Lue keskustelun säännöt.
Ihmisten käytös, jota ihmettelette?
09.07.2018 |
Tässä yksi esimerkki elämästäni:
Kaveri, joka oli muutaman kuukauden Usassa ja palasi takaisin touhukkaana multitaskaajana. Hän kutsui minut kylään, ja oletin, että istumme iltaa ja juttelemme, ehkä nautimme jotain juotavaa tai syötävää (lähinnä odotin korkeintaan kupillista teetä). Tarjoilu ei tietenkään ollut tärkeää, vaan se yhdessäolo ja seurustelu. Menin istumaan sohvalle ja odotin hänen liittyvän seuraani. Televisio oli päällä, mutta oletin hänen sulkevan sen, kun tulee olohuoneeseen. Ilta meni näin: kaveri imuroi asunnon, laittoi seuraavan päivän ruokaa, kävi kylpyhuoneessa laittamassa pyykkiä pyörimään muutaman koneellisen ja tietysti ripusti puhtaat. Olohuoneessa hän kävi vain kulkiessaan sen läpi muihin huoneisiin. Välillä hän katosi pidemmäksi toviksi, kävin kerran katsomassa, mitä hän teki. Hän silitti makuuhuoneessa. Parin tunnin odottelun jälkeen hän tuli olkkariin ja alkoi tallentamaan musiikkia toiselle laitteelle. Istuuduttuaan nosti jalat ylös, estääkseen suonikohjuja, hän sanoi. Seuraavaksi hän katsoi, miltä kanavalta tulisi mieluisaa ohjelmaa ja vaihtoi kanavaa, otti lehden syliinsä, selaili sitä, neuloi nn:ttä villapaitaa sinä talvena. Hyppäsi ylös vähä väliä seuraavaa kappaletta tallentaakseen. Kun oli tehnyt näin muutaman kappaleen ajan, hän poistui taas olohuoneesta. En muista kaikkea, mitä hän teki, mutta olin siellä reilut kolme tuntia ja hän istui kanssani samassa huoneessa ehkä puoli tuntia korkeintaan. Odotin vielä jonkin aikaa, mutta en jaksanut enää istua olohuoneessa ilman seuraa, joten lähdin kotiin.
TL:DR
Miksi ihmiset kutsuvat vieraita kotiin, jos jättävät nämä yksin lähes koko illaksi ja seurassa istuessaankin tekevät ties kuinka montaa muuta juttua?
Kommentit (13)
Ap:n ns. ystävän käytös on tosiaan hyvin omituista. Minä jo olisin veemäisenä ämmänä lähtiessäni sanonut asiasta. Että "Pakko kysyä, että miksi kutsuit minut kylään, kun et halunnut sitten kumminkaan jutella kanssani?"
Ymmärrän kyllä, jos hyvä ystävä samalla puuhailee kotitöitä kun juttelee kanssani, mutta että kaveri lähtisi toiseen huoneeseen ja jättäisi minut tuijottamaan teeveetä. Ei haloo!
Minulle aika harva käytös on siinä mielessä käsittämätöntä, että en ymmärtäisi heidän logiikkaansa, vaikka en itse ajattelekaan samalla lailla tai hyväksy sitä.
Mutta yksi aika outo ajattelutapa on epärehellisyys pikkuasioissa. Siis semmoinen natku varastelu, joka ei kuitenkana oikeasti juurikaan edes hyödytä ketään. Ei nyt niin, että isompien juttujen varasteluakaan HYVÄKSYISIN, mutta siinä on sentään jonkinlainen ansaintalogiikka. Mutta miksi joku ottaa halpoja löytötavaroita itselleen sen sijaan, että vaikka nostaisi lenkkipolulla löytämänsä huivin esille oksanhankaan niin, että sen kadottanut henkilö löytää omansa. Minä en kenenkään hikisellä huivilla tee mitään!
Tai samat tyypit saattavat pölliä hotellissa siivoojan kärrystä pikkushampoita tai kaupassa rullan pikkupusseja. Haloo, parin euron hyöty. Mutta kertoo ihmisen moraalista tai pikemminkin sen puutteesta aika lailla.
Veljentytär oli pari vuotta töissä UFF:llä, ja siellä oli kuulemma ihan epidemiatasolla varastaminen. Ilmeisesri ihmisillä on ajattelutapa, että jos jokin on halpaa, sen varastaminen on ok!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo pikkuasioista valehtelu, totta. Tämä on jotenkin niin vähäpätöinen juttu, ja siksi ihmetyttääkin, että siitä pitää edes valehdella (tai jättää kertomatta). Olin lämmittänyt uunissa kananugetteja ja jättänyt ne hetkeksi jäähtymään. Myöhemmin ihmettelin että noin vähänkö siinä paketissa tosiaan oli, ja kysyin siskolta että oliko hän ottanut. Sanoi ensin että ei, mutta varmaan luuli että oli jo jäänyt kiinni, joten tunnusti sitten lopulta pelleilyn kautta. Kun ihmettelin että miksei voinut suoraan sanoa noin pientä asiaa, niin väitti että aikoi kyllä lopulta kertoa. Pyh, eikä aikonut, kun vasta pakon edessä, jos jää kiinni.
Minulla sattui olemaan niitä nugetteja kaksi pakettia, ja olisi varmaan mielelläni antanut hänellekin, mutta koska tuolla tavalla epärehellisesti otti, niin hän sai pelkästään ne pöllimänsä nugetit (2 kpl?).
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ns. ystävän käytös on tosiaan hyvin omituista. Minä jo olisin veemäisenä ämmänä lähtiessäni sanonut asiasta. Että "Pakko kysyä, että miksi kutsuit minut kylään, kun et halunnut sitten kumminkaan jutella kanssani?"
Ymmärrän kyllä, jos hyvä ystävä samalla puuhailee kotitöitä kun juttelee kanssani, mutta että kaveri lähtisi toiseen huoneeseen ja jättäisi minut tuijottamaan teeveetä. Ei haloo!
Minulle aika harva käytös on siinä mielessä käsittämätöntä, että en ymmärtäisi heidän logiikkaansa, vaikka en itse ajattelekaan samalla lailla tai hyväksy sitä.
Mutta yksi aika outo ajattelutapa on epärehellisyys pikkuasioissa. Siis semmoinen natku varastelu, joka ei kuitenkana oikeasti juurikaan edes hyödytä ketään. Ei nyt niin, että isompien juttujen varasteluakaan HYVÄKSYISIN, mutta siinä on sentään jonkinlainen ansaintalogiikka. Mutta miksi joku ottaa halpoja löytötavaroita itselleen sen sijaan, että vaikka nostaisi lenkkipolulla löytämänsä huivin esille oksanhankaan niin, että sen kadottanut henkilö löytää omansa. Minä en kenenkään hikisellä huivilla tee mitään!
Tai samat tyypit saattavat pölliä hotellissa siivoojan kärrystä pikkushampoita tai kaupassa rullan pikkupusseja. Haloo, parin euron hyöty. Mutta kertoo ihmisen moraalista tai pikemminkin sen puutteesta aika lailla.
Veljentytär oli pari vuotta töissä UFF:llä, ja siellä oli kuulemma ihan epidemiatasolla varastaminen. Ilmeisesri ihmisillä on ajattelutapa, että jos jokin on halpaa, sen varastaminen on ok!
Tästä tulikin mieleen ex-poikaystävä, joka vei hotelleista irti kaiken mikä laukkuun mahtui. Painosti minuakin pakkaamaan laukkuni täyteen tavaraa, mutta kieltäydyin ja herranjumala sitä raivoamista, kun en suostunut. Hän perusteli varastamista sillä, että hän on maksanut hotellihuoneesta hyvän hinnan, niin hänellä on oikeus viedä pyyhkeet, kylpytakit, huonepalvelun lautaset, ruokailuvälineet yms. Ei ollut pitkäikäinen poikaystävä.
Se kun väitetään olevansa kohta perillä, vaikka oikeasti ei ole vielä edes lähtenyt kotoa.
Krooniset myöhästelijät, jotka suuttuvat, kun odotan kymmenettä kertaa yli puoli tuntia ja sanon ihan kiltisti, että olisi kiva, jos ilmoittaisivat olevansa myöhässä tai jopa yrittäisivät saapua sovittuun aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilla oli kämppis, joka varasti jogurttia. Kaveri osti jogurtin niissä yhden litran tölkeissä, ja kämppis otti siitä omaan kuppiin ja meni syömään vessaan. Kuvitteli kai, ettei kämppis huomaisi. Ja oikeesti, syö vessassa, yök.
Överikännäys. Mielestään on vain hauska bilettäjä, vaikka juomisesta seuraa riitoja ja välien katkomista, tapaturmia, ongelmia virkavallan kanssa, abortteja...lisäksi rahat on aina loppu. Kun huomauttaa että kannattiko, vastapuoli vain ihmettelee pitäisikö hänen muka olla absolutisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaverilla oli kämppis, joka varasti jogurttia. Kaveri osti jogurtin niissä yhden litran tölkeissä, ja kämppis otti siitä omaan kuppiin ja meni syömään vessaan. Kuvitteli kai, ettei kämppis huomaisi. Ja oikeesti, syö vessassa, yök.
Minulla oli kanssa kämppis, joka söi ruokiani. Jos poistuin viikonlopuksi, hän katsoi olevansa oikeutettu syömään kaapeissa olevat ruokani ja juomaan kahviani ja teetäni. Kerran vittuilin ja sanoin omenapiirakasta, jonka hän oli syönyt, että hyvä, että oli syönyt sen, ettei pilalle mennyt. Vastasi ihan tosissaan että kyllä maar, oli ostanut purkin appelsiinimehua ja oikein herkutellut niillä.
Mulla oli joskus kämppis joka pissasi suihkussa. Eikä sekään vielä, mutta jätti pienessä kylppärissä maton aina lattiaan ja se ui kusivedessä. Meitä asui kolme naista siinä kämpässä ja kaksi meistä ihmetteli ainaista kusenhajua kylppärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuullostais siltä, että kaverillasi saattoi olla huumehöyryt päällä niin ei pystynyt eikä uskaltanut keskittyä tilanteeseen? :D
Kavereiden hylkääminen kun löytää "parempia". Vit*u että on paska olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtäkkiä silmille pimahtavat ihmiset. Saattavat aloittaa puhelun asiallisesti hiertävästä asiasta x, ja juuri kun asiaa ollaan jo sopimassa niin he hiiltyvät ikään kuin itsellään ja menevät asiattomuuksiin. Yleensä näin on käynyt kun olen osoittanut, että osallistun asian korjaamiseen, mutta silti heillä on tapana tulla päälle kuin yleiset syyttäjät. Nykyisin olen niin kova luu, että lyön joko luurin korvaan ja laitan viestiä, että puhelu jatkuu oitis kun asialinja löytyy taaas tai sitten huomautan, että käytös on asiatonta ja ei ole ongelmani jollei kelpaa.
Viimeisin tällainen keskustelu käytiin edellisen vuokraisännän kanssa, jota ketutti kun en mennyt mukaan rikolliseen toimintaan eli ollut huijattavissa.
Kaverilla kävi tuttu pariskunta saunassa. He kävivät vain löylyssä, eivät peseytyneet lainkaan.