Ärsyttääkö ketään muuta aikuisten pokkurointi hiekkalaatikolla?
On ollut paljon keskustelua lasten käyttäytymisestä puistossa, kuka on rauhallisempi, kuka vilkkaampi jne. Kovasti tuntuu olevan vastakkainasettelu " kiusaajalapset vastaan nössöt nyhveröt" .
Paljon on puhuttu siitä miten aikuisten, vieraidenkin tulisi puuttua kiusaamistilanteisiin.
Käyn lasten kanssa puistossa, jossa on lisäksemme vain perhepäivähoitajia lapsineen. Minä olen ainut " vanhempi" . Olen nauttinut suunnattomasti siitä rennosta ilmapiiristä mikä puistossamme vallitsee. Lapsia komennettaan tarpeen tullen ja minkäänlaista kiusantekoa ei suvaita, mutta lapsille annetaan myös " tilaa" ja mahdollisuus ratkoa itse ongelmiaan.
Iltapäivisin puistossa käyvät lapset omien vanhempiensa kanssa. Kaikki vanhemmat ovat hyviä, lapsistaan välittäviä, toisia kunnioittavia ihmisiä ja pidän heistä kaikista! Kuitenkin, ilmapiiri on HIRVITTÄVÄN stressaava. Vanhemmat kontrolloivat lastensa käytöstä koko ajan. Kaikilla tuntuu olevan pelko oman lapsen käytöksestä, ettei oma lapsi kiusaa, vie leluja kädestä jne. TÄMÄ on hyvä asia! Kuitenkin aistin, että on osittain kyse sen toisen aikuisen miellyttämisestä. Ollaan niin ylikohteliaita, ettei anneta lapsille tilaa leikkiä. Ymmärtääköhän kukaan mitä tarkoitan? Siis tarkoitus on hyvä, mutta kun lasten leikki sävyttyy siitä että koko ajan joku aikuinen sanoo omalleen : " älä vaan ota sitä xxxx:n lelua, varo ettet astu xxx:n varpaille, nyt on kyllä xxxx:n vuoro keinua jne"
On tilanteita, joissa vieras vanhempi näkee hurjan vääryyden, vaikkei sitä olekaan. Siis esim. eilen puistossa naapurin 2v keinui iloisena keinussa. Omani leikkivät hiekkalaatikolla tyytyväisenä, eivätkö kaivanneet lainkaan keinuun. Sitten tämän 2vn äiti ilmoitti, että välillä on muiden vuoro ja kauhealla huudattamisella pakotti omansa pois keinusta. Ihan suotta! Samoin jos esimerkiksi joku vie lapseni kädestä lelun ja antaa toisen tilalle ja omani on siihen aivan tyytyväinen, ei tilanteessa ole mielestäni mitään väärää. Turha tehdä JOKA asiasta suurta numeroa. Kyllä ne lapset sen tarpeen tullen tekevät....
En tiedä saiko kukaan selkoa kirjoituksestani. Tarkoitus ei ollut arvostella näitä ihmisiä! Mielestäni on hienoa, että he kunnioittavat myös muita puiston käyttäjiä. Kuitenkin, koen että lapsilla olisi mukavampi leikkiä jos kaikki ottaisivat vähän rennommin. Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Kommentit (15)
Ja samaan asiaan ainakin minä voisin kiinnittää huomiota muutenkin lasten kanssa liikkuessa. Usein tulee ihmisten ilmoilla pidettyä vähän liiankin kovaa kuria ihan vaan sen takia, että kukaan ei vaan pääsisi sanomaan ettei muksut osaa käyttäytyä. Ei kai niiden aina tarvitsisikaan..
Rentoa kevään jatkoa kaikille!!
kun olin täältä netistä lukenut tulikiven katkuisia valituksia vanhempien huonosta leikkipuistokäyttäytymisestä...
Mutta sinänsä olen Lilyn linjoilla, olisi paljon rentouttavampaa, jos näin ei tarvitsisi olla!
Mutta, pakko " mennä mukaan" siihen hommaan jonkin verran, koska pari kertaa ollut sellainen tilanne jossa toisen lapsen äiti vetänyt herneet nenään heti, ennenkuin mitään on edes tapahtunut, tyyliin " hei ei saa tulla ottamaan lapiota meidä jani-petteriltä.." .
Oma lapseni on joskus jopa " ylisosiaalinen" , ja pitää vähän sitä halailua yms.rajoittaa jo siitä syystä että monet lapset kokevat sen tunkeilevaksi, ja en ihmettele :)
Mun mielestäni tähän asiaan voi suhtautua aivan kuin noihin hiekkalaatikon reunalla käytyihin keskusteluihin: ei kannata ottaa liian vakavasti tai innostua liikaa toisia tulkitsemaan.
Itse olen joskus mainitsemaasi ilmiöön törmännyt, kuten myös JOUTUNUT itse sitä harjoittamaan. Ihan joutunut sen vuoksi, koska tyttäremme on sen sorttinen " kovapää" , että välillä se paras tapa opettaa hänelle tapoja ja muiden huomiontia (yllättävän useinkin ja edelleenkin tuon ollessa reilut 3v.) on korostunut, mutta ystävällinen yli-reagointi ja -ilmaisu tuohon tyyliin ja välillä selityksineen (ja pienempänä lisäksi noissa se toisto sekä ihan kädestä pitäen mallia näyttäminen).
Joten kun törmään tuollaiseen, hörähtäen totean, etti " nou hätä" jos tuntuu tilanne sopivalta, tai sitten vaikka jutustelen sivummalla hetken jotain muuta mukavaa vanhemman kanssa ja ohimennen tiedustelen tilannetta ja sanon ehkä, että kyllä me itsekin voimme sitten kertoa tarpeistamme, tai ihan voi vaikka kysäistä, että haluaisko joku muu siihen keinuun tai ei. - Jotkut lapset ja aikuiset tosin välillä/aina eivät kyllä uskalla/kehtaa ilmoitella noista tarpeista tai " unohtavat" ne, kun tulee puheeksi, joten kyllä se välillä on ihan hyödyksikin, että toinen vanhempi komentaa jälkikasvunsa sieltä keinusta pois.. jopa sen huudon kera (ja tästäkin lapsellani/itsellä kokemusta kumpanakin osapuolena ; )).
Pittäähän lasten saada leikkiä vapasti ja rauhassa. - Mutta kyllä niiden pienimpien leikkejä oikeasti välillä tarvitsee ja kuuluukin ohjailla. Itsekin olen hengaillut perhepäivähoitajien kanssa ja muksut peuhunneet rauhassa. Kieltämättä rempseämpi olla kuin monesti vanhempien ollessa vahdissa. Olenpa kuitenkin todistanut myös sitä, kun meininki on alentunut hoitolasten keskuudessa villi-ihmisten tasolle.. Ja eivät ne pph:t ja tarhanhoitajat aina kaikkialle kerkiä/jaksa, tai viitsikään. Ne kun olettavat ja odottavat, että vanhemmatkin osallistuvat kasvatukseen..
- Tiina -
Olen huomannut ihan samanlaisia tilanteita puistoissa. Mielestäni kultaisen keskitien vetäminen olisi se kultaisin ratkaisu eli ei puututa liikaa mutta ei olla myöskään täysin välinpitämättömiä. Tuntuu, että monilla aikuisilla on vaan pätemisen tarve, että näin hyvin minä kasvatan lastani ja siksi vahtaavat mitä muut lapset tekee ja mitä oma kullannuppu tekee. Ja että pelätään mitä meidän lapsesta ajatellaan jos se toimii väärin.
Oli miten oli, tärkeintä olisi kiinnittää huomiota lasten IKÄÄN. Laitoin isolla, että kaikki sen erottaisivat;) Se on erittäin tärkeä seikka. Pieneltä 1-vuotiaalta ei voi olettaa, että hän osaa puolustautua jos joku vie leluja kädestä tai että toinen 1-vuotias ymmärtäisi että niin ei saa tehdä. Tähän pitää puuttua, se on sitä sosiaalisuuteen opettelua jossa aikuisella on merkittävä rooli kun lapsi on vielä pieni eikä osaa sanallisestikaan toimia. Jos lapselle ei siitä joka kerta huomauteta kun ryövää toisen lelut käsistä, ei pieni lapsi voi oppiakaan miten oikeasti pitäisi toimia. Sen sijaan jos 5-vuotiaat kisaa kuka saa keinua tai kenen kanssa leikitään, sille kisailulle pitäisi jo antaa tilaa eli odottaa jonkin aikaa että lapset saa itse ratkottua ristiriitansa. Suurin osa puistoikäisistä taitaa kuitenkin olla alle 3-vuotiaita (mitä päivisin näkee), joille aikuisen ohjaus on vielä tärkeää. En kanssa ymmärrä sitä hössötystä, että pitää vieressä vahtia ja perässä kulkea, yhtä hyvin näkee puiston penkiltä mitä lapset puuhaa ja jos tulee ongelma, sitten väliin!
...ainakin sen, että tunnelma puistossa on aivan erilainen, jos " ulkoiluttajina" on perhepäivähoitajat tai omat vanhemmat. Itse viihdyn myös perhepäivähoitajien ammattitaidolla luomassa leppoisassa ja vapautuneessa tunnelmassa...
Olen Teenan kanssa samoilla linjoilla.
Kyllä usein lapset (varsinkin ne pienet) saattavat tarvita sitä ohjausta ja huomioon ottamista. Lisäksi on ujoja lapsia ja muita jotka eivät niin ehkä pidä aina puoliaan, jolloin tuo huomioon ottaminen voi olla tarpeen. Kaikki vanhemmat eivät puistossa sitten aina todellakaan tunne toisten lapsia ja luonteita ja pysty niiden mukaan sitten toimimaan, jolloin voivat olla yli varovaisia sitten näiden reippaampienkin lasten kanssa. Perhepäivähoitajilla on sitten usein tiiviimpi päivittäin toisiaan näkevä " yhteisö" jolloin lapset voivat olla tutumpia. Mutta kyllä olen nähnyt vakikävijäperhepäivähoitajia puistossa, jotka eivät ole kovin kiinnostuneita lasten tekemisistä ja tarvittaessa puuttuvat tilanteisiin pehva kiinni penkissä istuen ja juoruten ja välissä huutaen lapsille toiselle puolelle puistoa. En ole välttämättä niin vakuuttunut tästä tapaamastani perhepäivähoitajien tyylin ylivertaisuudestakaan...
Ja mitä tulee tuohon toisten huomioon ottamiseen, niin auttaisi jos aikuiset avaisivat suunsa. Jos joku sitten TURHAAN vaatii omaa lastansa ottamaan minun lapseni huomioon, niin kyllä minä ainakin sanon jos lapseni ei ole esim. kiinnostunut keinumaan, että anna keinua vaan rauhassa, omani ei ole kiinnostunut tulemaan keinuun jne. Lisäksi voihan sitä kysyä toisen lapsen vanhemmalta haluaako hänen lapsensa vuorostaan keinua jne. Eli puhumalla näistä luulisi selviävän kuinka kannattaisi toimia.
Ja lopuksi voinen sanoa että minua ärsyttää eniten puistossa ne lapset, jotka käyttäytyvät huonosti muita kohtaan, kuten heittävät tarkoituksella hiekkaa päälle yms. ja vanhemmat eivät puutu siihen käytökseen riittävästi.
Minusta tärkeä kohta kirjoituksessasi oli:
, mutta lapsille annetaan myös " tilaa" ja mahdollisuus ratkoa itse ongelmiaan.
Sillä en ymmärrä, miten lapset voivat oppia tilanteita itse ratkomaan, jos vanhemmat liikaa puuttuvat kaikkeen ja laitetaan lasten suorittamaan pitkiä leikin katkaisevia anteeksipyyntö-halausrituaalej, joist alapset tuskin itse mitään tajuavat, vähän väliä.
Tietty kaikkeen vakavaan pitää puuttua, mutta ei mitättömiin juttuihin, kuten joskus sellaisissa stressaava-ilmapiirisissä puistoissa on tapana. Meilläkin on puistossa onneksi joukko tuttuja vanhempia. Lapsille annetaan tilaa - vilkkaillekin riittää ymmärrystä - kuten myös nyhveröille - tosin kovin rauhallisia tässä kymmenen perheen porukassa ei taida ollakaan. Kaikki vanhemmat komentavat tarpeen tullen kaikkia lapsia. Ja säännöt ovat sanattomasta sopimuksesta kaikille samat.
aikuiset, jotka valtaavat pienen hiekkalaatikon vahtiakseen " omaa pienokaista" , niin että muut lapset eivät mahdu lainkaan laatikkoon tai reunalle leikkimään. Eivätkä liikahda edes toisten lasten pyynnöstä...aargh! Valitettavasti tälläistäkin tapahtuu, vaikka aikuisia varten olisi penkki vieressä istumista varten...Joustavuutta myös aikuisille.
Ymmärrän kyllä tosi hyvin Lily sinun kommenttisi! Olen törmännyt tuollaiseen itsekin ja täytyy tunnustaa, että olen kontrolloinut nyt viimeisen puoli vuotta poikani tekemisiä aika tarkkaan. Meille syntyi syksyllä pikkusisko ja samoihin aikoihin pojan käytöksessä alkoi olla paljon uhmaa ja mustasukkaisuutta. Tällainen käytös on välillä heijastunut myös puistossa erityisesti hiukan nuorempiin (tai pienikokoisiin) tyttöihin. On ollut tönimisiä ja etuilemisia, jotka olen kitkenyt aika tarkkaan pois. Vanhempien lasten kanssa olen antanut pojan ottaa kontaktia erilailla, mutta silloin poika käyttäytyykin erilailla - kunnioittaa toisia enemmän.
On aivan selvää, että paineet kasvatuksen onnistumisesta ovat varmasti kaikilla vanhemmilla. Osittain myös halutaan päteä muiden silmissä - tunnustan lukeutuvani myös tähän joukkoon :). Kaikista karuimmat tilanteet omalla kohdallani ovat, jos poika yrittää pomottaa kovasti jotain kilttiä pientä tyttöä tai poikaa ja heidän vanhempansa eivät ole ennen nähneet moista. Tekisi mieli kommentoida heidän katseisiinsa, että odottakaa vaan, kun teillä eletään tätä uhma-aikaa :).
Mutta kuten sanoit, kiusaamiseen pitää puuttua ja näin olen toiminutkin. On aivan turha " kokeilla kepillä jäätä" ja puuttua vasta sitten, kun lapio on osunut jo toisen otsaluuhun tai hiekat ovat silmissä. Pitää yrittää ennakoida parhaansa mukaan ja selittää lapselle kerta toisensa jälkeen, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Raskasta touhua, mutta on kyllä vanhempien tehtävä.
Toisen ääripään vanhempiakin toki puistosta löytyy. Juuri viime viikolla puistoon tuli yksi äiti vajaan 2-vuotiaan tyttönsä kanssa. Äiti jutteli pitkään ja hartaasti toisen äidin kanssa ja samalla hänen pikkutyttönsä kulki pitkin puistoa muiden äitien " hoidettavana" . Hän osasi melko hyvin puhua ja pyytää palveluksia: milloin häntä nostettiin liukumäkeen, milloin keinuun toisten äitien toimesta. Tossa tilanteessa itse ainakin häpesin tytön äidin puolesta. Oli sellainen fiilis, että hän jätti lapsensa muiden aktiivisempien hoidettavaksi. Olen toki minäkin muiden lapsia liukumäkeen nostanut, joka on ihan ok, jos ovat mukana touhuissa ja seuranneet tilannetta.
Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, että jaksaa huomenna lähteä lasten kanssa puistoon seuraamaan tilanteita ;-).
En ole törmännyt kyllä puistossa vielä kertaakaan tuollaisiin äiteihin jotka ovat yliaktiivisesti pakottamassa esim. kiikusta lasta pois vaikka kukaan muu ei haluakaan siihen tms., kuulostaa kyllä aika inhottavalle mutta ei se ehkä niin paljon ärsyttäisi kuin piittaamattomat äidit/isit/hoitajat!
Mutta siis tosiaan, enemmän minua häiritsee, se ettei vanhemmat vahdi lastensa tekemisiä vaan antavat töniä, kiusata ja lällätellä miten sattuu toisille ja tuntemattomille eikä oteta muita huomioon.
Itse ainakin seuraan lapsia sinne minne ne menevät, esim. jos siirrytään kiikuista hiekkalaatikolle, seuraan mukana istuskelemaan hiekkiksen reunalle jne. Eli voin olla siis juuri se ärsyttävä äiti joka tunkee ahterinsa sinne lasten leikkipaikalle =), sorry, mutta istun yleensä siinä ihan reunalla ja sirryn kyllä jos joku lapsi haluaa siihen tottakai, en vie leikkitilaa! Puutun välittömästi jos hiekkiksellä lapio alkaa uhkaavasti nousta, ettei kehenkään sattuisi. Lapseni kulkevat vapaasti kyllä puistossa ja tekevät mitä haluavat mutta seuraan niitä " varjona" ja puutun jos tilanne niin vaatii, etuiluun, tönimiseen, lällättämiseen, tms. kiellän myös leikkimästä muiden leluilla ennen luvan pyytämistä/saamista!
Aurinkoisia puistoilu päiviä kaikille ja aina löytyy jostain jotain mikä ärsyttää toista...koitetaan kestää ; )!!!
Mutta meidän lähipuistoissa ylihuolehtiminen on lähes pakollista! Itse kannatan myös ns. ' vapaata kasvatusta' , niin, että lapset ratkovat myös itse omia kinojaan eikä siihen tarvita aina vanhempaa väliin. Mutta jos näin toimisin meidän puistossa, ei mulle kukaan puhuisi siellä enää ja lapseni kanssa kiellettäisiin leikkiminen.
Minun on siis PAKKO juosta pojan perässä, kieltää, neuvoa ja olla tuollainen ärsyttävä ylihuolehtija, ETTEI vaan naapurin Villeltä viedä lelua kädestä tai ettei vaan Kallen päälle heitetä hiekkaa MEIDÄN lapsen toimesta. (ja niinhän se uhmaikäinen usein tekee..., vaikka kuinka yrittäisi selittää)
Asia on aika stressaava ja koen päivittäin kurjia hetkiä puistossa, kun vilkas 2-vee taaperoni ehtii tehdä jotakin ' väärää' jollekin toiselle muksulle, enkä minä ole juuri sillä sekunnilla ollut kieltämässä...jälkikäteen pitää sitten mennä ja raahata poika pyytämään anteeksi jne...ihan kuin se enää hyödyttäisi...mutta niiden vanhempien takia sen teen.
Tälläistä tää vaan on. Päiväkodissa lapsi oppii pärjääämään omillaan ja puolustamaan itseään. Tälläiset kotihoidossa olevien taaperoiden äidit ovat juuri niitä ' hysteerikkoja' , ihan kuten minä:(
sitruska ja poju
Jos istut puistossa sivummalla ja annat lasten setviä juttunsa keskenään, olet välinpitämätön ja huono äiti. Jos kuljet lapsen perässä vahtimassa, ettei hän tee mitään väärää, olet ylihuolehtivainen ja siis huono äiti. Väliin jää niin hiuksenhieno kultainen keskitie, että vaatii todellista selvänäköä löytää se oikea toimintatapa, ettei vaan lipsu yhtään liikaa kummankaan väärän toimintatavan puolelle. Kyllä naisia ja nimenomaan äitejä on vaikea miellyttää!
Ensinnäkin sitruskalle: Onneksi vanhempien valtaisa enemmistö ei ole " vapaan kasvatuksen" kannattaja. Olisi tosiaan leikkipuistot aikamoisia taistelukenttiä, jos lapset saisivat täysin " vapaasti" keskenään selvitellä välejään. Hyvänen aika sentään, puhut kaksivuotiaasta! Eihän tuon ikäisellä ole itsellään mitään ymmärrystä oikeasta tai väärästä ellei sitä hänelle kerrota ja opasteta. Siis on parempi, että lapset tönivät toisiaan ja heittävät toisiaan milloin milläkin ihan vain " vapaan kasvatuksen" nimissä? Ettei vain ylihuolehdittaisi lapsista? Pöh, tuota kutsutaan suomenkielessä välinpitämättömyydeksi. Onneksi olet tosiaan suuressa vähemmistössä, enkä ole sinunlaisiisi törmännyt.
Ap:lle. Ymmärrän osittain viestisi, mutten täysin. En ole onneksi törmännyt sellaisiin vanhempiin, jotka esimerkkisi tavoin repisivät lapsen pois keinusta ihan vain siksi, että muut saisivat keinua, vaikkei kukaan olisi keinuun tulossakaan. En varmasti pidä itseäni täydellisenä vanhempana, mutta periaatteessa tuon " keskitien" määrittäminen onnistuu. Lapsia pitää ohjata ja valvoa, muttei ylihuolehtia. Ei tässä periaatteessa, eikä useimmiten käytännössäkään ole mitään niin kamalan vaikeaa. Toki vaikeita yksittäisiä tilanteita tulee. Se, että puututaan johonkin hiekanheittoon muiden lasten päälle, lienee ihan maalaisjärkistä toimintaa jokaiselle vanhemmalle. Muutenkin tuntuu, että niissä puistoissa, joissa käymme, ovat vanhemmat varsin pitkälle samoilla linjoilla siitä, mihin asioihin puututaan. Homma on ainakin tähän saakka toiminut mainiosti.
saman olen huomannut. Olen sortunut ihan itsekin ylikorostuneesti joskus huomauttamaan oman taaperon touhuista, ettei vain joku luule, että meillä sallitaan mitä vain. Onneksi tällaista ei sentään satu koko ajan :))