Miksi entinen paras ystäväsi on nykyään entinen?
Kommentit (35)
Aikansa kutakin. Muutot, ruuhkavuodet ym. Hän ei käytä facebookia, asuu ulkomailla ja osoite tuntematon. Ei mitään draamaa ja jos näkisimme, en tiedä, kuinka paljon ollaan vieraannuttu ja olisiko puhuttavaa.
Iski näppinsä mieheeni, kun miehen kanssa oli pahemman luokan kriisi menossa.. Alhaisinta ikinä. Terkkuja vaan jos tunnistat, koskaan et saa anteeksi!
Löysi miehen ja sai lapsen eikä ole enää kiinnostusta/aikaa kaveerata minun kanssa
Kaikki oli hyvin siihen asti, kun muutimme yhteiseen opiskelijakämppään. Häntä ahdisti se, kun minä omaan huoneeseeni mennessäni laitoin oven kiinni. Minua ahdisti, kun hän tunki jatkuvasti seuraani, esim. kun yritin lukea tenttiin. Lopulta kaikki toisessa alkoi ärsyttää, muutimme erillemme, emmekä pitäneet enää yhteyttä. Jälkeenpäin olen tajunnut, että hän on ekstrovertti ja minä introvertti. Hän tulkitsi vetäytymiseni siten, ettei hänen seuransa kelpaa. Minä tulkitsin hänen seurallisuutensa läheisriippuvuudeksi. Sama asia selittää huonot välini isoveljeni kanssa teini-iässä. Olisinpa tiennyt silloin, mistä oli kyse.
Ei kestänyt suoria sanoja ja totuutta eräästä asiasta eikä halunnut asiasta edes keskustella. Hylkäsi samalla kertaa kaikki sen aikaiset kaverit. Joskus nähnyt esim. kaupassa, niin ei ole tuntevinaan. Ilmeisesti mt-ongelmia. En ole pariin vuoteen nähnyt, toivottavasti voi kuitenkin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tapahtui?
Vähänkö oot utelias. 😮
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erilleen kun päästiin ylä-asteelle, molemmat löys oman porukan. Ennen sitä olimme olleet eskarista saakka parhaita ystäviä. Kyllä mä sen oon nähny muutaman kerran vielä sen jälkeen mutta siitä ei vaan koskaan oo tullu enään samaa, välillä se kans harmittaa D:
Ne kirjoitetaan kylläkin "yläaste" ja "enää".
Oli ilkeä ihminen. Piikitteli, nälvi ja nolasi milloin ketäkin. Vanhempana tää korostui.
Eikä meillä ollut yhteisiä harrastuksia eikä muuta.
En ole enää kiinnostunut.
kaverini löysi miehen ja uusia kavereita ja vanhoille kavereille ei jäänyt aikaa.
Ystäväni sairastui psyykkisesti. Yritin tukea kaikin tavoin. Hän sai päähänsä, että olen kiinnostunut hänen miehestään (no en ole, oma mies riittää) ja katkaisi välit.
Mulle tapahtui niin pahoja asioita, etten ole voinut puhua niistä kenellekään ystävälleni. Muutin pois kotikaupungista, enkä pidä mitään yhteyttä.
Yhtä en tainnut yläasteen jälkeen nähdä kertaakaan, koska hän törkeästi teki ohareita. Olimme jo sopineet joko kahdestaan tai porukalla tapaamisia ja hänelle piti aina soitella perään että joko on tulossa keskustaan, me muut jo odotamme, niin vastasi aina, ettei pääsekään tulemaan. Ei olla puhuttu sen jälkeen, kun avauduin ettei hänen käytöksensä ole soveliasta ja voi itse ottaa sitten yhteyttä, kun oikeasti haluaa nähdä.
Toinen oli se, kun muutin uudelle paikkakunnalle opiskelujen perässä, enkä saanutkaan uusia kavereita, joiden kanssa viettää vapaa-aikaa. Tämä ystävä asui nyt suht lähellä, joten nähtiin ehkä kerran parissa kuukaudessa. Muutenkin olin jo kyllästynyt siihen, että esim. syntymäpäivänään halusi nähdä ennemmin tyttöystäväänsä, jota näki monta kertaa viikossa, kun itse kävin kyseisellä paikkakunnalla kerran vuodessa, ja se oli ainut tilaisuus nähdä häntä, olisin voinut jopa tarjota jotain ruokaa/juomaa lahjaksi, mutta tyttöystävä meni edelleni. Lopulta ahdistuin siitä, että tämä ystävä tiesi minusta lähes kaiken, ja hän oli ainoa. Kaikille muille jouduin esittämään täydellistä, koska muuten ihmiset olisivat riepotelleet heikkouksiani ja yrittäneet satuttaa minua. Ystävälläni meni enemmän ja enemmän aikaa tyttöystävänsä kanssa, ei ehtinyt vastata edes viesteihini. Ei enää puhuttu puhelimessa. En kestänyt, että joku tietää minun olevan epätäydellinen, joten suljin hänet kokonaan elämästäni. Välillä yritin ottaa kontaktia ja keskustella asioista, mutta hänellä kesti taas viikkoja vastata, joten luovutin.
Päiväkotiaikainen bestis on jonkunasteinen moniongelmainen alkkis. Erkaantumisemme alkoi siitä kun jouduimme koulun alkaessa eri luokille.
Alakouluaikainen bestis alkoi kiinnostua ryyppäämisestä ja kartsalla pyörimisestä siinä 11-12 v iässä. Minä olin siihen liian arka ja lapsekas.
Yläasteaikaiset/lukioaikaiset kaverit muuttivat miesten perässä ja perustivat perheen, vain 1 kuudesta pitää yhteyttä, muista ei ole heidän häidensä jälkeen juuri havaintoja.
Yliopistoajan kavereista myös 1 katosi poicciksen myötä, pyörii vain poikaystävän siskon kanssa. On hyvin miesriippuvainen. Jo silloin 20-vuotiaana aina joka paikassa oli pääasiana etsiä miestä.
Muutenkin hajauduimme töiden perässä n. 1000 km säteelle, joten ei kavereita kovin usein nähdä ja sellainen läheinen yhteys on kadonnut.
Työelämässä olen ollut v. 2010 lähtien ja nykytrendin mukaisia pätkätöitä aina vain. Työpaikkoja ehkä 30? N. 500km säteellä ja 8 vuodessa 5 asuntoa/muuttoa eli harrastuskuviotkin menneet aina 6-24 kk välein uusiksi. Ei tässä juuri ehdi ystävystymään..
Yksi parhaista kavereistani paljastui häikäilemättömäksi hyväksikäyttäjäksi. Oltiin tosi paljon tekemisissä ja ingnoorasin aika paljon näit "en mä muuten mut mä hyödyn tästä" juttuja. Jotenkin sitä vaan ajatteli et "onhan sillä oikeus tohon" kun kuunnellu mustamaalaamisia ja valheita muista ihmisist sinisilmäsenä. Pikkuhiljaa jäädytin välit ja vaihdoin kaikki somet ja numerot. Kyllähän sitä perästä on kuulunu kaikennäköstä mut eipä pääse mun elämään enään mitenkään :)
20vuoden ystävyyden jälkeen ”ystäväni” tutustui uuteen tyttöön joka tunsi minun kavereita, alkoi tämä ”ystäväni” kertomaan satuja minusta näille minun vanhoille kavereilleni jotka tietenkin kertoivat minulle ja olivat ihmeissään että mikä on homman nimi.. Jutut eivät olleet ihan kevyitä eikä todellakaan totta (minä levittäisin klamydiaa ja olisin postirosvo..) ”Ystäväni” on ollut aina huomionhakuinen ja hieman draaman perään mutta noita puheita ei kyllä millään voi selittää paremmaksi ja sopia joten välit kokonaan poikki, höpöttäkööt ittensä vaikka syvimpään mustaan reikään...
Itse hoitanut opiskeluni ja työpaikan, elämä hallinnassa, tämä vanha lapsuudesta asti ollut ystäväni jättänyt aina koulut kesken ja ollut päivät pitkät kotonaan, olisiko sitten aika käynyt liian pitkäksi että piti keksiä vähän väriä elämään ja saavuttaa minun vanhojen kavereiden suosio ”syrjäyttämällä” minut heidän silmissään..