Lue keskustelun säännöt.
Mistä syrjäytetty löytää kavereita? Miksi jätetään yksin?
Miksi? Kiire? Ennakkoluulot? Ylpeys? Kasvojen menettämisen p
11.07.2018 |
Oli kavereita. Syntyi lapsi. Kaverit katosivat, entisiin ei yhteyttä kun viettivät vielä niin railakasta elämää. 21-vuotiaana.
Siitä on kymmenen vuotta.
Uusia ystäviä ei ole.
Paitsi ulkomailla, ennakkoluulottomampia.
Mikä vika?
En käytä tekoripsiä enkä käy manikyyrissä. Luen uutisia ja kannatan ekologista elämäntapaa, mutten ole siinä mikään puritaani. En huomauttele muiden valinnoista. Jokainen tekee miten tahtoo, kunhan ei ole oikeasti ilkeä muille.
Oletko yksinäinen?
Minä olen. Sukulaisiakaan ei ole vierellä.
Kirjoitan lisää jos joku vastaa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vastaan, et ite en kannata ekologista elämäntapaa, pullot kierrätän.
Ottaisin heti ripset ja geelikynnet, jos rahat riittäisi.
Ja hiustenpidennykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusia ystäviä pitää hankkia, eikä jäädä voivottelemaan. Lähteä ulos, alkaa jotakin harrastamaan.
Nyky-yhteiskunta rakentuu kuluttamiselle ja aika monissa lapsiperheissä kulutetaan. Tuo sun ekologinen elämäntapasi on ihan hieno juttu, mutta jos se rajoittaa asioita, mitä voisit muiden kanssa tehdä, niin ystävystyminen on varmasti hankalampaa kuin niillä, jotka ihan mielellään kuluttavat.
Vierailija kirjoitti:
Nyky-yhteiskunta rakentuu kuluttamiselle ja aika monissa lapsiperheissä kulutetaan. Tuo sun ekologinen elämäntapasi on ihan hieno juttu, mutta jos se rajoittaa asioita, mitä voisit muiden kanssa tehdä, niin ystävystyminen on varmasti hankalampaa kuin niillä, jotka ihan mielellään kuluttavat.
Joo, hirveen moni ei varmaan jaksa tota ekologista elämäntapaa.
Älä ole niin suvaitsematon rakennekynsisille ja tekoripsisille, niin saatat saada kavereita, löysää sitä ekologista nutturaasi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä ole niin suvaitsematon rakennekynsisille ja tekoripsisille, niin saatat saada kavereita, löysää sitä ekologista nutturaasi...
En siis vastusta muiden ripsiä enkä kynsiä! :D
En vaan itselleni niitä kaipaa.
Enkä osaisi laittaakaan kun en ole sellaisissa "piireissä" pyörinyt. :/
Kuten kerroin, melko yksinäisesti edennyt vuosia jo.
Voisiko siinä olla yksi syy myös, etten ole "alistunut" pinnalliseen kilpailu-elämäntapaan...? Että olen "erilainen".
Ja erilaisiahan on paljon. En vaan ole löytänyt mistään mitään, ystäviä.
Mitä kauemmin yksinäisyys jatkuu, sitä herkempi on myös muiden ihmisten arvostelulle.
Itse en arvostele.
Ekologisella tarkoitan sellaista ei-kulutushysteriaa, ei koko ajan shoppailemassa saati nauttimassa siitä, kasvissyöntiä joskus kalalla ja kanalla höystettynä, luonnollisuutta ulkonäöllisesti ja olemista rauhassa ilman erityisen ihmisen esittämistä.
Muovivaatteiden välttelyä, mutta pukeutukoon muut kuten haluavat.
Ei sen kummempia.
:) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä ole niin suvaitsematon rakennekynsisille ja tekoripsisille, niin saatat saada kavereita, löysää sitä ekologista nutturaasi...
En siis vastusta muiden ripsiä enkä kynsiä! :D
En vaan itselleni niitä kaipaa.
Enkä osaisi laittaakaan kun en ole sellaisissa "piireissä" pyörinyt. :/
Kuten kerroin, melko yksinäisesti edennyt vuosia jo.Voisiko siinä olla yksi syy myös, etten ole "alistunut" pinnalliseen kilpailu-elämäntapaan...? Että olen "erilainen".
Ja erilaisiahan on paljon. En vaan ole löytänyt mistään mitään, ystäviä.
Mitä kauemmin yksinäisyys jatkuu, sitä herkempi on myös muiden ihmisten arvostelulle.Itse en arvostele.
Ekologisella tarkoitan sellaista ei-kulutushysteriaa, ei koko ajan shoppailemassa saati nauttimassa siitä, kasvissyöntiä joskus kalalla ja kanalla höystettynä, luonnollisuutta ulkonäöllisesti ja olemista rauhassa ilman erityisen ihmisen esittämistä.
Muovivaatteiden välttelyä, mutta pukeutukoon muut kuten haluavat.
Ei sen kummempia.
Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusia ystäviä pitää hankkia, eikä jäädä voivottelemaan. Lähteä ulos, alkaa jotakin harrastamaan.
Ongelma siinä, että jos on introvertti, niin eipä niistä harrastuksistakaan saa mitään ystäviä. Itse en saanut yhtään kaveria tai ystävää yliopistosta tai senaikaisista harrastuksista. Kaverittomuus varmaan ahdistaisi, jos en tykkäisi olla itsekseni.
Ei ole helppoa tässä egosentrisessä nykymaailmassa.
Jostain ulkomailta tosiaan löytää vähemmän homogeenista porukkaa, vähemmän ennakkoluuloja, joissain paikoissa ovat tottuneet erilaisiin tyyppeihin ja se on ok.
Ulkomaille siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet tehnyt sen eteen että saisit kavereita?
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt sen eteen että saisit kavereita?
Hymyilen ihmisille.
Juttelen jos joku kysyy jotain. Jään myös juttelemaan.
Autan muita silloin kun voin, jos minulla on jotain apua tarjota.
Moikkaan tuttuja, niitä on, muttei ystäviä, kaikilla tuntuu olevan jo omat "piirit".
Olen pyytänyt tutuilta jos kiinnostaisi joskus tehdä jotain yhdessä.
Mitä vaan, jotain relax-helppoa kesällä, vaikka nähtäis puistossa ja pelattaisiin jotain ihan muuten vaan tai istuskeltaisiin rannalla aurinkoisena päivänä tai kahville tms.
Tai jos on lapsia niin niiden kanssa ulos.
Ja muuta pientä... :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tällaisia paljonkin?
Ollaanko me "näkymättömiä"?
Missä te muut joilla sama ongelma?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinäisiä on Suomessa vaikka kuinka paljon. Tosiasia on, että monella aikuisella, varsinkin perheellisellä on jo oma ystäväpiirinsä. Kaikki kun ei kaipaa kymmentä ystävää vaan useimmille riittää yksi tai kaksi. On ihan mukavaa jutella jonkun kanssa hetki jossain, mutta kun elämässä on jo ihmisiä, joille pitäisi löytää tarpeeksi aikaa (jotta ei potisi huonoa omaatuntoa liian vähäisestä yhteydenpidosta), ei välttämättä haluta enempää ihmissuhteita (ja lisää huonoa omaatuntoa).
Kuulutko mihinkään Reko-piireihin? Tai löytyisikö Facebookista ryhmiä, joissa esim tehdään vanhoista tavaroista/vaatteista uusia? Joku diy -juttu? Niistä voisi löytyä samanhenkistä porukkaa. Tosin heilläkin voi olla jo omat läheisensä, mutta ainakin voisit yrittää.
Hämää tuo otsikon "miksi jätetään yksin". Ei ihmissuhteet ole mikään yksisuuntainen katu, vaan itsekin pitää aktiivisesti toimia.
Se on kyllä totta, että aikuisena ei ole Suomessa helppo saada uusia ystäviä. Olimmehan vielä 3-4 sukupolvea sitten melkoisia metsäläisiä, että ei se muutos kosmopoliittiseksi eurooppalaiseksi ihan hetkessä tapahdu. Jurous ja toisista eristäytyminen istuu meissä vielä tiukassa.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisiä on Suomessa vaikka kuinka paljon. Tosiasia on, että monella aikuisella, varsinkin perheellisellä on jo oma ystäväpiirinsä. Kaikki kun ei kaipaa kymmentä ystävää vaan useimmille riittää yksi tai kaksi. On ihan mukavaa jutella jonkun kanssa hetki jossain, mutta kun elämässä on jo ihmisiä, joille pitäisi löytää tarpeeksi aikaa (jotta ei potisi huonoa omaatuntoa liian vähäisestä yhteydenpidosta), ei välttämättä haluta enempää ihmissuhteita (ja lisää huonoa omaatuntoa).
Kuulutko mihinkään Reko-piireihin? Tai löytyisikö Facebookista ryhmiä, joissa esim tehdään vanhoista tavaroista/vaatteista uusia? Joku diy -juttu? Niistä voisi löytyä samanhenkistä porukkaa. Tosin heilläkin voi olla jo omat läheisensä, mutta ainakin voisit yrittää.
Mikä on Reko?
Totta varmaan tuo mitä kirjoitit muuten.
Vierailija kirjoitti:
Hämää tuo otsikon "miksi jätetään yksin". Ei ihmissuhteet ole mikään yksisuuntainen katu, vaan itsekin pitää aktiivisesti toimia.
Se on kyllä totta, että aikuisena ei ole Suomessa helppo saada uusia ystäviä. Olimmehan vielä 3-4 sukupolvea sitten melkoisia metsäläisiä, että ei se muutos kosmopoliittiseksi eurooppalaiseksi ihan hetkessä tapahdu. Jurous ja toisista eristäytyminen istuu meissä vielä tiukassa.
--- Miksi jätetään yksin? ---
Niin, se on siinä esim. kun lapsi syntyi nuorena 21-v. niin yksin jätettiin.
Olisin itse halunnut jatkaa kaverina ja ystävänä, mutta sen ikäiset silloin ja vanhemmatkin kaverit ja ystävät jättivät yksin, ikään kuin lapsen saaminen olisi minua muuttanut ihmisenä.
Yritin kysellä. Se vaan loppui, suhteet entisiin ystäviin.
Lapsettomat (ja jotkut lapsen saaneetkin, ehkä heillä oli kiire oman perheensä ja suhteidensa kanssa..) kaverit vain jättivät.
Siis verrattuna siihen miten ennen pidettiin yhteyttä.
Lapsettomille kavereille haluaisin sanoa, että ei kaikki äidit muutu pelkiksi vaipanvaihtajiksi lapsen synnyttyä, kyllä me (? minä ainakin..) voidaan edelleen tavata ja tehdä jotain yhdessä ja laittaa lapsi välillä hoitoon muualle ja kaivataan aikuista kaveria vastapainoksi vauva-elämälle.
Oma vauvani on jo 10-v. tyttö.
Ja kivaa seuraa hän on aikuistenkin kanssa, voidaan kuunnella musiikkia, pelailla, ottaa aurinkoa ja uida ja käydä retkillä ja jutella vaikka politiikasta ja maailman tapahtumista :D tai mistä vaan.
Käydä piknikillä. :)
Kahdestaan se vaan on yksinäistä. Vaikka meillä on kivaa kahdestaankin.
Ei ole helppoa olla ilman aikuista seuraa.
Niin, puuttuu vaan ne ystävät.
Tuntuu, että monilla on ennakkoluuloja siitä mitä voi tehdä esim. 10-v. lapsen kanssa (jos joku on nähnyt moniongelmaisia lapsia ja pelkää..tai ei vaan tykkää..en tiedä)...
Lähtisin mielelläni ilmankin lasta jonnekin ystävän kanssa.
Lapsellani on jo omia menoja ja harrastuksia ja kavereita.
Aikaa olisi jo!
Niin totta! Pitäkää huolta toisistanne tai jäätte itse pian yksin!
Ap, oletko tullut ajatelleeksi, että ehkä nämä ihmissuhteet olisivat päättyneet joka tapauksessa aikuistumisen kynnyksellä, olipa lasta tai ei?
Vastaan, et ite en kannata ekologista elämäntapaa, pullot kierrätän.
Ottaisin heti ripset ja geelikynnet, jos rahat riittäisi.