Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tällainen juttu. Jelp
29.06.2018 |
Olen muuttamassa pian ja pääsen vihdoin eroon kerrostalosta omaan taloon. Olen innoissani, mutta muutto on tällä kertaa tosi iso asia, koska lähden tutusta kaupungista ihan muille maille Suomeen. Maisemat tulevat muuttumaan PALJON, välimatkat muuttuvat myös. Mutta tuleva kotini on keskellä luontoa ja rauhaa, mikäs sen parempaa.
Perhe ei ole kovin innoissaan asiasta ja ovat kertoneet moneen otteeseen, ettei tässä ole järkeä ja etten ymmärrä mihin ryhdyn. Se ärsyttää, mutta myös pelottaa. Entäs jos kadunkin heti ensi hetkistä lähtien.
Ainahan sitä pääsee takaisin, vaikkei tietenkään samaan asuntoon. Mutta tämä sama pelko iski omilleen muuttaessanikin ja luulin jo, että siitä tulee ihan kamalaa. Siis siinä kohtaa, kun muutto oli jo varma. Todellisuudessa rakastin omaa rauhaa ja sitä että sain vihdoin elää omaa elämääni ilman kyttäämistä.
Uudessa kodissa minulla on paljon tilaa, oma sauna, oma pieni piha... Kaikkea mitä voin toivoa. Silti pelottaa, koska perhe ankeilee ja pelottelee.
Itse uskon, että tulen rakastumaan siihen rauhaan ja luonnon läheisyyteen, ja että välimatkat eivät tule olemaan mikään ylitsepääsemättömän iso asia.
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luota itseesi, osaat itse vastata elämäsi päätöksistä, ja tiedät mikä on itsellesi parasta ja mitä haluat. :-)
VOit myös kertoa perheellesi, että tuollainen loukkaa sinua ja toivot että eivät enää ikinä päsmäröi sinun asioihisi ja maalaile negatiivisia kuvia. Jos he eivät pysty siihen vaikka aina vaan uudelleen huomautat rajoistasi että "huomasitko että teit taas näin vaikka olen kieltänyt, en suostu kuuntelemaan tuollaista puhetta", niin on ihan tervettä ottaa etäisyyttä, eli että ei päästä heitä niin lähelle että heillä olisi tilaisuus tehdä tuota. Sekin on rajojen asettamista. Mitä se sitten kellekin tarkoittaa, toiset ovat edelleen tekemisissä usein mutta eivät vain kerro mitään henkilökohtaisia asioitaan mistä ongelmallisesti käyttäytyvä henkilö saisi mitään otetta, toiset ovat tekemisissä vain hyvin harvoin ja toiset eivät halua pitää yhteyttä enää ollenkaan. On viisasta suojella itseään ja sinulla on siihen oikeus.
Ja voit tosiaan ihan reippaasti kertoa mitä muutosta haluat heiltä ja aina uudestaan huomauttaa rajojesi rikkomisesta. Jos se tuntuu vaikealta, niin aloita jostain helposta asiasta ja treenaa pikkuhiljaa. Voi olla että perheesi ei kykene muuttamaan käytöstään, mutta teet sitten ratkaisuja sen mukaan. Vaikka ovatkin sukua niin sulla ei ole velvollisuutta pitää heitä elämässäsi mukana ja lähellä, jos tuntuu paremmalta olla ilman tai pitää yhteyttä vain joskus harvoin ja puhua silloinkin vain pinnallisista asioista. Sitähän voi myös kokeilla että ei vaikka muutamaan kuukauteen pidä yhteyttä, niin näkee sitten että voitko paremmin ilman heidän vaikutustaan.
Onnea uudesta kodista, ja eiköhän tämän kanssa ole sama kuin aiemminkin että sulle on vain tullut väliaikainen "paniikki" siitä kun et voi tietää varmaksi mitä tulee tapahtumaan, ja oikeasti kaikki menee justiin hyvin. :-) Ja todellakin, jos se ei olekaan hyvä ratkaisu niin kyllä sieltä pääsee pois. Älä anna kenenkään pelotella sinua, laita sille käytökselle rajat niin jämäkästi kuin vaan pystyt.
Alue: Aihe vapaa
Tiedän ettei ole perheen asia ja että teen itse omat ratkaisuni. Mutta olen ärsyyntynyt siihen miten perhe aina epäilee etten osaa tehdä oikeita ratkaisuja. En ole oikeasti koskaan katunut omia päätöksiäni. Olen edelleen tässä iässä kapinoiva, koska perhe yrittää vaikuttaa liikaa asioihini. Saan vain lisäpotkua päätöksiini jos niitä epäillään. Ostin jättimäisen sängynkin, vaikka en "tarvitse" itselleni niin isoa. Mutta minulle oli tärkeää että saan päättää itse omista asioistani, koska perheeni tykkää kovasti aina kertoa miten pitäisi elää.