Lue keskustelun säännöt.
(Keittiö)psykologit! Diagonosoikaa minut!
11.07.2018 |
Olen alkanut miettiä olemistani viime aikoina. En koskaan ole ollut ihan "tavallinen". Enkä tarkoita tätä hyvällä tavalla :) En jaksa ääniä, hajuja, ihmisiä. Olen periaatteessa aika ystävällinen ja kestän sosiaalista seuraa jonkin aikaa. Jopa nautin muutamien hyvien ystävieni seurasta. Mutta tämä on hyvin rajallista. Jossain vaiheessa sietokykyni jotenkin ylittyy ja menen täysin lukkoon. En oikein saa enää sanaa suustani. Joskus vietän päiväkausi niin etten puhu kenellekään. Tuntuu etteivät sanat yksinkertaisesti tule ulos.
Käperryn ja jähmetyn ihan fyysisestikin. Ilmeenikin jähmettyy ja etsin katseellani jotain yksityiskohtaa, johon keskittyä. Jos stressi kasvaa liian suureksi, alan fantasioida olevani vaikkapa mato maan sisällä, siellä pimeässä rauhassa.
Vanhempani kertovat, että jo aivan pienenä lapsena saatoin olla päiväkausia puhumatta ja puuhailla omiani. Minusta on valokuviakin, joissa olen kivikasvoinen ja muissa maailmoissa.
En ole koskaan ollut psykoottinen, vain tuo tietynlainen lukkiutuminen ärsyketulvassa on tyypillistä. Ja voitte kuvitella, että ihmiset eivät aina oikein tiedä miten suhtautua. Useimmat ajattelevat, että olen silloin jotenkin suuttunut tai masentunut.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Olet introvertti, viihdyt yksin ja kärsit hajuista. Melko tyypillinen suomalainen. :)
Jos sinua oikeasti mietityttää diagnoosi, niin suosittelen, että menet tutkittavaksi.
Kiitos, olenkin usein ajatellut, että eiköhän tämä mene ihan introverttiyden piikkiin :) Kiinnostaa kuitenkin kuulla, onko teistä tässä jotain outoa. Sinänsä en tiedä, onko diagnoosilla enää tässä iässä väliä. Olen jo reippaasti kolmikymppinen. Olisihan se toisaalta kiva, jos voisi luottaa siihen, että sosiaalisissa tilanteissa ei yhtäkkiä menisi ihan lukkoon ja mykäksi. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introvertti ja erityisherkkä, mikäli äänet ja ihmismassat ahdistavat.
Autismin kirjon piirteet tulee mieleen, esim lievä asperger.
Sä olet Sä.
Mitäpä sitä diagnosoimaan ja ihmettelemään. Meitä on moneen junaan.
Sä ole Sä
Tuskin tuohon mitään lääkettä on, vaikka jonkin "neuroepätyypillisen" henkilön diagnoosin saisitkin.
Itse olen vähän samanlainen, mutta en ole varma, johtuuko oma lukkiutuminen ärsyketulvasta vai kenties tunteista, joita sosiaalinen kanssakäyminen herättää. Olen ammatiltani lastentarhanopettaja, koska pidän lapsista, mutta nyt olen vihdoin alkanut hyväksymään introvertille tyypilliset tarpeeni ja harkitsen alan vaihtoa. Se on omalla kohdallani paras lääke. Päiväkotipäivän jälkeen lähden usein töistä kotiin ja laitan korvatulpat samalla korviin, koska päivän aikana ärsyketulva on ylittynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
psyk kirjoitti:
Sä olet Sä.
Mitäpä sitä diagnosoimaan ja ihmettelemään. Meitä on moneen junaan.
Sä ole Sä
Kiitos :) Näillähän sitä on mentävä. Ehkä minua on vaan siunattu hyvin, hyvin rajallisella sietokyvyllä. ap
Vierailija kirjoitti:
Autismin kirjon piirteet tulee mieleen, esim lievä asperger.
Mietin samaa. Eipä tuota kannata stressailla, kunhan oppii elämään tunteidensa kanssa niin elämänlaatu on todennäköisesti oikein hyvä. Ammattiapua kehiin jos tuntee sille tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No emt, introvertti, lievä asperger, masentunut, ahdistunut?
Minulla on aika lailla nuo piirteet ja olen autismin kirjolla. Harva sitä huomaa, sillä olen sosiaalistettu ja jopa sosiaalinen. Tuohon vielä lisänä on erittäin intensiiviset keskittysmiskohteet. En jotenkin osaa lopettaa. Kysymys ei siis ole mistään "hyvä keskittymiskyky". Pelaan esimerkiksi tietokonepeliä ja voin pelata sitä 36h putkeen nukkumatta välissä. Syön raakaa pastaa tai jotain, jotta voin vain jatkaa. Tai sitten voin haluta oppia napsuttamaan, joten makaan niin kauan paikallani liikettä tehden, kunnes opin napsuttamaan (tähän meni noin 9h).
Pystyn kuitenkin kontrolloimaan tätä siten, että en ota mitään "projekteja" itselleni arkipäivinä, kun käyn töissä. Pystyn myös käymään töissä. Koska olen yhteiskuntakelpoinen, niin mistään ei saa mitään apua. Lääkkeitä ehkä nukkumiseen, jos aistiyliherkkyydet joskus iskevät liikaa päälle.
Jos pystyt käymään töissä ja pitämään yllä ihmissuhteita, niin kannattaa vain keskittyä siihen omaan tekemiseen ja löytää keinoja, joiden kautta jaksat jatkaa. Diagnoosi ei hyödytä mitään ellet ole työkyvytön. Suomessa ei "pääse" sairaseläkkeille mitenkään vain, jos on joku diagnoosi, ja se ei myöskään avaa ovia edes terapiaan Diagnoosi on vain lääkärin työkalu auttaa sinua, mutta sinua ei tarvitse auttaa, jos selviät vaivojesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylirasitusta.
Jokaisen pitääkin olla yksin toisinaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on aika lailla nuo piirteet ja olen autismin kirjolla. Harva sitä huomaa, sillä olen sosiaalistettu ja jopa sosiaalinen. Tuohon vielä lisänä on erittäin intensiiviset keskittysmiskohteet. En jotenkin osaa lopettaa. Kysymys ei siis ole mistään "hyvä keskittymiskyky". Pelaan esimerkiksi tietokonepeliä ja voin pelata sitä 36h putkeen nukkumatta välissä. Syön raakaa pastaa tai jotain, jotta voin vain jatkaa. Tai sitten voin haluta oppia napsuttamaan, joten makaan niin kauan paikallani liikettä tehden, kunnes opin napsuttamaan (tähän meni noin 9h).
Pystyn kuitenkin kontrolloimaan tätä siten, että en ota mitään "projekteja" itselleni arkipäivinä, kun käyn töissä. Pystyn myös käymään töissä. Koska olen yhteiskuntakelpoinen, niin mistään ei saa mitään apua. Lääkkeitä ehkä nukkumiseen, jos aistiyliherkkyydet joskus iskevät liikaa päälle.
Jos pystyt käymään töissä ja pitämään yllä ihmissuhteita, niin kannattaa vain keskittyä siihen omaan tekemiseen ja löytää keinoja, joiden kautta jaksat jatkaa. Diagnoosi ei hyödytä mitään ellet ole työkyvytön. Suomessa ei "pääse" sairaseläkkeille mitenkään vain, jos on joku diagnoosi, ja se ei myöskään avaa ovia edes terapiaan Diagnoosi on vain lääkärin työkalu auttaa sinua, mutta sinua ei tarvitse auttaa, jos selviät vaivojesi kanssa.
Kiitos vastauksestasi! Olen todellakin työelämässä ja työ on minulle erittäin tärkeää! Olen kuitenkin tietoisesti tai tiedostamatta valinnut hyvin hiljaisen ja yksinäisen työn, mikä tietysti sopii mulle oikein hyvin. Minulla ei ole yhtä intensiivistä keskittymistä yhteen asiaan tai varsinaista jumittumista. Enemmänkin on kyse sellaisesta sisäiseen maailmaan vaipumisesta ja lukkiutumisesta... Usein tällöin myös tietynlaiset fantasiat ottavat helposti vallan. Ne voivat olla myönteisiä tai kielteisiä. Niitä on erittäin vaikea pysäyttää!
Olet introvertti, viihdyt yksin ja kärsit hajuista. Melko tyypillinen suomalainen. :)
Jos sinua oikeasti mietityttää diagnoosi, niin suosittelen, että menet tutkittavaksi.