Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaa etten tehnyt lapsia
09.07.2018 |
Että ihmisiä voi alkaa kaduttaa mitkä elämänvalinnat tahansa. Minulle suurin virhe oli jättää lapset tekemättä! Olin pitkälle yli kolmekymppiseksi asti vakaumuksellinen vela, kunnes rakastuin uuteen mieheen, joka tykkäsi lapsista. Aloin itsekin ajatella pikku hiljaa toisin. Alettiin yrittää omaa, kun olin 38-vuotias. Ei onnistunut luomusti, eikä hoidoilla. Kun olin 41-vuotias, meille tuli ero, mies otti nuoremman, jonka kanssa hänellä nyt on kaksi lasta. Mitä minulla on nyt, 45-vuotiaana... Tyhjä koti, liikaa aikaa ja tilaa ihmetellä, tätäkö mun elämäni on hautaan asti. Juu, saan matkustella ja juhlia ja ostaa mitä haluan, mutta kun sitä on tehny koko aikuisikänsä sekin tylsistyttää.
Ei kaikille veloilla tietystikään näin käy. Mutta osalle käy. Tunnen samoin ajattelevia kypsällä iällä mieltään muuttaneita kaksi muutakin. Tämä lohdutuksena niille äideille, joita harmittaa oman ajan puute ja jatkuva lapsiperhearki: voisi hyvin olla, että jos teillä ei niitä lapsia olisi, saattaisitte katua sitten puolestaan sitä!
Kaikkea hyvää äideille ja lapsettomille, koetetaan muistaa se, että oma elämä ei ole sama asia kuin kaikkien muiden elämä ja jokaisella on oikeus omiin ratkaisuihinsa ja tunteisiinsa.
Kommentit (27)
Mua taas joskus surettaa ihan lasten puolesta että tuli heidät tehtyä näin paskaan maailmaan. Ja paskemmaksi vaan menee koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän, sitä kiitollisempi olen etten tehnyt lapsia. Elämän raadollisuus on tarpeeksi vaikeaa ilmankin, ja jos joutuisi huoletimaan itsensä sairaaksi vielä muidenkin takia, en kestäisi.
Sitä kadun, etten etsinyt miestä joka ei myöskään halua lapsia. Jokaisella tulee vastaan ne omat katumisenaiheensa.
No paljon vaikeampaa on miehen löytää nainen joka ei halua lapsia.
Elämää ei kantsi elää velaksi, jokainen vapaa rietas nuoruuden pidennys on katkeraa maksaa vanhuuden yksinäisyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vanhemmaksi elän, sitä kiitollisempi olen etten tehnyt lapsia. Elämän raadollisuus on tarpeeksi vaikeaa ilmankin, ja jos joutuisi huoletimaan itsensä sairaaksi vielä muidenkin takia, en kestäisi.
Sitä kadun, etten etsinyt miestä joka ei myöskään halua lapsia. Jokaisella tulee vastaan ne omat katumisenaiheensa.
No paljon vaikeampaa on miehen löytää nainen joka ei halua lapsia.
Saattaa olla. Mutta tuo asia tulee harvemmin esille ensimmäisissä keskusteluissa, joten ymmärrettävästi oikeat ihmiset ei löydä toisiaan.
Yhtä hyvin olisit voinut saada lapsia ja katua sitten sitä. Mies olisi voinut lähteä ja ottaa nuoremman joka tapauksessa. Sen sijaan että keskityt katumiseen, ole kiitollinen siitä mitä sinulla on: koti ja ilmeisesti hyvä toimeentulo, jos kerran voit juhlia ja matkustella. Monilla ei niitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä ikävää, että muutit mielesi liian myöhään. Olen vilpittömästi pahoillani puolestasi.
Ei ole mitään takeita siitä, että olisit onnellinen lapsia tehneenäkään. Nyt sinulla on liian ruusuiset kuvitelmat siitä elämästä, johon olisi kuuluneet lapset, mutta ei se välttämättä olisi ollut niin ihanaa kuin nyt luulet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sattuu, mutta ehkäpä et olisi aiemminkaan tullut raskaaksi. Ei 38-vuotias nykyään kovin vanha synnyttäjä ole. Mulla on lähipiirissä useita yli 40-vuotiaita ensisynnyttäjiä, vanhin 44. Eli tarkoutan, että turha sun on katua, koska tosiaan kun et hoidoillakaan tullut raskaaksi, niin et ehkä nuorempanakaan olisi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Mua taas joskus surettaa ihan lasten puolesta että tuli heidät tehtyä näin paskaan maailmaan. Ja paskemmaksi vaan menee koko ajan.
No onpas ikävää. Minä taas sain kolme hienoa poikaa ja elämä hymyilee, kaikki on kerrassaan hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään takeita siitä, että olisit onnellinen lapsia tehneenäkään. Nyt sinulla on liian ruusuiset kuvitelmat siitä elämästä, johon olisi kuuluneet lapset, mutta ei se välttämättä olisi ollut niin ihanaa kuin nyt luulet.
Onnellisuus on yliarvostettua. Tärkeintä on että ei ole tylsää! Kun kaukomaat on nähty ja libido lopahtaa, alkaa suunnaton tylsyys.
Surullista kuulla, ap. Tätä näkökulmaa kuulee rehellisenä vuodatuksena liian harvoin.
Yleensä ollaan tyytyväisiä mutta harva uskaltaa ääneen myöntää katuvansa päätöstään.
Tuo on muuten mielenkiintoinen peruste lapsettomuudelle, ettei halua että lapset kokisivat tämän paskan maailman.
Elämähän on juuri sitä mitä siitä itselleen tekee. Eivät kaikki vello surkeudessa vaikka paljon pahaa tällä pallolla tapahtuukin. Välillä kuulee jopa että ollaan oikein kiitollisia eletystä elämästä. Itsekin mieluumin elin kuin jätin elämättä ja olen siitä kiitollinen. Jännittää joskus mikä edessä odottaa.
Kaikki elävä kuolee joskus, mutta ainoa asia mitä pelkään omien lasteni ja kenen tahansa ihmisen puolesta on, etteivät he joutuisi turhaan kärsimään, tai jos loppu on kohtuuttoman julma. Valitettavasti kaikilla ei käy tuuri tässä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MiäsHenkilö kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään takeita siitä, että olisit onnellinen lapsia tehneenäkään. Nyt sinulla on liian ruusuiset kuvitelmat siitä elämästä, johon olisi kuuluneet lapset, mutta ei se välttämättä olisi ollut niin ihanaa kuin nyt luulet.
Onnellisuus on yliarvostettua. Tärkeintä on että ei ole tylsää! Kun kaukomaat on nähty ja libido lopahtaa, alkaa suunnaton tylsyys.
Tuo on luonnekysymys. Toiset pitää tylsyydestä ja rutiineista, toiset kaipaavat vaihtelua. Minusta tärkeintä on ettei ihminen ole koko ajan onneton. Sekin on saavutus.
Vierailija kirjoitti:
Surullista kuulla, ap. Tätä näkökulmaa kuulee rehellisenä vuodatuksena liian harvoin.
Yleensä ollaan tyytyväisiä mutta harva uskaltaa ääneen myöntää katuvansa päätöstään.
Tuo on muuten mielenkiintoinen peruste lapsettomuudelle, ettei halua että lapset kokisivat tämän paskan maailman.
Elämähän on juuri sitä mitä siitä itselleen tekee. Eivät kaikki vello surkeudessa vaikka paljon pahaa tällä pallolla tapahtuukin. Välillä kuulee jopa että ollaan oikein kiitollisia eletystä elämästä. Itsekin mieluumin elin kuin jätin elämättä ja olen siitä kiitollinen. Jännittää joskus mikä edessä odottaa.
Kaikki elävä kuolee joskus, mutta ainoa asia mitä pelkään omien lasteni ja kenen tahansa ihmisen puolesta on, etteivät he joutuisi turhaan kärsimään, tai jos loppu on kohtuuttoman julma. Valitettavasti kaikilla ei käy tuuri tässä kohtaa.
Voi kun elämä olisikin juuri sitä, mitä siitä itselleen tekee. Kun ei ole. On paljon asioita, mihin ei voi vaikuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 29v nainen enkä aio tehdä lapsia. En vaan yksinkertaisesti tykkää lapsista, en viihdy niiden seurassa enkä edes osaa olla niiden kanssa!
Mun mielestä tää kuulostaa ihan jonkun perheellisen aloitukselta 😂😂 veloille suunnattu
Vaikka itse haluaisinkin lapsia niin ei kaduta, etten tehnyt. Miksi? Koska tiedän, ettei minusta olisi ollut nuorempana äidiksi. Olin huonossa kunnossa fyysisesti ja henkisesti, en olisi voinut antaa lapselle hyvää tasapainoista kotia ja tasapainoisia vanhempia. Mielestäni oman lapsen tarpeet ovat tärkeimpiä kuin mitä minä haluan ja jos koen, etten kykene antamaan mitä lapset tarivtsevat kasvaakseen tasapainoisiksi aikuisiksi, niin en silloin myöskään hanki lapsia.
Ei kaikki velat ole lapsia vihaavia, jotkut ovat sen takia, koska tietävät etteivät pysty antamaan lapselle hyvää kotia.
Minusta lapsia pitäisi tehdä vain ja ainoastaan että niitä todella paljon haluaa. Silloin kun on sellainen tunne että elämässä ei ole juuri mitään mieltä jos siinä ei ole omaa lasta. Minulle ei koskaan tullut sellaista tunnetta, ei lähellekään. Siispä olen vapaaehtoisesti lapseton. Olen ottanut huomioon että jonain päivänä voi kaduttaa. Kuitenkin, koska en ollut lasten saamisesta lähellekään varma, olisi voinut hyvin käydä niin että olisin katunut lasten tekemistä. Ja paljon mieluummin, jos jotain pitää katua, kadun näin päin. Nyt olen sentään aiheuttanut surua vain itselleni. Siinä toisessa tapauksessa olisin antanut todella paskan elämän myös toiselle ihmiselle joka on aivan viaton ja syytön minun tekemiini valintoihin (olen varma että lapsi olisi vaistonnut negatiiviset tunteeni). Aloittajaan verrattuna minulla on kuitenkin se suuri etu että olen ollut vakaassa parisuhteessa jo parikymmentä vuotta. Mieskään ei ole koskaan halunnut lapsia.
Yksi asioista joista jaksan olla iloinen vuodesta toiseen on se ettei minulla ole lapsia. Eikä koskaan tule. Olen 40- vuotias, joten turha enää odottaa että mieli muuttuisi. Mutta ihmiset ovat erilaisia, eikä sitä voi aina etukäteen tietä mitä myöhemmin tulee katumaan.
Voihan sitä katua, ettei ole "tehnyt lapsia" Näin jo useamman kerran lapsettommushoidot aloittaneena ja kokeneena en osaa katua sitä, että olen ja olemme varmasti käyttäneet jonkun 2. mielestä liikaa rahaa lapsettomuus hoitoihin, kun joku, itseasaissa aika moni olisi osannut ja kyennyt "vain" tekemään lapsen tai jopa lapsia. Emme me kaikki. Itselläni se ei onnistunut ja siksi lapsettomusshoidot. Mutta ei nuo hoidot ole tehneet minulle, korjaan saaneet aikaiseksi meille jälkikasvua. Toistaiseksi.
Alue: Aihe vapaa
Mitä vanhemmaksi elän, sitä kiitollisempi olen etten tehnyt lapsia. Elämän raadollisuus on tarpeeksi vaikeaa ilmankin, ja jos joutuisi huoletimaan itsensä sairaaksi vielä muidenkin takia, en kestäisi.
Sitä kadun, etten etsinyt miestä joka ei myöskään halua lapsia. Jokaisella tulee vastaan ne omat katumisenaiheensa.