Ystäväni pakkomielle elää minun elämääni

Nyt on pakko avautua aiheesta, mikä minua on vaivannut jo pitkään. Ystävälläni on pakkomielle saada elää samanlaista elämää kuin minä. Ja sivuhuomautuksena, että olemme jo nelikymppisiä!

Hänellä on pakkomielle tutustua muihin ystäviini ja saada heidät tavallaan "omakseen". Tätä sattuu usein. Minulla oli esimerkiksi bileet, johon kutsuin ystäviäni ja työkavereitani. Tämä kyseinen ystäväni alkoi juhlien jälkeen pommittaa työkaveriani viesteillä, kutsui kylään ym. Siis yhden illan tuttavuuden jälkeen! Facebookissa jakaa tälle sydämiä, vaikka he eivät toisiaan tunne kovinkaan syvällisesti. Nyt hän on siirtynyt jo pommittamisessa työkaverini siskoon, jonka hän on myös nähnyt vain yhden kerran.

Toinen asia on matkiminen. Ystäväni ostaa samanlaisia vaatteita, sisustusasioita ym. kuin minä. Käyttää samanlaisia fraaseja ym. Tätä on hyvin vaikea selittää, mutta hän yrittää olla kuten minä. Hän saattaa nähdä minulla uuden paidan, käsilaukun, hajuveden, meikkiä tai muuta vastaavaa, eikä sano koskaan mitään. Ei kehu uusia vaatteita tai mitään. Kuitenkin hänelle ilmestyy hiljaisuudessa myöhemmin samanlainen.

Jos käyn jossain tapahtumissa, missä hän ei ole koskaan käynyt, niin hänellekin tulee heti pakottava tarve osallistua samanlaisiin tapahtumiin. Jos olen siellä muiden ystävieni kanssa, hän odottaa kutsua, kun menemme vastaavaan tilaisuuteen seuraavan kerran.

Olen ahdistunut näistä asioista ja olenkin ottanut etäisyyttä ystävääni. Nyt hän on alkanut pommittaa minua kuvilla, joissa on aina jokin lässyn lää teksti siitä, että kun kaikki olisi kuin aiemmin, ja kuinka hyviä ystäviä olimme ym. Itse en koe, että kaipaisin yhteisiä hetkiä hänen kanssaan, sillä vain ahdistun hänen tekemisistään. En pysty vastailemaan näihin viesteihin yhtä sydämellisesti kuin mitä hän kenties odottaa.

Ystäväni kokee minut kuitenkin hyväksi ystäväkseen ja kaipaa yhteisiä hetkiä. Tämä on yksipuolista. Koin hänen seurassaan myös sen, että hän olisi kateellinen. En kuullut koskaan itsestäni mitään hyviä asioita. Huonoista kyllä jaksettiin muistuttaa. Hän ei myöskään koskaan puolustaisi minua missään tilanteessa. Lisäksi hän kadehti myös hyvää siskosuhdettani ja toivoi olevansa yksi meistä. Kerran hän kertoi jopa suuttuneensa, kun jaoin Facebookissa siskoista kertovan tekstin. Ei ystäväni tule ikinä pääsemään samalle tasolle kanssani kuin siskoni, vaikka hän kuinka toivoisi olevansa yksi sisko.

En tiedä, miten nämä asiat hänelle kertoisin. Voisin kyllä kuvitella, että jos hän lukisi tämän tekstin, hän väittäisi, ettei toimi näin. Hän on kieltänyt aina matkimisensakin, vaikka siitä olen hänelle maininnut. Hän kuulemma vaan tykkää samanlaisista asioista. Just...

Mitä itse tekisitte minun tilanteessani? Jatkanko vain tätä etäisyyden pitämistä kommentoimatta mitään hänen toiveisiinsa pitää enemmän yhteyttä ja "olla kuin ennen". En koe hänen kanssaan ystävyyttä. Ahdistaa tämä minun elämäni "varastaminen". Ystävyys on mielestäni kuollut.