Mistä syrjäytetty löytää kavereita? Miksi jätetään yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisiä on Suomessa vaikka kuinka paljon. Tosiasia on, että monella aikuisella, varsinkin perheellisellä on jo oma ystäväpiirinsä. Kaikki kun ei kaipaa kymmentä ystävää vaan useimmille riittää yksi tai kaksi. On ihan mukavaa jutella jonkun kanssa hetki jossain, mutta kun elämässä on jo ihmisiä, joille pitäisi löytää tarpeeksi aikaa (jotta ei potisi huonoa omaatuntoa liian vähäisestä yhteydenpidosta), ei välttämättä haluta enempää ihmissuhteita (ja lisää huonoa omaatuntoa). 

Kuulutko mihinkään Reko-piireihin? Tai löytyisikö Facebookista ryhmiä, joissa esim tehdään vanhoista tavaroista/vaatteista uusia? Joku diy -juttu? Niistä voisi löytyä samanhenkistä porukkaa. Tosin heilläkin voi olla jo omat läheisensä, mutta ainakin voisit yrittää. 

Mikä on Reko?

Totta varmaan tuo mitä kirjoitit muuten.

Rekot on paikallisia ruokapiirejä, joissa kimpassa tilataan lähiseudun tuottajilta elintarvikkeita. Siis lähiruokaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämää tuo otsikon "miksi jätetään yksin". Ei ihmissuhteet ole mikään yksisuuntainen katu, vaan itsekin pitää aktiivisesti toimia.

Se on kyllä totta, että aikuisena ei ole Suomessa helppo saada uusia ystäviä. Olimmehan vielä 3-4 sukupolvea sitten melkoisia metsäläisiä, että ei se muutos kosmopoliittiseksi eurooppalaiseksi ihan hetkessä tapahdu. Jurous ja toisista eristäytyminen istuu meissä vielä tiukassa.

--- Miksi jätetään yksin? ---

Niin, se on siinä esim. kun lapsi syntyi nuorena 21-v. niin yksin jätettiin.

Olisin itse halunnut jatkaa kaverina ja ystävänä, mutta sen ikäiset silloin ja vanhemmatkin kaverit ja ystävät jättivät yksin, ikään kuin lapsen saaminen olisi minua muuttanut ihmisenä.

Yritin kysellä. Se vaan loppui, suhteet entisiin ystäviin.

Lapsettomat (ja jotkut lapsen saaneetkin, ehkä heillä oli kiire oman perheensä ja suhteidensa kanssa..) kaverit vain jättivät.

Siis verrattuna siihen miten ennen pidettiin yhteyttä.

Lapsettomille kavereille haluaisin sanoa, että ei kaikki äidit muutu pelkiksi vaipanvaihtajiksi lapsen synnyttyä, kyllä me (? minä ainakin..) voidaan edelleen tavata ja tehdä jotain yhdessä ja laittaa lapsi välillä hoitoon muualle ja kaivataan aikuista kaveria vastapainoksi vauva-elämälle.

Oma vauvani on jo 10-v. tyttö.

Ja kivaa seuraa hän on aikuistenkin kanssa, voidaan kuunnella musiikkia, pelailla, ottaa aurinkoa ja uida ja käydä retkillä ja jutella vaikka politiikasta ja maailman tapahtumista :D tai mistä vaan.

Käydä piknikillä. :)

Kahdestaan se vaan on yksinäistä. Vaikka meillä on kivaa kahdestaankin.

Ei ole helppoa olla ilman aikuista seuraa.

Niin, puuttuu vaan ne ystävät.

Tuntuu, että monilla on ennakkoluuloja siitä mitä voi tehdä esim. 10-v. lapsen kanssa (jos joku on nähnyt moniongelmaisia lapsia ja pelkää..tai ei vaan tykkää..en tiedä)...

Lähtisin mielelläni ilmankin lasta jonnekin ystävän kanssa.

Lapsellani on jo omia menoja ja harrastuksia ja kavereita.

Aikaa olisi jo!

Kerroit aloituksessasi heidän viettäneen 10 vuotta sitten railakasta elämää. Olisiko sulla ollut lapsen syntymän jälkeen mahdollisuus viettää heidän kanssaan railakasta elämää? Kun ehdotit heille baariin menoa, kieltäytyivätkö he? Vai kävikö niin, että et edes ehdottanut? Etkä lähtenyt, kun he mahdollisesti vielä alussa ehdottivat? 

Voi minulla olisi aikaa olla ystävä, tai ihan vain kaveri. Oma lapseni on juuri aikuinen, mies löytyy, hyvä ystävä asuu kauempana, ja nähdään ehkä kerta vuoteen, plus muutamia kavereita on. Ei vain ketään joka lähtisi käymään kirpparilla, tai vaikka siellä rannalla löhöilemässä ja höpöttelemässä. Viimeinen kaveripiiri jäi kun muutin mieheni kanssa yhteen, ja siitä alkoi rankka elämänvaihe, joka nyt on pikkuhiljaa laantunut. Hetkittäin mietin aluksi, että pitäisi lähteä ihmisten ilmoille, ja ystävystyä toisten kanssa, mutta jostain syystä se ei vain ole koskaan onnistunut minulta. En siis oikeastaan jaksa edes yrittää enää, ja näistä vähistäkin kavereista on suuri osa tipahtanut pois lopulta siksi, että en ole enää jaksanut ylläpitää yksipuolista kaveruutta, vaan olen sitten antanut vain itsekin olla. Olen muuten ihan samanlainen kuin aloittajakin, enkä koe että itsessäni olisi mitään kummallista joka estäisi kaveruuden. En vain taida olla tarpeeksi kiinnostava ihmisenä :D ja toki kaikilla on ne omat kuviot. Vaikea silti uskoa että olisin ainoa tällainen henkilö, vaan varmasti löytyy muitakin joille kaveri kelpaisi. Minulle saa kyllä nakata viestiä jos haluaa pet.virt(at)gmail.com

En ehdottanut baariin menoa, kun olin lopettanut alkoholin juomisen raskauden ja imetyksen ajaksi. Joskus tosi harvoin join yhden oluen tai viinilasillisen.

Muualle menoja kyllä. Ulos, kävelylle, vaikka sinne shoppailemaan seuraksi. :) Leffaan. Pilatekseen.

Festareille myös.

Olinkin joskus pienen lapsen kanssa yksin festareilla. Hänellä oli toki kuulosuojaimet päässä, ettette huolestu, ja ennen yötä kotiin...

Ja hitto, nyt juon olutta. Ja lonkeroa jäillä.

Yksin. :(

Nyt. Kertokaa miten olette selvinneet vastaavista tilanteista?

Ekologista elämäntapaa kannattavia on Suomessa pilvin pimein.

Maailma on raakaa peliä. Kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Kun kelpaa ei ole kenelle kelvata.

Missäpäin ap asut? Minusta kuulostat hyvältä tyypiltä. Miten joku yhdistys?

Vierailija kirjoitti:

Ekologista elämäntapaa kannattavia on Suomessa pilvin pimein.

Totta. Miten löydän ne ihmiset? Jos olisi edes yksi linkki jonnekin, vaan ei ole.

Tai ehkä päässäni on jo joku vika, että en osaa tai uskalla enää monen vuoden yksinäisyyden jälkeen.

Ja totta, joku kirjoitti aktiivisuudesta, tosiasia vaan on, että yksinäisenä on vaikeampi "aktivoitua".

Ja joku kirjoitti että monilla on jo omat kiireet ja kaverit, eikä uusille ole aikaa.

Silti luulen niin, etten ole yksin tämän asian kanssa vaan on muitakin joille on tapahtunut jotain saman tyyppistä.

Pitäisi kai vaan jaksaa järjestää joku yksinäisten kokoontuminen. Vaatteilla ja väreillä ei niin väliä. Aivot mukaan tai ei, chillaileen jonnekin. Yksinäisten ryhmä, ilmoittautukaa. :)

Ap. Etelä-Suomi, lähellä pääkaupunkiseutua.

Vierailija kirjoitti:

Missäpäin ap asut? Minusta kuulostat hyvältä tyypiltä. Miten joku yhdistys?

Kiitos! :) Sait ainakin minut hymyilemään kun luin tuon viestisi. Ja yhdistys on hyvä idea.

Mitenhän sellaisen saisi aikaiseksi.. Tarvitsevia varmasti on enemmänkin kuin minä.

Itsetuntokin voisi taas elpyä.

Ja jotain kivaa. Mitä vaan kivaa. Olis kiva!

Facebookin uusia ystäviä -ryhmät!

No johan joku laittoi jo s-postiosoitteensakin, mutta ilmeisesti on varaa olla "huomaamatta" ? En ihmettele että olet yksin.

Pitäisköhän nyt vaihtaa toi epäselvä otsikko yhdistyksen perustamiseksi.

Jos asioita laittais oikeasti etenemään. ?

Yksinäisten yhdistys ja kokoontuminen, joskus ja jossain. :) :D

Kiitos! Support! :)