Olen jatkuvasti onneton, kun kaikki ympärillä on niin hyvännäköisiä!

Olen 31-vuotias ja ikäisekseni varmaan yhä aika nätti, ei kaunotar, mutta ihan tavista luultavasti vähän kauniimpi. Olen tottunut olemaan nätti; miehet ovat aina kiinnostuneet, olen ollut hyvä meikkaamaan ja korostamaan hyviä puoliani nuoresta asti. Yläasteiässä ja senkin jälkeen siitä on useasti ollut etua, koska monet muut naiset eivät ole osanneet. Nyt itsensä laitosta on tullut kuitenkin kaikkien harrastus, lisäksi kauneuspalvelut, meikit ja tieto kauneudenhoidosta on lisääntynyt ja helposti saatavilla, niin että todella monet näyttävät upeilta.
Kun laitan itseni nätiksi tavalliseen tapaan, yhä muotia seuraten ikäiselleni sopivasti niin kohta näkeekin ulkona toinen toistaan kauniimpia parikymppisiä, joilla on kauniisti värjätyt, pitkät hiukset, kroppa, vaatteet ja kaikki kohdallaan. Tuntuu niin epäreilulta, että mulla ei ole enää mahdollisuutta samaan, vaikka normaalia kehitystähän se on, että maailma muuttuu ja tällä kertaa ulkonäköpainotteisempaan suuntaan. Haluaisin yhä viehättää suunnilleen samanikäisiä, kivannäköisiä miehiä, mutta ei kai ole ihme että ne enimmäkseen yrittää uusia mallin ja barbin näköisiä naisia eikä minua. Minulle jäisi sitten kaiketi nelikymppiset kaljamaha, mutta itsestään huolimattomat ja vanhat miehet eivät minua viehätä silläkään uhalla, että jään kokonaan ilman. Myöskään en välittäisi olla vain jämäpala jollekulle ikäiselleni, joka instatyttöä ei ole onnistunut saamaan haaviinsa.
Vaikealta tuntuu. Mikä on kolmekymppisen sinkun osa deittimaailmassa tätä nykyä?