Missä tilanteessa nainen saa jättää perheensä?

Lopeta tuollainen itsekkyys ja itsesäälissä rypeminen heti alkuunsa. Ryhdistäydy ja ala ottamaan vastuuta lapsistasi, kuten äidin kuuluu. Hae itsellesi apua vaikka lääkäristä. Tai jatka vaikka sitä näyttelyä. Lapset tarvitsevat äitiään.

Koko elämä on näyttelemistä. Olet saanut hienon roolin, vaikka se ei helppo olekaan. Opettele elämään roolissasi omalla tavallasi. ❤️

Vierailija kirjoitti:

Lopeta tuollainen itsekkyys ja itsesäälissä rypeminen heti alkuunsa. Ryhdistäydy ja ala ottamaan vastuuta lapsistasi, kuten äidin kuuluu. Hae itsellesi apua vaikka lääkäristä. Tai jatka vaikka sitä näyttelyä. Lapset tarvitsevat äitiään.

Tuntuu vain, että olen ainoa tässä perheessä, joka yrittää jotakin. Suoraan sanottuna, lapseni ovat tylsiä.

Ap

Kamala tilanne. Äitiys on suurin vietti tässä masilmassa. Mikä sekoitti sen?? Olen aidosti huolissani!!

Lapset on pitkälti sellaisia kuin vanhempansa. Olet tylsä.

Jos mies on väkivaltainen, henkisesti tai fyysisesti. Muista syistä ei saa jättää, koska olet jo vaimo eli naimisissa eli lupasit alttarilla jotain..

Omat vanhempani ovat jättäneet minut. Olin päättänyt etten ikinä hylkäisi omia lapsiani. Mutta olen niin rikkinäinen että pelkään rikkovani omat lapseni jäämällä.

Ap

Kyllä minullakin joskus on päiviä, kun toivon etten olisi lasta tehnyt, mutta se on elämässäni hävettävin asia, että edes mietin tuollaista, jopa synkimmällä hetkelläni. Joskus tämä vain on niin raskasta, mutta silti palkitsevaa. Onneksi näitä päiviä ei tule kuin aivan harvakseltaan.

Lisäksi, lapsesi eivät ole pyytäneet saada syntyä, sinä olet tehnyt päätöksen, kanna vastuusi äläkä ole itsekäs. Puhu perheesi kanssa ongelmistanne, äläkä käytä argumenttia "mutkun miehetkin vaan voi lähteä". Mitä sitten? Ne jotka hylkäävät perheensä kokonaan ja ilman kunnon syitä, ovat selkärangattomia nuljaskoja, jotka eivät ansaitse olla vanhempia.

Jos pelkäät satuttavasi lapsiasi jäämällä, korjaa asiat jonka takia pelkäät sitä. On minullakin ollut raskas elämä vanhempieni takia ja heidät olen jättänyt taakseni täysin, oireilen vieläkin silti heidän tekojensa takia, mutten todellakaan kaada sitä lapseni niskaan. Pidän ne asiat itselläni ja käsittelen niitä. Tiedostan milloin käytökseni johtuu lapsuudestani, joten osaan käyttäytyä normaalisti lapseni kanssa ja käyttäytyä "huonosti" yksinäni ja käsittelen asioitani, ilman lasta.

Nainen voi jättää perheensä ihan samalla tavalla kuin miehetkin. Ja myös tekevät. Tunnen perheen jonka äiti jätti, kun lapsia oli kolme. Nuorin oli 1 -vuotias poika. Isä ei selvinnyt yksin lasten kanssa, joten poika sijoitettiin jonnekin. Lopulta isä meni uudelleen naimisiin ja otti pojan takaisin kotiin. Äiti ei pitänyt mitään yhteyttä, eikä halunnut tavata, kun poika aikuisena löysi hänet Ruotsista. Poika pelkäsi hylkäämistä koko elämänsä ja teki itsemurhan kolmikymppisenä.