Keskenmeno ja miehen tyly reaktio?

Vierailija kirjoitti:

Sitä miestä sattuu ihan yhtä paljon, kun sua. Se ei vaan osaa käsitellä asiaa eikä myöntää sitä itselleen. Hän on todennäköisesti henkisesti aivan murusina itsekin eikä pysty nyt sen vuoksi tukemaan ketään muuta.

Minä en tähän usko.

Ihan kuin yrittäisi puhua valkoisesta mustaa ja pahasta hyvää.

Kyllä tuo tyly tunteettomuus ja tilannetajuttomuus kertoo ihmisestä paljon. Millainen isä tuollainen kykenisi olemaan jälkeläisilleen?

Miten varhaisesta keskenmenosta oli kyse? Jos olit tyyliin juuri plussannut ja sitten meni kesken, ymmärrän hyvin miehen reaktion. Jos taas olit jo yli kolmannella kuulla, kannattaa panna mies vaihtoon.

Nykyään raskaus pystytään toteamaan niin aikaisin että väkisin todella monelle naiselle tulee keskenmenokokemus. Ennen samassa tilanteessa, eli varhaisen keskenmenon ollessa kyseessä, nainen olisi vain luullut että menkat myöhässä ja hiukan ehkä tavallista runsaammat.

Jos kyse on varhaisesta keskenmenosta, miehesi asenne on aivan terve. Varhaiset keskenmenot ovat hyvin yleisiä, vaikka niitä ei nainen aina itsekään keskenmenoksi tiedosta. On turha kiduttaa itseään tekemällä ihan jokaisesta elämän sattumuksesta hirveä emotionaalinen draama.

Itselläni on ollut yksi varhainen keskenmeno eikä se tuntunut yhtään miltään, kun tiedän miten tavallista ja suorastaan normaalia sellainen on.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sen miehen olisi sitten pitänyt tehdä tai sanoa?

Ei kaikki halua puhua ja puida asioita.

Itsestä olisi ainakin kiusallista puida tuollaista mieheni kanssa, onneksi olemme samanlaisia ja kumpikaan ei halua puhua ylimääräisiä.

Hyvä tekosyy välinpitämättömälle pskalle. :)

Kiukkuinen kirjoitti:

Miks sun pitäisi saada jotain erikois sääliä tuossa tilanteessa

Edellisessä blogissa kerroit itse saaneesi keskenmenon. Harmi, ettet saanut tarvitsemaasi huomiota, tukea ja apua silloin, mutta se ei ole tämän ketjun aloittajan syy. Harmi, ettet saa tarvitsemaasi huomiota, tukea ja apua edelleenkään, vaan joudut purkamaan traumatisoitumistasi ja pahaa oloasi nettiin.

Ei keskenmenossa ole pelkästään kyse siitä, kuinka varhain se tapahtui tai tai kuinka paljon tuli vuotoa (kunhan ei pyörry, menetä vaarallisen paljon verta, joudu kaavintaan tms). Jos on toivonut raskautta kauan, varhainenkin keskenmeno saattaa olla suuri pettymys. Vaikka miehen mielestä se ehkä oli vain pieni vastoinkäyminen, tulisi hänen silti yrittää ymmärtää ap:n erilainen kokemus. Tosin ehkä mies ei edes halunnut lasta

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Miks sun pitäisi saada jotain erikois sääliä tuossa tilanteessa

Sääliä?

Ei kai normaali huolenpito tai empatia ole sääliä?

Eiköhän sen pitäisi olla normaalia, että keskenmenon kokeneesta pidetään huolta ja varmistetaan, että hän on kunnossa. Ihan jo fyysisestikin. Luulisi sen olevan keskenmenneen siittäneen prioriteeteissa? Että osallistuisi kun yhteinen projekti ja asiahan se raskaus on ollut, ei vain naisen.

Miksi pitäisi nyt kysellä vointia kun eihän sitä kysellä raskausaikanakaan odottajalta

Kyllä sitä raskaana olevalta normaaleissa ihmissuhteissa ja perheissä vointia kysellään. Oma perheesi taitaa olla sitten olla yhtä häiriintynyt kuin sinä.

Kuinka pitkällä olit?

Vierailija kirjoitti:

Miten varhaisesta keskenmenosta oli kyse? Jos olit tyyliin juuri plussannut ja sitten meni kesken, ymmärrän hyvin miehen reaktion. Jos taas olit jo yli kolmannella kuulla, kannattaa panna mies vaihtoon.

Nykyään raskaus pystytään toteamaan niin aikaisin että väkisin todella monelle naiselle tulee keskenmenokokemus. Ennen samassa tilanteessa, eli varhaisen keskenmenon ollessa kyseessä, nainen olisi vain luullut että menkat myöhässä ja hiukan ehkä tavallista runsaammat.

Jos kyse on varhaisesta keskenmenosta, miehesi asenne on aivan terve. Varhaiset keskenmenot ovat hyvin yleisiä, vaikka niitä ei nainen aina itsekään keskenmenoksi tiedosta. On turha kiduttaa itseään tekemällä ihan jokaisesta elämän sattumuksesta hirveä emotionaalinen draama.

Itselläni on ollut yksi varhainen keskenmeno eikä se tuntunut yhtään miltään, kun tiedän miten tavallista ja suorastaan normaalia sellainen on.

En itsekään mitenkään luhistunut aikanaan kun ensimmäinen raskauteni meni kesken 7. viikolla, mutta on aivan turha väittää etteikö se olisi tuntunut missään! Lapsi oli toivottu ja totta hemmetissä sen menettäminen sattui, ja jos mieheni olisi tullut sönköttämään jotain kuukautispa*kaa niin kyllä se olisi ollut entinen mies siinä vaiheessa...

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Miks sun pitäisi saada jotain erikois sääliä tuossa tilanteessa

Edellisessä blogissa kerroit itse saaneesi keskenmenon. Harmi, ettet saanut tarvitsemaasi huomiota, tukea ja apua silloin, mutta se ei ole tämän ketjun aloittajan syy. Harmi, ettet saa tarvitsemaasi huomiota, tukea ja apua edelleenkään, vaan joudut purkamaan traumatisoitumistasi ja pahaa oloasi nettiin.

En ole saanut keskenmenoa. Keskenmenon ei tarvita tukea tai apua. Minulla ei ole traumoja eikä paha olla. Ihmistä ei kuulu huomioida koska siitä tulee arvoton paska

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiukkuinen kirjoitti:

Miks sun pitäisi saada jotain erikois sääliä tuossa tilanteessa

Sääliä?

Ei kai normaali huolenpito tai empatia ole sääliä?

Eiköhän sen pitäisi olla normaalia, että keskenmenon kokeneesta pidetään huolta ja varmistetaan, että hän on kunnossa. Ihan jo fyysisestikin. Luulisi sen olevan keskenmenneen siittäneen prioriteeteissa? Että osallistuisi kun yhteinen projekti ja asiahan se raskaus on ollut, ei vain naisen.

Miksi pitäisi nyt kysellä vointia kun eihän sitä kysellä raskausaikanakaan odottajalta

Kyllä sitä raskaana olevalta normaaleissa ihmissuhteissa ja perheissä vointia kysellään. Oma perheesi taitaa olla sitten olla yhtä häiriintynyt kuin sinä.

Ei tietenkään huomioida. Minulta on kysytty vointia ehkä 1-2kertaa. Ja toista odotan

Jätä se sika ja hanki mies joka rakastaa sinua oikeasti. Ihminen joka rakastaa toista osaa lohduttaa. Hyvä että ette saaneet lasta yhdessä. Olisitte joutuneet eroamaan myöhemmin ja kinaamaan lapsen hoidosta.

Järkyttävää ja sydämetöntä touhua mieheltä. :(