Lue keskustelun säännöt.
Miten miehesi osoittaa teoillaan välittävänsä sinusta?
11.07.2018 |
Kehutaan ihania miehiämme sen sijaan että aina valittaisimme.
Voin aloittaa. Mieheni ottaa mut joka ilta kainaloon, kun tietää että nukahdan siihen nopeasti. Arjessa paljon pieniä kosketuksia ja katseita. Tekee kanssani asioita, mistä ei itse niin välitä, mutta haluaa tehdä mulle hyvän mielen. Toki tämä on meillä molemminpuolista. Tässä nyt muutama esimerkki😊
Kommentit (32)
No vaikka eilen mies soitti toisesta kaupungista (oli työmatkalla), että minkälainen se yksi xxx-tavara olikaan, jonka olisin viime kerralla halunnut ostaa...
Olin itse varmaan kolme kuukautta sitten samassa kaupungissa ja olin harmitellut joskus vielä jälkeenpäinkin, etten ostanut sieltä yhtä esinettä.
Mieheni oli löytänyt juuri sen oikean. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekee hyvää ruokaa ja huolehtii ruokakaupan. Auttaa kodin askareissa sekä puhuu ja pussaa, läheisyyttä ja seksiä on usein. N48
Antaa minun käydä välillä tyttöjenilloissa voimaantumassa ja harrastamassa seksiä vahvempien, voimakkaampien & tulisempien maahanmuuttajamiesten kanssa. Maksaa kitisemättä myös minun lapsieni kaikki asiat.
Vierailija kirjoitti:
Minä teen normaalia 8-16 päivätyötä arkisin, mies tekee vuorotöitä. Jos hänellä on vapaa mun työaamuina, hän herää aina olemaan mun kanssa aamulla hereillä. Eli nousee silloin kun mun herätyskello soi, menee keittämään kahvia samalla kun mä aloitan omat rutiinini ja tuo mulle ekan kahvikupillisen viereeni kun meikkaan. Pitää mulle seuraa koko aamun, jutustellaan päivän suunnitelmista ja vaikkapa edellisestä työpäivästä. Tekee aamupalaleivät valmiiksi odottamaan. Sit istutaan yhdessä ja syödään aamupala. Kovalla pakkasella tai muuten huonolla kelillä vie mut töihin, vaikka omasta mielestäni voisin hyvin kävellä tai fillaroida. Nämä on meidän maailmanparannushetkiä. Itse teen töitä kouluttajana ja aamuisin mietitään yhdessä vaikkapa jotain kiperää tilannetta tai analysoidaan, millainen lähestymistapa jollekin mun tietylle koulutettavalle sopisi parhaiten. Mies on poliisi ja hän kertoilee aamuisin mulle keikoista ja työkavereiden kuulumisista. En oo koskaan pyytänyt, että hän heräisi mun kanssa ja koitan välillä "antaa luvan" nukkua, mutta sieltä se silmät sikkaralla kampeaa ylös aina kahvinkeittimen ääreen :)
Poliisit ei saa puhua ulkopuolisille keikoista. Vaitiolovelvollisuus siinäkin ammatissa. Toivottavasti myöskään lääkärit ei puhu potilaistaan puolisolleen kotona tai lakimiehet asiakkaistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen normaalia 8-16 päivätyötä arkisin, mies tekee vuorotöitä. Jos hänellä on vapaa mun työaamuina, hän herää aina olemaan mun kanssa aamulla hereillä. Eli nousee silloin kun mun herätyskello soi, menee keittämään kahvia samalla kun mä aloitan omat rutiinini ja tuo mulle ekan kahvikupillisen viereeni kun meikkaan. Pitää mulle seuraa koko aamun, jutustellaan päivän suunnitelmista ja vaikkapa edellisestä työpäivästä. Tekee aamupalaleivät valmiiksi odottamaan. Sit istutaan yhdessä ja syödään aamupala. Kovalla pakkasella tai muuten huonolla kelillä vie mut töihin, vaikka omasta mielestäni voisin hyvin kävellä tai fillaroida. Nämä on meidän maailmanparannushetkiä. Itse teen töitä kouluttajana ja aamuisin mietitään yhdessä vaikkapa jotain kiperää tilannetta tai analysoidaan, millainen lähestymistapa jollekin mun tietylle koulutettavalle sopisi parhaiten. Mies on poliisi ja hän kertoilee aamuisin mulle keikoista ja työkavereiden kuulumisista. En oo koskaan pyytänyt, että hän heräisi mun kanssa ja koitan välillä "antaa luvan" nukkua, mutta sieltä se silmät sikkaralla kampeaa ylös aina kahvinkeittimen ääreen :)
Teillä ei olekaan vaitiolovelvollisuutta työasioissa. Muuten hyvä.
Minulla ei ole vaitiolovelvollisuutta työssäni. Keskustelemme lähinnä käyttämistäni koulutusmetodeista. Mies kertoo, millaisia keikkoja oli ("saatiin yks törkyratti eilen kiinni, aamuyöllä tuli puukotuskeikka"), mutta ei tietenkään mitään nimiä tai paikkoja. Asumme isossa kaupungissa, joten en pysty mitenkään päättelemään, mistä tai kenestä on kyse. Miksi tästäkin piti jonkun pahoittaa mielensä?
Mun mies ei yleensä tuollaisista edes halua puhua, miksi pitäisi tuollaisia kauheuksia vielä vapaa-ajalla edes ajatella? Toki mun mieskin joskus on kertonut jostain erikoisesta asiasta. Mutta en voisi ajatella mukavaksi tuokioksi rakkaani kanssa että hän kertoisi minulle edellisen yövuoron puukotuksista ja törkyrateista.
Antaa nukkua vkl, keittää aamukahvin, laittaa töihin lähtiessään auton lämppärin jos olen unohtanut, tsekkaa ilmanpaineet ja pissapojan kun olen lähdössä pidemmälle matkalle (osaan kyllä itsekin)...
Pientä huomioimista. Ja sama tietysti toisinpäin, minä teen pikku juttuja jotka sujuu mulla paremmin ennenkuin mies edes pyytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen normaalia 8-16 päivätyötä arkisin, mies tekee vuorotöitä. Jos hänellä on vapaa mun työaamuina, hän herää aina olemaan mun kanssa aamulla hereillä. Eli nousee silloin kun mun herätyskello soi, menee keittämään kahvia samalla kun mä aloitan omat rutiinini ja tuo mulle ekan kahvikupillisen viereeni kun meikkaan. Pitää mulle seuraa koko aamun, jutustellaan päivän suunnitelmista ja vaikkapa edellisestä työpäivästä. Tekee aamupalaleivät valmiiksi odottamaan. Sit istutaan yhdessä ja syödään aamupala. Kovalla pakkasella tai muuten huonolla kelillä vie mut töihin, vaikka omasta mielestäni voisin hyvin kävellä tai fillaroida. Nämä on meidän maailmanparannushetkiä. Itse teen töitä kouluttajana ja aamuisin mietitään yhdessä vaikkapa jotain kiperää tilannetta tai analysoidaan, millainen lähestymistapa jollekin mun tietylle koulutettavalle sopisi parhaiten. Mies on poliisi ja hän kertoilee aamuisin mulle keikoista ja työkavereiden kuulumisista. En oo koskaan pyytänyt, että hän heräisi mun kanssa ja koitan välillä "antaa luvan" nukkua, mutta sieltä se silmät sikkaralla kampeaa ylös aina kahvinkeittimen ääreen :)
Teillä ei olekaan vaitiolovelvollisuutta työasioissa. Muuten hyvä.
Minulla ei ole vaitiolovelvollisuutta työssäni. Keskustelemme lähinnä käyttämistäni koulutusmetodeista. Mies kertoo, millaisia keikkoja oli ("saatiin yks törkyratti eilen kiinni, aamuyöllä tuli puukotuskeikka"), mutta ei tietenkään mitään nimiä tai paikkoja. Asumme isossa kaupungissa, joten en pysty mitenkään päättelemään, mistä tai kenestä on kyse. Miksi tästäkin piti jonkun pahoittaa mielensä?
Mun mies ei yleensä tuollaisista edes halua puhua, miksi pitäisi tuollaisia kauheuksia vielä vapaa-ajalla edes ajatella? Toki mun mieskin joskus on kertonut jostain erikoisesta asiasta. Mutta en voisi ajatella mukavaksi tuokioksi rakkaani kanssa että hän kertoisi minulle edellisen yövuoron puukotuksista ja törkyrateista.
En ole tuo kirjoittaja, mutta meitä on moneen junaan. Mä itse ainakin haluan kuulla ja keskustella puolisoni työpäivästä mikäli hän niin itse haluaa, ihan sama onko hän hautausurakoitsija, lastenhoitaja, kirurgi vai rakennusmies. Myös te vaitiolovelvollisuudesta nillittävät voisitte perehtyä ennen huutelemista siihen, mitä se tarkoittaa. On ihan ok keskustella myös vaitiolovelvollisuuden alaisista työasioista mikäli henkilöä/tapausta ei voi mitenkään tunnistaa puheista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä teen normaalia 8-16 päivätyötä arkisin, mies tekee vuorotöitä. Jos hänellä on vapaa mun työaamuina, hän herää aina olemaan mun kanssa aamulla hereillä. Eli nousee silloin kun mun herätyskello soi, menee keittämään kahvia samalla kun mä aloitan omat rutiinini ja tuo mulle ekan kahvikupillisen viereeni kun meikkaan. Pitää mulle seuraa koko aamun, jutustellaan päivän suunnitelmista ja vaikkapa edellisestä työpäivästä. Tekee aamupalaleivät valmiiksi odottamaan. Sit istutaan yhdessä ja syödään aamupala. Kovalla pakkasella tai muuten huonolla kelillä vie mut töihin, vaikka omasta mielestäni voisin hyvin kävellä tai fillaroida. Nämä on meidän maailmanparannushetkiä. Itse teen töitä kouluttajana ja aamuisin mietitään yhdessä vaikkapa jotain kiperää tilannetta tai analysoidaan, millainen lähestymistapa jollekin mun tietylle koulutettavalle sopisi parhaiten. Mies on poliisi ja hän kertoilee aamuisin mulle keikoista ja työkavereiden kuulumisista. En oo koskaan pyytänyt, että hän heräisi mun kanssa ja koitan välillä "antaa luvan" nukkua, mutta sieltä se silmät sikkaralla kampeaa ylös aina kahvinkeittimen ääreen :)
Teillä ei olekaan vaitiolovelvollisuutta työasioissa. Muuten hyvä.
Minulla ei ole vaitiolovelvollisuutta työssäni. Keskustelemme lähinnä käyttämistäni koulutusmetodeista. Mies kertoo, millaisia keikkoja oli ("saatiin yks törkyratti eilen kiinni, aamuyöllä tuli puukotuskeikka"), mutta ei tietenkään mitään nimiä tai paikkoja. Asumme isossa kaupungissa, joten en pysty mitenkään päättelemään, mistä tai kenestä on kyse. Miksi tästäkin piti jonkun pahoittaa mielensä?
Mun mies ei yleensä tuollaisista edes halua puhua, miksi pitäisi tuollaisia kauheuksia vielä vapaa-ajalla edes ajatella? Toki mun mieskin joskus on kertonut jostain erikoisesta asiasta. Mutta en voisi ajatella mukavaksi tuokioksi rakkaani kanssa että hän kertoisi minulle edellisen yövuoron puukotuksista ja törkyrateista.
Ehkä se on miehen tapa purkaa työvuoroaan. Sehän vaan kertoo miehen luottamuksesta naistaan kohtaan. On helppo puhua toiselle. Eli nähtävästi parisuhteessa kommunikaatio toimii. Voidaan tukeutua toiseen. Pointsit siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joka päivä hän näyttää teoillaan arvostavansa minua. Jos en saa unta hän hieroo jalkojani, hän selvittää hiukseni pesun jälkeen ja kertookin rakastavansa minua joka päivä.
Kiva, mutta se että kertoo rakastavansa ei ole teko.
Puheet ja teot on kaksi eri asiaa.
Oma mieheni kertoo päivittäin miten rakastaa. Tekee aamiaisen ja herää ylös vaikka itsellä ei olisi työpäivä tekemään minulle eväät töihin. Iltaisin mies usein tekee meille ruuat, hieroo hartioitani, jos ne särkevät. Voin luottaa, että mieheni on aina läsnä vaikeinakin hetkinä ja on valmis tukemaan minua kaikessa.
Minulla ei ole vaitiolovelvollisuutta työssäni. Keskustelemme lähinnä käyttämistäni koulutusmetodeista. Mies kertoo, millaisia keikkoja oli ("saatiin yks törkyratti eilen kiinni, aamuyöllä tuli puukotuskeikka"), mutta ei tietenkään mitään nimiä tai paikkoja. Asumme isossa kaupungissa, joten en pysty mitenkään päättelemään, mistä tai kenestä on kyse. Miksi tästäkin piti jonkun pahoittaa mielensä?