Miten päästä yli pettymyksestä, kun on auttanut taloudellisesti sukulaista, mutta nuo rahat ovat menneet hukkaan?

Kannattaa miettiä miten auttaa. Ei se välttämättä ole hyväksi. Jokaisen pitää oppia kantamaan oma vastuunsa

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä miten auttaa. Ei se välttämättä ole hyväksi. Jokaisen pitää oppia kantamaan oma vastuunsa

Olen kyllä miettinyt. Ja rajat on ollutkin auttamiselle, esim. ruokaa tarjoan mielellään. Mutta tein hänelle yhden toivotun hankinnan ja nyt sain tietää, että tuota ei ole enää olemassa.

Mutta muuten tosiaan en anna rahaa suoraan kellekään, se ei omasta mielestäni ole auttamista. ap

usko tai älä: kiittämättömyys on maailman palkka. ihmisen on opittava se ajoissa, ettei haaskaa aikaansa tai rahaansa.

Jokainen auttakoon ensin itseään. Lopeta se rahallinen apu.

Ota se oppirahana ap.

Kaikkia ihmisiä ei saa korjattua vaikka mitä yrittäisit.

Vierailija kirjoitti:

usko tai älä: kiittämättömyys on maailman palkka. ihmisen on opittava se ajoissa, ettei haaskaa aikaansa tai rahaansa.

Kun kyseessä on sukulainen, niin ei kokonaan halua kääntää selkäänsä. Ja hyvissä väleissä ollaan muuten. ap

Ihminen arvostaa yleensä vain sitä minkä hankkiminen on vaatinut vaivaa. Ilmaiseksi saadulla ei ole arvoa.

Eli lahjoittamalla ei toista juuri auta. Pitää auttaa toista auttamaan itseään. Niin kuin se vanha sanonta: ei kannata antaa kalaa vaan onki, tai jotain sinne päin.

Vierailija kirjoitti:

Ota se oppirahana ap.

Kaikkia ihmisiä ei saa korjattua vaikka mitä yrittäisit.

En ajattele, että hän muuttuu, toivoisin, että hänen elämänsä saisi vähän paremman suunnan.

Olen myös ollut tekemisissä hänen kanssaan kun hänellä oli vähän parempi elämäntilanne.

ap

No paljon riippuu siitä miksi tuota hankintaa ei enää ole.

Siitä ei käytännössä ollutkaan niin paljon hyötyä kuin luuli joten myi rahapulassa jonkun tärkeämmän asian takia (esim tiskikoneesta haaveillut mutta totesi kokeiltuaan että käsin tiskaaminen sittenkin ok.

Jos joutui myymään hankinnan että sai hankittua todella tärkeät esim lääkkeet niin ymmärrän.

Jos möi rahapulassa että saisi taas rahaa pelaamiseen, huumeisiin, viinaan jne niin lopettaisin tukemisen kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

No paljon riippuu siitä miksi tuota hankintaa ei enää ole.

Siitä ei käytännössä ollutkaan niin paljon hyötyä kuin luuli joten myi rahapulassa jonkun tärkeämmän asian takia (esim tiskikoneesta haaveillut mutta totesi kokeiltuaan että käsin tiskaaminen sittenkin ok.

Jos joutui myymään hankinnan että sai hankittua todella tärkeät esim lääkkeet niin ymmärrän.

Jos möi rahapulassa että saisi taas rahaa pelaamiseen, huumeisiin, viinaan jne niin lopettaisin tukemisen kokonaan.

En tiedä yksityiskohtia, kun hänellä joka tapauksessa menee rahat suoraan kädestä suuhun. En ole tekemässä hänelle enempää hankintoja, ruokaa ajattelin kyllä jatkossakin tarjota. ap

Itsellä eräs lapsiperhe tuntui kaipaavan välillä apua. Meillä hyvät tulot joten olisi vara kyllä auttaa. Joskus annoinkin esim lasten vanhoja tarvikkeita heille.

Toisinaan kuulosti jutuista rivien välistä ettei olisi oikein lasten ruokiinkaan rahaa. En kuitenkaan tarjoutunut koskaan antamaan rahaa koska heillä oli paljon kalliimmat elektroniikat kotona kuin meillä, aikuisten harrastuksiin he käyttivät jatkuvasti paljon rahaa jne.

Koin että se että meillä isommat tulot ja säästeliäs elämäntyyli ei velvoita että lahjoittaisimme tuolle perheelle rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen arvostaa yleensä vain sitä minkä hankkiminen on vaatinut vaivaa. Ilmaiseksi saadulla ei ole arvoa.

Eli lahjoittamalla ei toista juuri auta. Pitää auttaa toista auttamaan itseään. Niin kuin se vanha sanonta: ei kannata antaa kalaa vaan onki, tai jotain sinne päin.

Hyvä vinkki ja sanonta.

Millä tavalla hukkaan? Että jos hän päätyy lopettamaan elämänsä investointisi ei ollut kannattava?

Minä olen havainnut kun kärsin pahasta masennuksesta ja minulla menee huonosti, niin parempi olla kokonaan pitämättä yhteyttä sukulaisiin. 

Tarina lainaamisesta:

Eräs tuttava pyysi lainaksi 50€ joku aika sitten, piti seuraavasta tilistä maksaa. Lainasin, eipä siinä mitään. Parin viikon sisällä pyysi, että 70€ lisää olisi lainaa tarpeen. En lainannut. Tilipäiviä on tullut ja mennyt muutamia, eipä ole kuulunut maksua tuosta 50€, eikä edes pahoittelua viivästymisestä. Jos rahat olisi maksettu, olisin toistekin voinut lainata tiukassa paikassa.

Tarinan opetus: lainaa (tai anna) vain sen verran, että oma talous ei huojahda ja/tai että ei ala harmittaa. Mun talous kesti sen 50€, mutta 130€ (50 + se pyydetty 70) olisi jo ottanut päähän.

Ei kannattaisi ostaa huithapelille rahankäyttäjälle mitään minkä voi helposti myydä... tai no ei kannattaisi ostaa mitään, jos ei osaa omaa talouttaan pitää hallinnassa. Tai no ruokaa kyllä jos on paha tilanne, mutta ei sellaista minkä autettava voi muuttaa rahaksi ja heittää paheisiinsa.

Ei kannata auttaa liikaa tai sukulaisesi ei koskaan opi pärjäämään omillaan vaan luottaa siihen, että kyllä se Riitta-Elisa sit auttaa vaik tarjoon lopuista rahoista kierroksen koko baarille.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen arvostaa yleensä vain sitä minkä hankkiminen on vaatinut vaivaa. Ilmaiseksi saadulla ei ole arvoa.

Eli lahjoittamalla ei toista juuri auta. Pitää auttaa toista auttamaan itseään. Niin kuin se vanha sanonta: ei kannata antaa kalaa vaan onki, tai jotain sinne päin.

Ei ole arvoa? Kummallista jos näin on...

Kaveri osti mulle vuosi sitten pesukoneen kun tiesi että olin tiukilla taloudellisesti ja hän halusi auttaa (en edes pyytänyt apua koska en osaa) tuo pesukone on mulla vieläkin.