Miksi joidenkin ihmisten seurassa omat ikävimmät ominaisuudet korostuvat?

Esimerkiksi tiettyjen ihmisten seurassa keskustelun pääpaino saattaa olla toisille naljailussa, vaikka näin ei yleensä toimisi ja se tuntuu pahalta.

Olen joskus miettinyt samaa. Itselläni on esimerkiksi ollut muutamia työkavereita, jotka periaatteessa ovat kai ihan sympaattisia, mutta heidän seurassaan keskustelu on aina kääntynyt jotenkin negatiiviseksi; urputusta jostain aiheesta tai pahantahtoista juoruilua, vaikka en itse muuten ole ollenkaan negatiivinen tai ilkeästi juoruileva ihminen. Sitten jälkeenpäin hämmästelen omaa käytöstäni ja tuntuu inhottavalta.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus miettinyt samaa. Itselläni on esimerkiksi ollut muutamia työkavereita, jotka periaatteessa ovat kai ihan sympaattisia, mutta heidän seurassaan keskustelu on aina kääntynyt jotenkin negatiiviseksi; urputusta jostain aiheesta tai pahantahtoista juoruilua, vaikka en itse muuten ole ollenkaan negatiivinen tai ilkeästi juoruileva ihminen. Sitten jälkeenpäin hämmästelen omaa käytöstäni ja tuntuu inhottavalta.

Aivan vastaava kokemus minullakin! Ja vaikka yrittäisi ohjata keskustelua mukavampiin aiheisiin, niin ne eivät oikein ota tuulta alleen.

En omaa niin hyviä vuorovaikutustaitoja tai ole ihmisenä niin kypsä, että onnistuisin pysyttelemään koko ajan neutraalina seuran vaikutukselle tai nousemaan sen yläpuolelle. Siksi usein helpointa on vain rajata tällaisessä seurassa vietetty aika melko vähäiseksi.

Negatiivisuus on yksi ikävä piirre, mikä voi nousta esiin, mutta jossakin seurassa tuntee itsensä myös epävarmaksi tai jotenkin kyvyttömäksi, vähempiarvoiseksi. Tuota olen miettinyt, että mitä ihmettä tuolloin tapahtuu. Silloin seura vaikuttaa niin, että käpertyy kuoreen ja sulkeutuu eikä saa itsestään oikein mitään järkevää ulos. Tunnen noin kuitenkin niin harvoin, että en ole saanut kiinni tekijöistä, jotka sen aiheuttavat. Onko syy sisäinen, vai aistinko jotain suhtautumista muista. En tiedä. Joskus myös tuntee ei-hyväksyvää ilmapiiriä. Silloin ei tunne itseään vähempiarvoiseksi, vaan vähän araksi, esim. sanomaan omia mielipiteitään. Silloin saattaa muuttua myötäileväksi ja hiljaisemmaksi. Kakistä näistä tapaamisista jää hyvin epämiellyttävä olo ja sellainen, että ei ole ollut oikein oma itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisuus on yksi ikävä piirre, mikä voi nousta esiin, mutta jossakin seurassa tuntee itsensä myös epävarmaksi tai jotenkin kyvyttömäksi, vähempiarvoiseksi. Tuota olen miettinyt, että mitä ihmettä tuolloin tapahtuu. Silloin seura vaikuttaa niin, että käpertyy kuoreen ja sulkeutuu eikä saa itsestään oikein mitään järkevää ulos. Tunnen noin kuitenkin niin harvoin, että en ole saanut kiinni tekijöistä, jotka sen aiheuttavat. Onko syy sisäinen, vai aistinko jotain suhtautumista muista. En tiedä. Joskus myös tuntee ei-hyväksyvää ilmapiiriä. Silloin ei tunne itseään vähempiarvoiseksi, vaan vähän araksi, esim. sanomaan omia mielipiteitään. Silloin saattaa muuttua myötäileväksi ja hiljaisemmaksi. Kakistä näistä tapaamisista jää hyvin epämiellyttävä olo ja sellainen, että ei ole ollut oikein oma itsensä.

Osaako hän joku psykologiaan perehtynyt henkilö selittää helposti ymmärrettävästi tämän ilmiön taustan?

Minulla on valitettavasti tällainen epäterve suhde anoppiini. Jostain syystä hän usein ymmärtää sanomiseni väärin, loukkaantuu ja suuttuu. Hänen käytöksensä saa minussa huonoimmat puoleni esiin vaikka kuinka yritän skarpata ja varoa sanomisiani. Erittäin ikävä tilanne ja johtanut siihen että pidän häneen etäisyyttä ettei tarvitse taas jostain vetää hernettä nenuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Negatiivisuus on yksi ikävä piirre, mikä voi nousta esiin, mutta jossakin seurassa tuntee itsensä myös epävarmaksi tai jotenkin kyvyttömäksi, vähempiarvoiseksi. Tuota olen miettinyt, että mitä ihmettä tuolloin tapahtuu. Silloin seura vaikuttaa niin, että käpertyy kuoreen ja sulkeutuu eikä saa itsestään oikein mitään järkevää ulos. Tunnen noin kuitenkin niin harvoin, että en ole saanut kiinni tekijöistä, jotka sen aiheuttavat. Onko syy sisäinen, vai aistinko jotain suhtautumista muista. En tiedä. Joskus myös tuntee ei-hyväksyvää ilmapiiriä. Silloin ei tunne itseään vähempiarvoiseksi, vaan vähän araksi, esim. sanomaan omia mielipiteitään. Silloin saattaa muuttua myötäileväksi ja hiljaisemmaksi. Kakistä näistä tapaamisista jää hyvin epämiellyttävä olo ja sellainen, että ei ole ollut oikein oma itsensä.

Osaako hän joku psykologiaan perehtynyt henkilö selittää helposti ymmärrettävästi tämän ilmiön taustan?

Häpeä. Toinen saa herätettyä häpeän tunteen, ja häpeä kutistaa aina ihmisen pienemmäksi. Ehkäpä jopa 80 % siitä tunteesta tulee menneisyydestä, eikä johdu juuri siitä tilanteesta. Tulanne vain herättää takauman.

Paljon elehtivät ihmiset tekevät pahaa juuri tästä syystä.  Nojautuu eteenpäin ja argumentoi.

Vierailija kirjoitti:

Paljon elehtivät ihmiset tekevät pahaa juuri tästä syystä.  Nojautuu eteenpäin ja argumentoi.

Tarkoitatko että paljon elehtivät ihmiset usein dominoivat näitä vuorovaikutustilanteita sanattomalla viestinnällään?

Luulen että se johtuu siitä että halua mukailla tätä toista henkilöä, olla samaa mieltä ja kommunikoida samalla tavalla ettei syntyisi konfliktia. Ihmisen peruspyrkimys on harmoniaan. Kohteliasta.

Minä en lähde mukaan haukkumiseen enkä negatiivisiin juttuihin vaan hiljenen jos ei asiallista keskustelua synny. Silläkin uhalla että tunnelma viilenee. Yritän vaihtaa puheenaihetta ja positiivisempaan vireeseen, mutta harvoin onnistuu näitten ikuisesti negatiivisten kanssa. Välttelen heitä minkä pystyn, koska he ovat väsyttäviä ja ahdistavia.

Tää palsta on sellainen paikka, mikä aktivoi mun ikävimmät puoleni. Täällä huomaan vittuilevani ja provoilevani, vaikka oikeassa elämässä pystyn vastustamaan näitä haluja.

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta on sellainen paikka, mikä aktivoi mun ikävimmät puoleni. Täällä huomaan vittuilevani ja provoilevani, vaikka oikeassa elämässä pystyn vastustamaan näitä haluja.

Älä viitsi. Hakeudut tänne varta vasten, jotta pääsisit purkamaan patoutumiasi anonyymisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää palsta on sellainen paikka, mikä aktivoi mun ikävimmät puoleni. Täällä huomaan vittuilevani ja provoilevani, vaikka oikeassa elämässä pystyn vastustamaan näitä haluja.

Älä viitsi. Hakeudut tänne varta vasten, jotta pääsisit purkamaan patoutumiasi anonyymisti.

😂 Tää ei siis ollut mun itseni kirjoittama vastaus mun omaan repliikkiin, vaikka voisi olla!

Just tollaista mä tarkoitan. Palstailu nostaa esiin ihmisissä (myös minussa) kaikkein tympeimmät piirteet.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että se johtuu siitä että halua mukailla tätä toista henkilöä, olla samaa mieltä ja kommunikoida samalla tavalla ettei syntyisi konfliktia. Ihmisen peruspyrkimys on harmoniaan. Kohteliasta.

Minä en lähde mukaan haukkumiseen enkä negatiivisiin juttuihin vaan hiljenen jos ei asiallista keskustelua synny. Silläkin uhalla että tunnelma viilenee. Yritän vaihtaa puheenaihetta ja positiivisempaan vireeseen, mutta harvoin onnistuu näitten ikuisesti negatiivisten kanssa. Välttelen heitä minkä pystyn, koska he ovat väsyttäviä ja ahdistavia.

Näin se varmaan on. Avoimeksi konfliktiksihan se menee, jos toteaa, ettei itse koe mielekkääksi pahan puhumista toisista. Sen jälkeen tämä toinen ihminen alkaakin sitten moittia sinua jeesustelijaksi tms.

Yhdyn edellisiin... Olen ihmetellyt samaa asiaa jo vuosia. Edesmennyt appeni kuului juuri näihin ihmisiin kenen seurassa taannuin ”aivan lapsen” tasolle.

Toinen on oma sisareni, joka on minua huomattavasti vanhempi ja muutti pois kotoa, kun olin vielä pieni.

Yhteyttä tai mitään sisarellusuutta en koskaan tuntenut ja sanoinkin aina, että hän sai huonoimmat piirteet minusta esiin.

Minulla on kuitenkin ystäviä ja läheisiä, jotka pitävät minua ihan OK tyyppinä😄.

Sisarellusuutta-sisarellisuutta

Semmoinen ilkeä pahanpuhujatyyppi yrittää bondata ajatuksella, että tässä me nyt yhdessä naureskellaan jollekin kolmannelle. On vaikea torjua bondausyritys, koska on paljon kohteliaampaa naurahtaa. Ja lisäksi torjuminen vähän pelottaa, kun silloin on melko varmasti itse seuraava pilkan kohde. Jos nauraa siinä yhdessä, voi yrittää uskotella itsellee, että tämä ilkimys on mun kaveri eikä se just minust varmaan selän takana puhu pahaa, vaikka kaikista ei läsnäolevista minun seurassani kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen ilkeä pahanpuhujatyyppi yrittää bondata ajatuksella, että tässä me nyt yhdessä naureskellaan jollekin kolmannelle. On vaikea torjua bondausyritys, koska on paljon kohteliaampaa naurahtaa. Ja lisäksi torjuminen vähän pelottaa, kun silloin on melko varmasti itse seuraava pilkan kohde. Jos nauraa siinä yhdessä, voi yrittää uskotella itsellee, että tämä ilkimys on mun kaveri eikä se just minust varmaan selän takana puhu pahaa, vaikka kaikista ei läsnäolevista minun seurassani kyllä.

Tuo on tosiaan se yksi syy miksi tuollaisessa seurassa tulee niin epämukava olo. Sitä on aivan pomminvarma siitä, että toinen kuuntelee tarkasti jokaisen sanasi ja muiden seurassa naureskelee sitten vastaavasti sinulle. Miksipä hän nimittäin sinua kohtelisi selän takana silkkihansikkain, jos kerran haluaa kertoa sinulle ilkeitä juoruja tai arvioitaan jopa sellaisista ihmisistä, joita et ole edes koskaan tavannut.

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä johtuu? Vaikka yrittäisi tietoisesti skarpata, niin lopulta jutut palaavat aina samalle tasolle, kuin mistä lähdettiin liikkeelle.

Kiusaamista.