Likasankona oleminen: kun kelpaa terapeutiksi mutta ei hauskanpitoon

Oletko siis friendzone-mies? Nimittäin juuri tuollaista on olla miehenä naisen"ystävä".

Suosittelen ap:lle omien rajojen vetämisen opettelua. Kannattaa kokeilla ihan kahvipöydässä ja yrittää ohjata keskustelua keveämpiin aiheisiin jos tuntuu menevän liian sameisiin vesiin.

Älä mee kahville sen kanssa. Tapaa sellaisia kavereita, jotka lähtee bilettää. En minäkään jaksaisi kuunnella toisen avautumisia jatkuvasti. Silloin tällöin menee, mutta että jos jatkuvasti niin ei ei. Itsehän sä hakeudut tilanteeseen, kukaan ei pakota.

Jätä se kolmas roikkujapyörä pois niin sun kanssa voi pitää hauskaa. Olet hauska, mutta kolmannen juttuja vaan ei jaksa, varsinkaan hauskanpidossa.

Muutamakin tuon tyyppinen kaveri on ollut! 

Eräs ystäväni, sanotaan vaikka Hermanni, puhuu aina vain omista jutuistaan. Jos koitan kertoa omaa juttuani, hän keskeyttää sen heti kuin mahdollista, ja jatkaa vain omaa juttuaan päälle. Ei koskaan kommentoi minun sanomisiani mitenkään (jos mitään edes kerkeän sanomaan). Saattaa 2 tuntia kahvipöydässä puhua vain itsestään - yleensä lähinnä ihmettelyä siitä, miksei se Riitta nyt halunnutkaan tutustua häneen sen paremmin, miksei Irmeli voinut kuvitella hänen kanssaan seurustelua ja miksei kukaan nainen koskaan halua seurustella hänen kanssaan, vaikka hän on niin mukava ja komea ja hauska mies.

Hermannin kanssa olemme olleet kavereita ja useamman vuoden, hän on hyvää seuraa silloin, kun kaipaan ihmisseuraa mutten kuitenkaan halua keskustella juurikaan. Joskus, kun olen aloittanut kertomaan omaa juttuani, ja hän on alkanut puhumaan päälleni, olen vain jatkanut puhumista. Siinä sitten ollaan puhuttu päällekkäin.  Yleensä kuitenkin tyydyn vain kuuntelemaan.

Ennen syytettiin siitä kun ei osata avautua ja nyt avaudutaan liikaa. Joillekin on jäänyt päälle jankata omista ongelmista. Jotkut suorastaan paasaavat tauotta ettei toinen takuulla saa sanaakaan väliin. Pitävät sitä kuin oikeutenaan. Tosi ikävää ja epäkohteliasta.

Herää epäilys kykeneekö ne hauskanpitoon ollenkaan.

Oot liian kiltti.

Mä jouduin altavastaajaksi, kun kaveri joi rahansa perjantaina ja lauantaina. Tuli sitten aina sunnuntaina mun luo ilmaiseksi syömään. Ja muulloinkin kun sattui hiukomaan. Sain sitten kuunnella sen ilonpidosta ja krapulamorkkiksista.

Ja sika söi ja söi eikä ikinä maksanut mistään.

Vanha, entinen kaveri oli juuri tuommoinen. Koko ajan vatvoi omia asioitaan,. Kun siihen yritti johonkin väliin omia asioita kertoa, niin hän alkoi sanomaan hyvin nopeasti ja hätäisesti: "jaa, aha" ja jatkoi sitten omiaan.

Joskus kävin hänen kanssaan vaateostoksilla. Se meni silleen että mun piti koko ajan olla kommentoimasta hänen valitsemaan vaatteita mutta itse en olisi saanut edes katsella mitään.

Oli aika raskas shoppailureissu.

Hän on hyvin epävarma henkilö.

Käytös muuttui aika paljon kun hän alkoi käymään terapiassa ja aloitti lääkityksen. Silloin hän kykeni vastavuoroiseen ystävyyteen.

Mutta aika pian hän totesi ettei tarvitse lääkitystä enää, ja vanhat tavat palasivat.

On kokemusta.

Älä suostu.