Lue keskustelun säännöt.
Olen sosiaalisesti täysin lahjaton ujo. Häpeänkö itseäni sellaisen asian takia jolle en voi mitään?
11.07.2018 |
Joojoojoojoo ujous ei kaikille poissulje sosiaalista lahjakkuutta mutta mä olen ujo kaikilla mahdollisilla huonoilla tavoilla. Sosiaalisia taitoja voi kuulemma kehittää ja joo, niin toki voikin ja ajan myötä ne aina vähän kehittyvätkin. En mä silti varmaan ikinä pääse eroon siitä että mulle on paljon helpompi ja luontevampi välttää yhteyttä muihin ja olla puhumatta ajatuksistani kuin hakeutua muiden seuraan, tai pääse eroon siitä että en koskaan tiedä mitä ihmisille pitäisi sanoa. Jos voisin sormia napsauttamalla tehdä itsestäni edes vähän ulospäinsuuntautuneen ja saada sitä sosiaalista lahjakkuutta niin ottaisin heti itselleni nuo ominaisuudet mutta kun se ei ole mahdollista.
Kommentit (24)
Vielä olisi kiva kuulla ap:n vastauksia kysymyksiin, kun kerran ketjun aloitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuon takia itseään tarvitse hävetä. Itse valitettavasti opin sen vasta lähempänä 40 vuoden ikää, ja siitä asti elämä onkin ollut paljon helpompaa ja mukavampaa.
Mutta tosiaan nuorena minulla oli kasa asioita joita häpesin tai joissa tunsin olevani riittämätön: epäsosiaalisuus, tahaton tökeröys sosiaalisissa tilanteissa, kasa ulkonäön piirteitä, epäurheilullisuus ja kömpelöys. Siinähän sitä hukkasin oikein huolella tervettä elämänaikaa murehtimalla noita typeriä juttuja, pyörimällä oman napani ympärillä. Minä sitä ja minä tätä, nyyh.
Onneksi ikä jossain vaiheessa teki sen efektin mitä se monelle tekee, että vatut muista, minäpä menen ja elän tällaisenani, häpeämättä. En enää edes halunnut enkä etsinyt ihmisten seuraa, joten ihan sama mitä ne minusta ajattelee. Ulkonäöstäkään en enää välitä - näytän ihmiseltä ja se riittää, vaikka sitten vähän ryppyiseltä, läskiltä ja rumalta ihmiseltä. Onni on, kun ei tarvitse "kelvata" yhdellekään ihmiselle maailmassa vaan voi olla aidosti mikä on, pyrkimättä tekemään itsestään epäaitoa väännöstä kelvatakseen (koitin tuota itseni muuttamista joskus nuorena, onnistuin kohtalaisesti mutta tulin entistä onnettomammaksi, koska eihän ne ihmiset kaverustuneet MINUUN vaan näyteltyyn hahmoon).
Kyllä sinä voit kehittää itseäsi. Aloita jollain pienellä jutulla. Minulla on koko elämän ollut vaikeaa katsoa silmiin. Olen opetellut sitä. Jos joku puhuu minulle niin muistutan itseäni aina hiljaa mielessä että katso silmiin (ja hymyile!). Nyt se tulee jo melko luontevasti. Alussa keskityin liikaa silmiin katsomiseen enkä kuunnellut :D joten muista myös kuunnella mitä toinen sanoo. Jos et saa puheen vuoroa niin kokeile joskus sanoa päähän tuleva ajatus toisen puheen päälle. Muutkin tekevät sitä, se on ihan ok. Jos et saa sanottua kokonaisia lauseita niin sano vaikka väliin mm, niin, eikä, voi ei, ohhoh, justiinsa, niinpä!, mitä, oikeesti, ei voi olla totta, ihana, loistava juttu, voi hyvää päivää(mitä näitä nyt on), naura muitten jutuille. Se toimii!
Hymyile paljon ja katso silmiin niin sillä pääsee jo tosi pitkälle! Vaikka et osaisi sanoa mitään kun pää lyö tyhjää niin hymyily ja silmiin katsominen ja vaikka yksi sana riittävät alkuun.
Eli et halunnutkaan kehittää itseäsi vaan halusit vain saada kivoja kommentteja.