Lue keskustelun säännöt.
Miksi entinen paras ystäväsi on nykyään entinen?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin, valmistuin ja muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hänen opintonsa kariutuivat ja hän hiljalleen erakoitui. Samaan kaupunkiin jääneet yhteiset tututkin ovat kertoneet samaa, häntä näkee harvoin jos koskaan, eikä ole uusia yhteystietojaan heillekään ilmoittanut.
No kannattaisiko sun kysyä niitä yhteystietoja häneltä itseltään? Vaikutat kamalalta ystävältä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokseenkin kaikki ystäväni ovat entisiä. Mitään dramatiikkaa asiaan ei liity. Elämä vaan on vienyt erilleen. Olen muuttanut muutaman kerran pitkälle eri suuntiin ja vaikka aluksi yhteyttä pidettäisiin niin kyllä se pikkuhiljaa hiipuu. Kaikilla on työ perhe ja oma elämä ja ruuhkavuosina vaan ei ole jaksettu pitää yhteyttä.
Mä pääsin jatko-opintoihin ja muutin, hän ei ja jumiutui kotikylään. Ryyppäsi, ei halunnut osallistua mihinkään yhteiseen. Vetäytyi muista. Ryypppää edelleen kotikylässä näun kymmenenkin vuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin, valmistuin ja muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hänen opintonsa kariutuivat ja hän hiljalleen erakoitui. Samaan kaupunkiin jääneet yhteiset tututkin ovat kertoneet samaa, häntä näkee harvoin jos koskaan, eikä ole uusia yhteystietojaan heillekään ilmoittanut.
No kannattaisiko sun kysyä niitä yhteystietoja häneltä itseltään? Vaikutat kamalalta ystävältä!
Miten kysyt yhteystietoja jos mitään yhteyttä ei tähän ihmiseen kellään ole? -ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä mitä tapahtui. Hän on minun paras ystäväni edelleen, mutta minä en ole hänen :) Ei jaksa miettiä enää semmoisia.
Yli 20 vuoden ystävyys näyttää päättyneen nyt kun ystävällä ovat asiat kunnossa, ainakin toistaiseksi. Silloin kun hänellä oli huolia, niin ystävyytemme oli hyvää ja juttelimme todella paljon, mutta nyt hänestä ei ole kuulunut sanaakaan, vaikka olen laittanut useita mukavia viestejä. Näin on käynyt ennenkin, mutta nyt luulen, että tämä aika yksipuoliseksi muuttunut ystävyys on tässä.
Onneksi minulla on muutama hyvä ystävä ja he eivät katoa mihinkään, vaan ystävyys on molemminpuolista ja hyvää Ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin lukion jälkeen muualle opiskelemaan, tein paljon töitä ja rakastuin, eli nyhräsin kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa. Ei enää tavattu missään "luonnollisesti", kun ei oltu samassa kaupungissa. Tuolloin ei ollut kännyköitä tai tekstareja käytettävissä meillä, joten soittelukin jäi.
Olisin varmaan yrittänyt pitää paremmin yhteyttä jos en juuri siinä muuton aikaan olisi loukkaa tunut kaverini sanoista. Hän varoitteli, että turha rakastua, miehet vain pettävät ja luulenki oikeasti että "Matti" on minusta kiinnostunut. Kaveri siis oli jo kokenut seurusteluasioissa, minulle tämä oli ensimmäinen oikea poikaystävä. Josta myöhemmin tuli aviomieheni. En tiedä miksi kaverini ei vastaavasti yrittänyt pitää minuun yhteyttä.
14 v sitten lähetimme pari viestiä facebookissa. Hänellä meni silloin lujaa, vietti upeaa sinkkuelämää matkustellen. Mä olin lasten kanssa kotona.
40 v täytettyäni meinasin lähettää hänelle viestiä Facebookissa hänen 40 v päivänään. Sekin sitten jäi. Ehkä sitten 50 v päivänä.
Hän rakastui minuun ja olin itse varattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutin lukion jälkeen muualle opiskelemaan, tein paljon töitä ja rakastuin, eli nyhräsin kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa. Ei enää tavattu missään "luonnollisesti", kun ei oltu samassa kaupungissa. Tuolloin ei ollut kännyköitä tai tekstareja käytettävissä meillä, joten soittelukin jäi.
Olisin varmaan yrittänyt pitää paremmin yhteyttä jos en juuri siinä muuton aikaan olisi loukkaa tunut kaverini sanoista. Hän varoitteli, että turha rakastua, miehet vain pettävät ja luulenki oikeasti että "Matti" on minusta kiinnostunut. Kaveri siis oli jo kokenut seurusteluasioissa, minulle tämä oli ensimmäinen oikea poikaystävä. Josta myöhemmin tuli aviomieheni. En tiedä miksi kaverini ei vastaavasti yrittänyt pitää minuun yhteyttä.
14 v sitten lähetimme pari viestiä facebookissa. Hänellä meni silloin lujaa, vietti upeaa sinkkuelämää matkustellen. Mä olin lasten kanssa kotona.
40 v täytettyäni meinasin lähettää hänelle viestiä Facebookissa hänen 40 v päivänään. Sekin sitten jäi. Ehkä sitten 50 v päivänä.
OT ja pilknus, miten Facebookiin pystyi liittymään vuonna 2004?
Kasvettiin erilleen kun päästiin ylä-asteelle, molemmat löys oman porukan. Ennen sitä olimme olleet eskarista saakka parhaita ystäviä. Kyllä mä sen oon nähny muutaman kerran vielä sen jälkeen mutta siitä ei vaan koskaan oo tullu enään samaa, välillä se kans harmittaa D:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin lukion jälkeen muualle opiskelemaan, tein paljon töitä ja rakastuin, eli nyhräsin kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa. Ei enää tavattu missään "luonnollisesti", kun ei oltu samassa kaupungissa. Tuolloin ei ollut kännyköitä tai tekstareja käytettävissä meillä, joten soittelukin jäi.
Olisin varmaan yrittänyt pitää paremmin yhteyttä jos en juuri siinä muuton aikaan olisi loukkaa tunut kaverini sanoista. Hän varoitteli, että turha rakastua, miehet vain pettävät ja luulenki oikeasti että "Matti" on minusta kiinnostunut. Kaveri siis oli jo kokenut seurusteluasioissa, minulle tämä oli ensimmäinen oikea poikaystävä. Josta myöhemmin tuli aviomieheni. En tiedä miksi kaverini ei vastaavasti yrittänyt pitää minuun yhteyttä.
14 v sitten lähetimme pari viestiä facebookissa. Hänellä meni silloin lujaa, vietti upeaa sinkkuelämää matkustellen. Mä olin lasten kanssa kotona.
40 v täytettyäni meinasin lähettää hänelle viestiä Facebookissa hänen 40 v päivänään. Sekin sitten jäi. Ehkä sitten 50 v päivänä.
OT ja pilknus, miten Facebookiin pystyi liittymään vuonna 2004?
No vähän myöhemmin kun se tuli. Joka tapauksessa äitiyslomani aikana, muistan laittaneeni kuvia hiekkalaatikolta faceen.
Vierailija kirjoitti:
Kasvettiin erilleen kun päästiin ylä-asteelle, molemmat löys oman porukan. Ennen sitä olimme olleet eskarista saakka parhaita ystäviä. Kyllä mä sen oon nähny muutaman kerran vielä sen jälkeen mutta siitä ei vaan koskaan oo tullu enään samaa, välillä se kans harmittaa D:
Enään enään enään -.-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin ja menin naimisiin jo hyvällä aikuisiällä edellisen pitkän suhteen ja yksin olon jälkeen. Ystäväni oli ehkä mustasukkainen (en tiedä, mutta muuta en ole keksinyt). Hävisi pikkuhiljaa. Ei ollut aikaa tavata ja, kun soitin niin oli nihkeetä jutustelua. Se siitä sitten. Oli 15 vuotta paras ystäväni.
Rakastuttiin ja se ahdisti niin et välit katkes.
Hän aloitti parisuhteen 3 vuotta sitten eikä hänellä sen jälkeen ole ollut enää aikaa nähdä tai jutella edes Facebookissa. Kukaan kaveriporukastamme ei enää edes vaivaudu pyytämään häntä mihinkään, kun ei lähde kuitenkaan. Kuulemma oli tosin vetänyt herneen nenään siitä, kun yksi kavereista meni naimisiin kutsumatta häntä ollenkaan. Omiini kutsuin, mutta ei tullut, koska oli leffailta miehen kanssa.
Ei päässyt jatko-opiskelemaan, muutti vuodeksi Jenkkeihin. Äitinsä tyrannisoi hänen elämää ja tämä kaveri ei uskalla tehdä, mitään asialle koska äiti maksaa hänen elämisensä. Elää edelleen teini-maailmassa.
Minä pääsin opiskelemaan ja muutin toiseen kaupunkiin. Uudet kaverit ja kuviot ja arki ja olen mennyt jo hiukan eteenpäin elämässä. Ei oikeastaan edes kiinnosta enää hänen seuransa, vaikka satunnaisesti vielä nähdään. Tilanne voi silti vielä muuttua. Ollaan vasta parikymppisiä.
Huvittavan ironista, kun silti toinen paras ystäväni esikoulusta asti on edelleen läsnä elämässäni, vaikka koulut jäi amis-tasolle ja asuu siellä kotikylällä. Joku voisi ilkeyttään sanoa, että on wt ja roskaväkeä. Minun rakas ystävä<3
Joten miksi tämä entinen paras ystävä ei kelpaa?
Koska hän alkoi ilkeäksi minua kohtaan oltuamme 20 vuotta ystäviä. En varsinaisesti tiedä miksi niin kävi, vaikka asiasta olemmekin puhuneet. Hän pyysi käytöstään anteeksi, ja sanoi ettei tiedä miksi on ollut niin ilkeä, ja kertoi haluavansa edelleen olla paras ja ihana ystäväni, ja lupasi muuttaa käytöksensä. Selvisi kuitenkin aikaa myöten mitä tämä käytöksen muuttaminen tarkoitti. Se tarkoitti sitä, että hän ei vain ollut enää minuun yhteydessä. Tästä on jo aikaa, ja pikkuhiljaa olen saanut itselleni selitettyä asian. Näyttää siltä että meillä on ollut ihan eri käsitys ystävyydestämme. Minulle se on ollut sitä että viihdytään toistemme seurassa, luotetaan toisiin, ja halu jakaa ilot ja surut toisen kanssa. Sitä ettei ole yksin maailmassa, vaan haluttu ja rakastettu ystävän toimesta. Ex-ystävälleni se oli ilmeisesti sitä että hän koki minut autettavana, ja minusta oli hyötyä hänen päänsisäiselle elämälleen niin, että minulla meni aina vähän heikosti, ja sattui kaikkea minkä takia ystävää tarvitsin. Sitten kun en ystäväni mielestä enää tarvinnut häntä tarpeeksi, hän alkoi ilkeilemään ja ajamaan minua pois läheltään.
Sinänsä jännä, koska en ole koskaan ollut mikään autettava reppana, vaan omillani pärjäävä. Tottakai ystävistä on tukea haettu monestikin, mutta vähintään yhtä monesti asia on ollut toisin päin. Ehkä ystävälleni vain selkiytyi itselleen tämä oma kuvionsa, ja hän hakeutuikin enemmän autettavien luokse, joista useamman jo kerennyt hylkäämään myös.
Nyt hän seurustelee (taas) ja haluaisi tuoda kumppaniehdokkaansa näytille ihasteltavaksi, mutta minä en todellakaan aio olla ihailijana tuossa hänen twisted-kuviossaan. Olen jo ihaillut niin monet viritelmät joita ylpeinä näytellään, ja saanut kuulla miten olen ehkä kade kun en iloitse ystävän onnesta(vaikka aina olen iloinnut). Aika on auttanut näkemään että en ollut ystävälleni lainkaan sellainen kuin ystävä minulle.
Onneksi emme ole enää tekemisissä kuin silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin lukion jälkeen muualle opiskelemaan, tein paljon töitä ja rakastuin, eli nyhräsin kaiken vapaa-aikani poikaystäväni kanssa. Ei enää tavattu missään "luonnollisesti", kun ei oltu samassa kaupungissa. Tuolloin ei ollut kännyköitä tai tekstareja käytettävissä meillä, joten soittelukin jäi.
Olisin varmaan yrittänyt pitää paremmin yhteyttä jos en juuri siinä muuton aikaan olisi loukkaa tunut kaverini sanoista. Hän varoitteli, että turha rakastua, miehet vain pettävät ja luulenki oikeasti että "Matti" on minusta kiinnostunut. Kaveri siis oli jo kokenut seurusteluasioissa, minulle tämä oli ensimmäinen oikea poikaystävä. Josta myöhemmin tuli aviomieheni. En tiedä miksi kaverini ei vastaavasti yrittänyt pitää minuun yhteyttä.
14 v sitten lähetimme pari viestiä facebookissa. Hänellä meni silloin lujaa, vietti upeaa sinkkuelämää matkustellen. Mä olin lasten kanssa kotona.
40 v täytettyäni meinasin lähettää hänelle viestiä Facebookissa hänen 40 v päivänään. Sekin sitten jäi. Ehkä sitten 50 v päivänä.
OT ja pilknus, miten Facebookiin pystyi liittymään vuonna 2004?
Se perustettiin 2004, eli jos ne oli Harvardissa. Itse liityin 2006. Suurin osa sitten 2007.
Minä opiskelin, valmistuin ja muutin toiselle paikkakunnalle työn perässä. Hänen opintonsa kariutuivat ja hän hiljalleen erakoitui. Samaan kaupunkiin jääneet yhteiset tututkin ovat kertoneet samaa, häntä näkee harvoin jos koskaan, eikä ole uusia yhteystietojaan heillekään ilmoittanut.