Täysi-ikäinen nuori (18-19v) sairaalassa leikkauksessa, kokemuksia

Ei ne enää vanhempia sinne sairaalaan halua, eivät tarvitse. Puhelimitse saa sairaalasta tietoa.

Riippuu varmaan paljon siitä nuoresta itsestään. Minä olin 13-vuotiaana isohkossa leikkauksessa., eikä vanhemmat käyneet joka päivä katsomassa. Leikkauksen jälkeen vain soittivat että miten meni. Täysi-ikäinen saa sitten itse ilmoittaa sairaalan tietoihin että kenelle saa kertoa hänen voinnistaan jne.

Jos on monta päivää leikkauksen jälkeen sairaalassa, niin luulisi että ihan jo pitkästymisenkin vuoksi voisi haluta vierailijoita. Tuskin vielä leikkauspäivänä kuitenkaan, yleensä silloin on väsynyt ja tokkurainen.

Jos asuu vielä kotona niin varmaan voisi siinä tapauksessa olla hyvä että esim kotiuttamispäivänä vanhempi olisi läsnä sairaalassa. Jos esim. tarvitsee jotain apua kotona tai olisi hyvä tietää mitä pitää varoa toipumisaikana.

Menisin katsomaan joka tapauksessa. Ei tarvitse puhua, riittää kun istuu sängyn vieressä ja pitää vaikka kädestä. Olen ollut pienissä leikkauksissa teininä ja nuorena aikuisena ja kyllä oli tosi kiva, että tultiin katsomaan. Nukutuksen jälkeen on herätessä aika sekaisin. Tuttu ihminen tuo turvaa.

Mun tyttäreni oli juuri tuon ikäinen. Halusi, että saatan hänet sairaalaan. Odottelin siellä siihen asti, että vietiin leikkaussaliin. En jäänyt odottamaan, koska leikkaus kesti 6 tuntia. Soitin kuitenkin illalla heräämöön ja juttelin tytön kanssa hetken aikaa, vaikka hän olikin ihan tokkurassa eikä jälkeenpäin muistanut puhelusta yhtään mitään. Soittaessani hoitaja ei antanut mulle muuta tietoa kuin että leikkaus on ohi ja kaikki meni hyvin ja sen jälkeen vei puhelimen tyttärelleni.  Kävin myös päivittäin katsomassa ihan tytön omasta toiveesta. Ja olin myös mukana noutamassa sairaalasta kotiin, vaikka kuljetus tapahtuikin ambulanssilla. Otin myös kesälomani tytön kotiutuessa, jotta pystyin auttamaan häntä tarpeen mukaan. En tiedä, onko normaalia vai epänormaalia. Noh, olen sairaanhoitaja ja voi olla sekin osasyy, että tyttö halusi mun läsnäoloani niin paljon. 

Mä en teininä halunnut äitiä sairaalaan, koska hän on niin dramaattinen ja panikoiva ihminen, ja vaatii kauheasti energiaa ja huomiota, jos hän on huolestunut. En jaksanut sitä siinä kohtaa, kun itseä pelotti ja jännitti, eikä ollut voimia rauhoitella häntä ja esittää itse rauhallista.

Kyllä me oltiin tukena koko ajan, yöksi ei saanut osastolle jäädä. Ihan samalla tavalla tukisin siskoani, isääni, miestäni, mummoani, miksi siis en lastani?

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttäreni oli juuri tuon ikäinen. Halusi, että saatan hänet sairaalaan. Odottelin siellä siihen asti, että vietiin leikkaussaliin. En jäänyt odottamaan, koska leikkaus kesti 6 tuntia. Soitin kuitenkin illalla heräämöön ja juttelin tytön kanssa hetken aikaa, vaikka hän olikin ihan tokkurassa eikä jälkeenpäin muistanut puhelusta yhtään mitään. Soittaessani hoitaja ei antanut mulle muuta tietoa kuin että leikkaus on ohi ja kaikki meni hyvin ja sen jälkeen vei puhelimen tyttärelleni.  Kävin myös päivittäin katsomassa ihan tytön omasta toiveesta. Ja olin myös mukana noutamassa sairaalasta kotiin, vaikka kuljetus tapahtuikin ambulanssilla. Otin myös kesälomani tytön kotiutuessa, jotta pystyin auttamaan häntä tarpeen mukaan. En tiedä, onko normaalia vai epänormaalia. Noh, olen sairaanhoitaja ja voi olla sekin osasyy, että tyttö halusi mun läsnäoloani niin paljon. 

Juuri näin haluaisin itsekin toimia, mutta nuori itse on vahvasti sitä mieltä että ei halua ketään mukaan, aikoo itse mennä sairaalaan ja on sitä mieltä että katsomaan ei tarvitse tulla. Olen hieman hämmentynyt koska välimme kuitenkin hyvät ja  vuosien varrella paljon lääkäri- ja sairaalakäyntejä ollut joissa aina jompi kumpi vanhemmista ollut mukana.  Ja kyseessä kuitenkin aika iso leikkaus jossa omat riskinsä ja esim. leikkauksen jälkeen on päivän-pari teho-osastolla. En tiedä johtuuko siitä että itsekin nuori jännittää eikä  halua tuota pelkoa näyttää vai ajatteleeko että kun nyt on täysi-ikäinen niin "kuuluu" hoitaa itse asiat eikä siinä vanhempia tarvita.