Kävin laihdutushistoriani läpi kuvien kera ja tein seuraavan havainnon:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä aina alapeukutetaan, kun kerrotaan että laihduttamisessa ei ole kyse mistään muusta kuin syödä vähemmän kaloreita kuin mitä kuluttaa.

Suurin ongelma on siinä, että on mahdotonta tietää, paljonko todellinen kulutus on. Miksi joskus samalla ruokavaliolla ja liikunnalla laihtuu ja miksi toisinaan taas lihoo? Stressi vaikuttaa ja mini muukin asia.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä aina alapeukutetaan, kun kerrotaan että laihduttamisessa ei ole kyse mistään muusta kuin syödä vähemmän kaloreita kuin mitä kuluttaa.

Suurin ongelma on siinä, että on mahdotonta tietää, paljonko todellinen kulutus on. Miksi joskus samalla ruokavaliolla ja liikunnalla laihtuu ja miksi toisinaan taas lihoo? Stressi vaikuttaa ja mini muukin asia.

Kyllähän ne vaikuttavat ja siksi nekin ongelmat olisi hyvä ratkoa samalla, kun laihduttaa. Esim. kilpirauhaslääkitys kuntoon. Perusterveillä, nuorilla, stressittömillä ensilaihduttajilla on tietenkin helpompaa.

Mikä uutinen tuo on?

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tämän päälle: jos haluaa elää ja olla mahdollisimma terve, niin sillä ruokavaliolla on merkitystä. On huonoa ravintoa ja hyvää ravintoa. Välimeren ruokavalio tiettävästi näistä länsimaisista se terveellisimmäksi tutkittu. Jostain Afrikasta löytyy heimo, jolla ei ole syöpiä eikä sydänsairauksia, mutta ne vetääkin 6 pvää viikossa vihanneksia, hedelmiä ja ötököitä ja sit yhtenä päivänä viikossa jonkun saaliseläimen.

Miksi miinuspeukut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tämän päälle: jos haluaa elää ja olla mahdollisimma terve, niin sillä ruokavaliolla on merkitystä. On huonoa ravintoa ja hyvää ravintoa. Välimeren ruokavalio tiettävästi näistä länsimaisista se terveellisimmäksi tutkittu. Jostain Afrikasta löytyy heimo, jolla ei ole syöpiä eikä sydänsairauksia, mutta ne vetääkin 6 pvää viikossa vihanneksia, hedelmiä ja ötököitä ja sit yhtenä päivänä viikossa jonkun saaliseläimen.

Mutta jos haluaa elää pitkään, kalorimäärä on tärkeämpi kuin ruokavalio. (Olettaen, ettei syö pelkkää makkaraa tmv.) Niukemmin syövät elävät tilastollisesti pidempään. Toki terveys on oma lukunsa.

Kalorimäärä ei ole koskaan ruuan sisältöä tärkeämpää.

Niin . Laihtuminen ei ole = terveys tai hyvä ruokavalio. Anorektikkokin on laiha, mutta ei fyysisesti terve.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin summa on jotenkin vakio. Silloin kun ruokatavat olivat retuperällä ja päihteitä meni paljon, olin kaikkein onnellisimmillani. Oli kavereita ja meininkiä kaikkialla. Nyt olen hyvässä kunnossa ja viina on vaihtunut kivennäisveteen, mutta jatkuvasti on kurja olo. Kaikki pyörii töiden ja treenaamisen ympärillä eikä sosiaalista elämää ole enää. Kivaa elämää vähän aikaa tai sitten pidempi mutta kurjempi elämä? Siinäpä pulma

Laihtumisesta sen verran, että voi joko laskea kaloreita tai sitten tehdä pelkästään hyviä ruokavalintoja ilman kalorien laskentaa. Jos siis perusterve kondis on tavoitteena. Jos haluaa alapalikatkin näkyviin, pitää tehdä molempia

Tämä!! Elämässä pitää olla iloa.

Sosiaalinen elämä, aktiivisuus ja yllätyksellisyys tekevät varmasti hyvää välittäjäaineille ja hormoneille, kun taas päihteidenkäyttö ja epäsäännöllisyys voi hieman verottaa terveyttä.

Mitä väliä juurikaan edes on, jos vartalo ei ole virheetön, jos kuitenkin on hauskaa ja tärkeitä ihmissuhteita? Ja mitä iloa, että elämä on terveellistä, jos kurinalaisuus puuduttaa?

Paras tilanne on ehkä niillä, jotka nauttivat siitä tasaisesta elämästä, ja niillä joilla on niin intohimoinen ja aikaavievä työ tai harrastus että sen päälle mikään päihteidenkäyttö ei tunnu edes mielekkäältä.

Itse olin onnellisimmillanni, kun molemmat puolet elämästä oli aika hyvin kunnossa. Olin 25-vuotiaana hoikka, kukkaan puhjennut ja ulkonäön ja sosiaalisen elämän ylläpito oli helppoa. Elämäntavat eivät enimmäkseen olleet terveet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin summa on jotenkin vakio. Silloin kun ruokatavat olivat retuperällä ja päihteitä meni paljon, olin kaikkein onnellisimmillani. Oli kavereita ja meininkiä kaikkialla. Nyt olen hyvässä kunnossa ja viina on vaihtunut kivennäisveteen, mutta jatkuvasti on kurja olo. Kaikki pyörii töiden ja treenaamisen ympärillä eikä sosiaalista elämää ole enää. Kivaa elämää vähän aikaa tai sitten pidempi mutta kurjempi elämä? Siinäpä pulma

Laihtumisesta sen verran, että voi joko laskea kaloreita tai sitten tehdä pelkästään hyviä ruokavalintoja ilman kalorien laskentaa. Jos siis perusterve kondis on tavoitteena. Jos haluaa alapalikatkin näkyviin, pitää tehdä molempia

Tämä!! Elämässä pitää olla iloa.

Sosiaalinen elämä, aktiivisuus ja yllätyksellisyys tekevät varmasti hyvää välittäjäaineille ja hormoneille, kun taas päihteidenkäyttö ja epäsäännöllisyys voi hieman verottaa terveyttä.

Mitä väliä juurikaan edes on, jos vartalo ei ole virheetön, jos kuitenkin on hauskaa ja tärkeitä ihmissuhteita? Ja mitä iloa, että elämä on terveellistä, jos kurinalaisuus puuduttaa?

Paras tilanne on ehkä niillä, jotka nauttivat siitä tasaisesta elämästä, ja niillä joilla on niin intohimoinen ja aikaavievä työ tai harrastus että sen päälle mikään päihteidenkäyttö ei tunnu edes mielekkäältä.

Itse olin onnellisimmillanni, kun molemmat puolet elämästä oli aika hyvin kunnossa. Olin 25-vuotiaana hoikka, kukkaan puhjennut ja ulkonäön ja sosiaalisen elämän ylläpito oli helppoa. Elämäntavat eivät enimmäkseen olleet terveet.

Mutta kun laihduttamisessa ei aina ole kyse vain ulkonäöstä. Ylipaino on myös terveyskysymys, ja jos terveys menee painon takia niin sitten menee myös moni muu asia.

Vierailija kirjoitti:

Pelkkä aerobinen tai pelkkä lihaskunto ei kuitenkaan ole riittänyt optimiin ulkomuotoon ja jaksamiseen - aerobinen ehkä polttaa rasvaa, muttei ryhdistä, ja lihaskuntoliikunta ryhdistää, mutta ei juuri polta rasvaa (jopa hieman turvottaa).

Väärää tietoa, kyllä myös lihaskuntoharjoittelu polttaa rasvaa. Ja rasvalla ja turvotuksella ei ole mitään tekemistä keskenään, kerääntynyt rasva on eri asia kuin kertynyt neste, joka poistuu lihaksista kun kroppa on saanut lihaskuntoharjoittelusta aiheutuneita vaurioita korjattua. Toki molemmat näkyy ulkonäössä, mutta toinen on väliaikaista ja laihtua voi turvotuksesta huolimatta.

Vaikka on totta, että laihduttaessa pitää syödä vähemmän ja liikkua enemmän ja että kaloreiden saanti ja kulutus ratkaisevat, asiaan liittyy käytännössä todella paljon muutakin. Muutenhan kukaan ei olisi lihava!

Kysynpä sinulta ap, painatko nyt enemmän kuin silloin, kun ensimmäisen kerran aloitit laihduttamisen? Jos vastaus tähän on kyllä, onko laihduttaminen siis tehonnut? Luultavasti ei, vaan oikeasti dieettaaminen johtaa lähes aina pitkällä tähtäimellä jojoiluun ja painon nousuun.

Joku ravitsemusterapeutti kertoi joskus haastiksessa, että tyypillinen asiakas on nainen, joka on ollut normaalipainoinen tai hieman pyöreä ja aloittanut laihdutuksen. Joka kuurin jälkeen on seurannut painon nousu, kunnes lopulta asiakas on ollut oikeasti lihava. Dieetit sotkevat nälän säätelyn ja aiheuttavat lähes aina vastareaktion. Paradoksaalisesti moni olisi oikeasti hoikempi, ellei koskaan olisi aloittanut laihduttamista.