Lue keskustelun säännöt.
Tuleeko teillä kausia kun tuntuu, että elämä olisi tavallaan jumissa/pysähtynyt? Kertokaa niistä
30.06.2018 |
Sinänsä kysymykseen tyhmästi muotoiltu, sillä varmasti jokaiselle tulee näitä hetkiä.
Minulla oli vauhdikkaat pari vuotta. Uusi asuinympäristö, uusia ihmisiä, asioiden käsittelyä, paljon töitä ja menestystä, asioiden järjestämistä ja paremman elämänlaadun tavoittelua. Parisuhteita ja sydänsuruja.
Nyt olen vain. Ei ole töitä, sillä väsähdin pahoin ja otin omaa lomaa. Mikään ei tavallaan ole huonosti tai hyvin. Mitäänsanomaton ja pysähtynyt olo...
Odottelen, että pääsen tarttumaan johonkin ja olisin taas flow-tilassa.
Nyt vain väsyttää koko ajan vaikka on kesä ja vapaata pitkästä aikaa. Täytyy ottaa päiväunia, syödä terveellisesti ja välillä käyn kaupungilla pyörähtämässä kahvilla.
Ihmisiä en oikein jaksa tavata, seksi ei ole kiinnostanut aikoihin (ajatuskin ahdistaa), alkoholia ei tee mieli lainkaan, sillä tiedän sen pahentavan vain hormonitasapainoa entisestään ja olisin kuolleempi seuraavan viikon.
Toisaalta minun täytyy olla tyytyväinen tähän hetkeen, että voin vain olla. Ilman stressiä ja hoivaan kehoani tulevaa varten.
Onneksi on päämääriä mutta viimeaikoina on tuntunut melkoisen tyhjältä.
Jokin oppitunti tämäkin kausi ollut elämästäni ja miettiminen miten jatkossa etenen, etten polta itseäni piippuun töillä ja leiki terveydelläni väärän ravinnolla ja alkoholinkäytöllä.
Onko nämä hiljaiset hetket elämässänne ollut tavallaan jotain sellaisia, jotka ovat vieneet taas pidemmälle elämässä?
Itse ainakin haluan uskoa niin, että tämä on vain pysäkki, jossa odottelen seuraavaa junaa uuteen määränpäähän.
Kommentit (17)
Ei. Mun mielestä mun elämä on lopullisesti pilattu. Mietin, jos muutan vaikka Ausseihin, Britteihin tai Hollantiin. Saisinko sieltä miten asuinpaikan, sit kansalaisuuden ja miten koulu ymsyms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla jo keski-iän kriisi? Se voi alkaa jo 3-kympin jälkeen ja se tuntuu tuolta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla jo keski-iän kriisi? Se voi alkaa jo 3-kympin jälkeen ja se tuntuu tuolta.
Olen hieman reilu parikymppinen.....
Ap
Mun elämä junnaa lähes koko ajan. En kutsu niitä kausiksi. Joskus on kausia, että ei tunnu tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On autiomaakausia. Silloin tuntuu että Jumalakin on kaukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhtään tyhmä, vaan hyvä aloitus.
Junnaa paikoillaan, kai joku pohtinutkin, "tee jotain erilailla". En näe useinkaan mitään vikaa koska olen iäkäs, mutta kun aletaan hopottaa, se on raskasta. Yksinkertaisesti en jaksa osallistua kuten monet muut.
Toisaalta kaikilla ei ole työperäisiä sairauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet bipolaari
En.
Vain väsynyt tällä hetkellä, sillä tein töitä erittäin paljon.
Luulen, että lähes jokaiselle tulee elämässä hiljaisempia hetkiä. Eikö?
Ap
Burnout? Oletko käynyt lääkärissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä oot niin nuori että sulle tapahtuu vielä vaikka mitä. eri asia jos kelaisit tollasta 50-vuotiaana. Mulla oli 28-vuotiaana ihan kauhea kriisi, ei töitä ei mitään. Muutin uuteen kaupunkiin, sain duunia ja jaksoin vielä aloittaa uuden elämän. Sitä kesti yli 10 vuotta kunnes 44-vuotiaana taas kyllästyin ja muutin pois. Nyt olen ihan lamassa.
Vierailija kirjoitti:
Burnout? Oletko käynyt lääkärissä?
Kyllä. Stressistä sokeriarvot hyppäsi korkealla ja kilpirauhasen vajaatoiminta paheni.
Syön nyt sitten tarvittavia laadukkaita lisäravinteita ja terveellisesti. Lepään ja yritän toipua ennen kuin uudet mutta helpommat työt alkavat.
Lisäksi aloitan terapian.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sä oot niin nuori että sulle tapahtuu vielä vaikka mitä. eri asia jos kelaisit tollasta 50-vuotiaana. Mulla oli 28-vuotiaana ihan kauhea kriisi, ei töitä ei mitään. Muutin uuteen kaupunkiin, sain duunia ja jaksoin vielä aloittaa uuden elämän. Sitä kesti yli 10 vuotta kunnes 44-vuotiaana taas kyllästyin ja muutin pois. Nyt olen ihan lamassa.
Tiedän, että elämässäni tulee vielä tapahtumaan paljon.
On myöskin tapahtunut jo lapsuudesta lähtien sellaisia asioita, että jouduin aikuistumaan nuorena. En muuten olisi jättänyt kotikaupunkia ja ylisuorittanut asioitani parempaan jos ei olisi ollut pakko. Mutta hyvä, että tuli muutettua elämää.
Nyt vain on tällainen väliaikainen mietintähetki tässä...
Ei sillä, että olisin niinkään huolissani mutta olisin tahtonut kuulla toisten kokemuksia näistä kausista.
Mielellään tietenkin positiivisia. Tyyliin, nämä hetket ovat tärkeitä tulevaisuutta varten ja siitä on päästy taas ihan uudelle, paremmalle seuraavalle tasolle :)
Tiedän, että aina tulee elämään jotain kuoppia eikä kannata liikaa suunnitella.
Kuitenkin hyvä pitää toivoa yllä aina ettei pääse kyynistymään vahingossa.
Ap
Lopetat vain sen napanöyhtäsi kaivelun, niin kyllä se siitä suttaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Mun mielestä mun elämä on lopullisesti pilattu. Mietin, jos muutan vaikka Ausseihin, Britteihin tai Hollantiin. Saisinko sieltä miten asuinpaikan, sit kansalaisuuden ja miten koulu ymsyms.
Tötä et halua?
Kyllä se luulosairaus seuraa sinua vaikka olisit missä
Anteeksi kirjotusvirheet. Automaattinen sanankorjaus.
Ap