Työpaikan äyskivä ja epäystävällinen kommunikaatiotyyli

Itsellä taas kokemusta työpaikasta jonne joka aamu mennessä olo oli kuin sotatantereelle menisi. Asiakkaat olivat vähintäänkin mielenkiintoisia ja työpaikan työntekijöiden välinen "kommunikaatio" oli myös mitä mielenkiintoisin. Sitä ei ikinä että mikäköhän juoru itsestä tällä kertaa on liikkeellä kun edellisenä päivänä ollaan yhtä hymyä ja lähes ylimpiä ystävyksiä ja seuraavana päivänä vaan mulkoillaan tai peräti kokonaan vältellään. Firman sisällä vallitsi oikein paskanjauhamiskulttuuri. Ymmärrän toki jos asiakaspalvelutyössä tahtoo purkaa pahaa oloaan muille työtovereille vaikkapa kertomalla hankalasta asiakkaasta mutta se että jatkuvasti puhataan pahaa muista työntekijöistä teki työnilmapiirin hyvin myrkylliseksi.

Tollainen tyyli tarttuu ja tiuskivat ja äyskivät saa ikään kuin ylivallan huonolla käytöksellään, johon johto ei puutu. Ne jää jalkoihin, jotka tuollaisissa ilmapiirissä yrittävät käyttäytyä sivistyneesti.

Työsuojeluasia. Tuollainen tekee työstä henkisesti raskasta ja poissaoloille altistavaa, ja siihen voi työterveyshuolto puuttua, kun vain kerrot siellä kuinka uuvuttava ilmapiiri on.

Parasta nyt olisi ihmetellä asiaa esimiehelle. Esimiehen vastuulla on vaikuttaa työpaikan ilmapiiriin ja käytöstapoihin. Esimies voi pyytää työterveyshuoltoa avuksi. Uusi ihminen on nimenomaan hyvä työpaikan kannalta, koska hän hoksaa kaikki kummallisuudet ja osaa ihmetellä. Vanha porulla on tottunut eikä tajua enää niiden olevan huonoa käytöstä, eivätkä osaa enää kyseenalaistaa.

Itse vaihdoin työpaikkaa kun työympäristö alkoi tuntua negatiiviselta ja ahdistavalta. Uudessa työpaikassa ollaan töissä eikä selvittämässä henkilökohtaisia asioita.

Silti, opettele ottamaan toiseen ihmiseen kontakti silloin kun tuntuu, että sulla olisi jotakin sanottavaa. Vähän arvostavampaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Älä aseta itseäsi marttyyrimaisesti toisen yläpuolelle tyyliin minä tässä raadan ja minulla on korkea työmoraali ja tuo toinen ei ymmärrä mistään mitään eikä viitsi tehdä mitään. Kyllä negatiivinen ja sulkeutunut asenteesi välittyy epämiellyttävällä tavalla toiselle. Vastauksesikin on omahyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Nojaa, jos toisella on siinä selkeä työtehtävä nokan edessä ja hän valitsee silti seisoa, niin en minä ala sitä käskyttämään. Oli siinä jo sanallisesti sovittu, että hän hoitaa homman. Ei ole uusi ihminen. Ja siis kyse ei ollut samasta asiasta kuin mitä minä tein, että ois kaveriksi pitänyt alkaa. Enkä mä nyt herranjestas päin sen naamaa niitä silmiä muljautellu, yritin pitäytyä kohteliaana 😅 Kyllä se vaan niin on, että joskus saa itekseen hampaita kiristellä, mutta en kyllä tiuski kellekään.

Meillä ihmiset tiuskii, jos heillä on liikaa töitä tai stressiä. Purkavat sen työkavereihin! Ärsyttävää. Yritän silloin vältellä heille puhumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt tulee tunnustus. Minä hoitoalalla työskentelevä ihminen saatoin tänään pyöritellä silmiäni muutaman kerran, kun työparini seisoi ja katsoi vieressä kun tein töitä. Ärsyttää, kun hommat ei suju kun toinen vaan seisoo. Työparini näytti hyytyvän loppupäivää kohden, mikä näkyi sitten seisoskeluna. Kun ei viittis aikuista ja selkeästi hommansa osaavaa tyyppiä patistellakaan.

Tuollainen passiivisaggressiivinen lähestymistapa onkin varsin toimiva. Kyllähän toinen toisen silmien pyöräyttelystä tietää, miten toinen onkin niin turhautunut juuri tiettyyn asiaan. Haloo? Aikuisen ihmisen kuuluu osata sanoa asiasta kuin asiasta ääneen, varsinkin hoitoalalla, jos toinen ei esimerkiksi hoksaa jotakin. Myös palautetta pitää pystyä antamaan asiallisella tavalla. Tuollaisella silmien pyörittelyllä ei tee kuin pellen itsestään ja se kertoo myös käytöstapojen puutteesta. Sinun itsesikin kannalta olisi varmasti ollut helpompaa avata se suu ja vaikka jopa patistaa sitä toista hommiin silmien pyörittelyn sijaan. Mitä ongelmanratkaisukykyä tuollainen on? 

Nooh..

itse olen palvelualalla ja ymmärrän myös sen, miten tuollainen silmien pyörittelyn kultuuri alkaa. Olen itse taas sitä tyyppiä, joka sanoo suoraan ja minusta asiat pitää käsitellä suoraan. Toimiiko sellainen? Ei kaikkien kanssa. Siitä voi tulla riitaa. Minulla on työkaveri, jolta tulee marttyyritekstiä ja pahastumista, vaikka kuinka huomauttaisit asiasta.

Minulla on ollut myös esimies, joka antaa ymmärtää, että ikävistä tai korjattavista asioista kertominen on "valittamista" eli itselle tulee vähätelty olo, jos kertoo työhön liittyvistä ongelmista. Tämmöisen kohtaamisen jälkeen on kyllä varmasti itsekin vittuuntuneen näköinen kun asiat ei toimi. Samoin silloin, kun yrität pökkiä töihin tuollaista tapausta (työkaveri), jota kuvasin edellä.

Eli työkulttuuri, jossa voidaan kommunikoida kivasti asioista voi joidenkin ihmisten kohdalla olla valitettavasti vain toiveajattelua.

Minä olen myös naisvaltaisessa työpaikassa ja voi hyvää päivää mitä hapannaamoja täältä löytyy. Suurin osa onneksi on kivoja, normaaleja ihmisiä mutta valitettavasti ne joiden kanssa minä työskentelen eivät ole.

Ainoa palaute mitä annetaan on virheistä. Tähän tyyliin: ovelleni tullaan ilmeettömänä seisomaan. Kun kysyn ystävällisesti että hei, mitä asiaa, niin samalla kivikasvotyylillä kysytään että miksi olen tehnyt tämän virheen. Tai miksi et ole tehnyt näin. Olen uusin työntekijä ja tekisi mieli sanoa että etpä perkele ole opettanut. Sekin on tyypillistä että tietoa pantataan että sitten päästään haukkumaan että väärin meni. Että minun olisi pitänyt ilmeisesti syntyä kaikki työhöni liittyvä tieto päässäni koska heidän mielestään ei ole tarpeellista neuvoa tai opettaa. Kun menen kysymään jotain niin saan vastaukseksi että katso jostain mallia. Tai muuta tuhahtelua ja venkoilua. Onneksi löydän paljon työhön liittyvää ohjeistusta netistäkin, mutta olisihan se nyt paljon nopeampaa jos viitsisivät neuvoa. Ja sitä paitsi työpaikalla on omia käytäntöjä joista en voi mitenkään tietää.

Puuuuuuuh.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen myös naisvaltaisessa työpaikassa ja voi hyvää päivää mitä hapannaamoja täältä löytyy. Suurin osa onneksi on kivoja, normaaleja ihmisiä mutta valitettavasti ne joiden kanssa minä työskentelen eivät ole.

Ainoa palaute mitä annetaan on virheistä. Tähän tyyliin: ovelleni tullaan ilmeettömänä seisomaan. Kun kysyn ystävällisesti että hei, mitä asiaa, niin samalla kivikasvotyylillä kysytään että miksi olen tehnyt tämän virheen. Tai miksi et ole tehnyt näin. Olen uusin työntekijä ja tekisi mieli sanoa että etpä perkele ole opettanut. Sekin on tyypillistä että tietoa pantataan että sitten päästään haukkumaan että väärin meni. Että minun olisi pitänyt ilmeisesti syntyä kaikki työhöni liittyvä tieto päässäni koska heidän mielestään ei ole tarpeellista neuvoa tai opettaa. Kun menen kysymään jotain niin saan vastaukseksi että katso jostain mallia. Tai muuta tuhahtelua ja venkoilua. Onneksi löydän paljon työhön liittyvää ohjeistusta netistäkin, mutta olisihan se nyt paljon nopeampaa jos viitsisivät neuvoa. Ja sitä paitsi työpaikalla on omia käytäntöjä joista en voi mitenkään tietää.

Puuuuuuuh.

TÄMÄ!

No mä olen myös hoitoalalla erinäköisissä paikoissa ollut ja jokaisesta niistä on löytynyt ainakin pari mulkeroa. Sietämättömäksi se homma käy sitten kun suurin osa porukasta on ihan paskapäitä. Työt jää tekemättä kun vaan tapellaan ja jauhetaan tyhjänpäiväistä. Toki näissä paikoissa osa porukasta on aivan mahtavia tyyppejä. Kärsivät toki näiden ilkiöiden läsnäolosta.. Itse työstä pidän enkä edes kokisi sitä raskaana jos työporukka olis kiva ja puhallettais yhteen hiileen. Mutta ei taida tapahtua

Paskaduuninkin kestää jos työilmapiiri on hyvä. Työilmapiiri on mielestäni yhtiä tärkeimpiä asioita työssä. Valitettavasti työillmapiiriä on vaikea ennustaa työpaikkaa hakiessa.