Olen huomannut Helsingin työelämässä ilmiön: ulkomainen sukunimi vetää työnantajia.

No mut onhan se nyt ihan wt olla suomalainen!

Ai?

Ei meillä vaan, viimeiseen asti yritetään välttää etelään, itään ja tosi kauas etelään viittaavia nimiä.

Tietenkin. Suomalainen sukunimi kertoo, että palkkaan pitäisi laittaa nolla perään.

Joku taitaa olla vähän täynnä itseään kun nimi on vähän eksoottisempi. Ei, se ei johdu siitä.

Hassu ajatus, mutta pitää kokeilla. 

Nen-päätteisen sukunimen eteen jokin kätevä yhdistemä tai edes von.

Von Römppänen-Mutikainen

Ehkä ajatellaan, että erikoisen nimen takana on jotain muodikasta kulttuuriosaamista ja kielitaitoa?

Mutta ihmiset myös kuvittelevat, että hienon ja erikoisen nimen takana on hieno ja erikoinen ihminen.

Monta kertaa erilaisissa nimenhuudoissakin huomannut tämän ilmiön ihmisten naamasta ja vielä etenkin naisten kohdalla - on huudettu joku aatelisniminen, joka onkin ylipainoinen harmaavarpunen - ja sitten se Virtanen, joka onkin kaunotar - tai kaunis naisellinen nimikokonaisuus = muunsukupuolinen ulkonäkö jne.

Epäilen, että myös tuikitavallisia nimiä syrjitään työnhaussa, etenkin ns. paremmissa töissä - jos syrjitään tiettyjä vähemmistöjäkin joskus.

Tavalliset nimet eivät herätä oikein mielikuviakaan tai jää välttämättä mieleenkään.

Katsokaas huviksenne minkä nimiä ihmisiä on töissä esim mainostoimistoissa. Siellä on kyllä niin paljon sitä Zapasnikkiä ja Bernsteinia ettei mitään rajaa.

von ja af alkuiset on aina hyviä, mutta silloin ei varmaankaan ole avoimilla työmarkkinoilla edes hakemassa kun työpaikka hoituu suhteilla

Pitäisikö vaihtaa mummoni ulkomaalaisperäinen nimi niin ehkä työpaikka lohkeaisi.

Jaa. Ei mulla vaan. Mulla on aatelissuvun sukunimi, mutta en ole oikeasti aatelissukua, vaan isoisovanhempani on nainut samannimisen ulkomaalaisen miehen. Ehkä ne ajattelevat, että "no tolla nyt on suku elättäjänä".