Osaatteko selittää tämän? (jälleensyntymästä)
Is keskustelupalstalla on keskustelua aiheesta, mutten viitsi sinne kirjoittaa. Että ketä ovat nämä tutut henkilöt joita en kuitenkaan tunne?
Olen tavannut muutamia sellaisia ihmisiä, että kumpikin ollaan oltu että " no hei" ja sitten kun on alettu keskustelemaan niin eihän me olla edes koskaan asuttu samalla paikkakunnalla tai tavattu missään. Ja silti ollaan kuin vanhat tutut, vaikkei muuten toisistamme tiedetä mitään. Miten joku vieras nainenkin voi tuntua rakkaammalta kuin oma äitini, vaikkei tavattu kuin sen kahvituokion verran kun piti pysähtyä asiaa ihmettelemään. Emme päässeet mihinkään johtopäätökseen, mutta toivotimme toisillemme hyvää loppuelämää.
Huom. Tämä siis on ERI ASIA kuin se, että näkee jonkun kaupassa ja menee kauan ennenkuin muistaa missä on tavattu.
Kommentit (14)
Jonka tietää todella tuntevansa/nähneensä, vaikkei heti osaa yhdistää.
Tuo oma jälleensyntymäteoriasi mukaan teidän olisi pitänyt molempien olla samannäköisiä aiemmassa yhteisessä elämässänne, että tuntisitte toisenne noin vain kahvilassa.
Piti vaan kysyä, että tunnetaanko me jostain kun tunnut niin tutulta? Hän sanoi ajatelleensa ihan samaa. Alettiin sitten selvittämään, että mistä voitaisiin tuntea. Ei ollut mitään yhdistävää tekijää. Asuttiinkin kaukana toisistamme. Ja oltiin kuin vanhat tutut. Juteltiin kaikenlaista kuin paremmatkin ystävykset. Hän voisi olla äitini. Ikäeroa oli niin paljon.
ja hän näytti taas joltakin henkilöltä, jonka sinä muistat nähneesi/tunteneesi. Ei sen kummallisempaa.
kun oli niin paljon yhteistä keskusteltavaa. Outoa?
vai oliko tyypillä sulle joku MESSAGE tai muuta, joka selittäisi tarkoituksenmukaisuuden yhteiselle hetkellenne?
Ni kait sillä nyt olisi ollut joku tarkoitus ku pelkkä kahvi.
niin ulkonäkö ei ole se seikka jolla sukulaissielut tms. toisensa tunnistaa, vaan joku muu henkinen ominaisuus tai piirre.
Vierailija:
Tuo oma jälleensyntymäteoriasi mukaan teidän olisi pitänyt molempien olla samannäköisiä aiemmassa yhteisessä elämässänne, että tuntisitte toisenne noin vain kahvilassa.
yhdessä elämästä toiseen, vaikka (perhe)suhteet ja jopa sukupuoli vaihtuvat eri elämien aikana. Hyvät ja huonot henkilökemiat selittyvät teorian mukaan tällä. Vihamiehesi on ollut vihamiehesi jo kauan, kauan sitten. Siis jos tähän haluaa uskoa. Ja ellei uskokaan, onhan se ainakin kaunis ja lohdullinen ajatus.
Itselleni on jonkun kerran käynyt juuri niin, että aivan odottamatta olen törmännyt johonkin ihmiseen jonka kanssa kaikki on tuntunut selittämättömän tutulta; ihan kuin itse olisi juuri muistamaisillaan jotain kyseisestä ihmisestä eikä kuitenkaan muista. Juttu luistaa hyvin ja asiat vain " arvaa" ennalta itsestäänselvyyksinä.
Niin tai näin, sama se. Mielenkiintoista silti.
mutta joskus tapaa sellaisia ihmisiä, kenen kanssa tulee heti juttuun, joista jopa pitää saman tien. Yhdestä tällaisesta mä olen saanut hyvän ystävän, toisen tapasin vain yhden päivän aikana. Molemmat on naisia, mikä on sitäkin oudompaa, koska mun on monesti vaikea tulla toimeen naisten kanssa. Tai ei ainakaan helppo.
Mä oon pistänyt sen sen piikkiin, että on osunut molemmille hyvä päivä ja yhteensopivat luonteet. Me ollaan niin eläimiä mun mielestä, että me voidaan vaistota alitajuisesti enemmän kuin mitä päällimmäisenä on mielessä. Esim. uskon ihastuksen johonkin tiettyyn mieheen johtuvan pitkälti hajuista ja feromoneista. Sitten aivot muuntavat tiedon sellaiseksi, että ooh, onpa hänellä kauniit silmät.
Toisaalta joskus kadulla tulee vastaan ihminen, jonka " ihan varmasti tunnen jostain" . Nää on varmaan just sitä, että se ihminen muistuttaa jotain toista, jonka olen tuntenut ja ehkä jo unohtanut.
Silmät on sielun peili ja monesti juuri jonkun katseesta tulee tuttu olo.
Että kyllä joku tällainen juttu täytyy olla. On se niin erilainen kohtaaminen.
(ja kyllä, ymmärsin tahallani väärin)