin yleiseen käyttöön jonkun kivan lempinimen ja käyttäisin sitä virallisen nimen lisäksi.
Lapsi saisi itse sitten isompana muuttaa virallisen nimensä jos katsoo aiheelliseksi.
Veetu on kyllä veetumainen nimi.
Jax on kyllä hankala lausua. Tsäks?