Lue keskustelun säännöt.
Se tunne kun sanot työkaverille töistä lähtiessä ovella moi ja lähdettekin kävelemään samaan suuntaan
Kommentit (25)
Silloin mä äkillisesti unohdan jotain työhuoneeseeni ja palaan muka hakemaan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, voikin jatkaa jutustelua kävelymatkan ajan.
Mene muualle präystäilemään extrovertti.
Minkälainen ihminen kirjoittaa ”se tunne, kun”?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kirjoittaa ”se tunne, kun”?
Samaan takerruin minäkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, voikin jatkaa jutustelua kävelymatkan ajan.
Mene muualle präystäilemään extrovertti.
Ihan introvertti olen, mutta ei se tarkoita että olisin mykkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kirjoittaa ”se tunne, kun”?
Niin, ja jättää kertomatta mikä hänessä on "se tunne, kun …" :D
En ymmärrä avauksen aihetta. Työkaveri on tuttu, kun molempien työpäivä loppuu lähdetään samalla ovenavauksella, moikataan, mutta jatketaankin samaan suuntaan (tuttu aula/ parkkipaikka/ bussipysäkki). Ei siinä välttämättä synny mitään tunnetta!
Sitten molemmat naurahtaa ja tuumaan, että ai, meillä onkin sama matka.. mihis sä oot menossa, kun normaalisti et tähän suuntaan lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, voikin jatkaa jutustelua kävelymatkan ajan.
Mene muualle präystäilemään extrovertti.
Introvertit osaa käytöstavat, eikä puhu rumasti.
Mikä sun ongelmas on?
Minua huvittaa yks tuttu kaupan kassa, kun hän joka kerta sanoo moikka tai heippa heti maksun jälkeen. Itsehän siis menen siihen metrin päähän pakkaamaan ostoksia ja sanon siitä poistuessa heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa yks tuttu kaupan kassa, kun hän joka kerta sanoo moikka tai heippa heti maksun jälkeen. Itsehän siis menen siihen metrin päähän pakkaamaan ostoksia ja sanon siitä poistuessa heipat.
Eikö siinä vaiheessa ole jo seuraavakin asiakas heipateltu ja kolmas vuorossa? Keskittyy jo muihin, ei seuraa asiakastahtumaasi enää maksun jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa yks tuttu kaupan kassa, kun hän joka kerta sanoo moikka tai heippa heti maksun jälkeen. Itsehän siis menen siihen metrin päähän pakkaamaan ostoksia ja sanon siitä poistuessa heipat.
Tai kun moikkaa kauppaan mennessä sitten 30 sek myöhemmin kun on hakenut maitopurkin moikkaa taas kassalla 😩
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen ihminen kirjoittaa ”se tunne, kun”?
Niin, ja jättää kertomatta mikä hänessä on "se tunne, kun …" :D
En ymmärrä avauksen aihetta. Työkaveri on tuttu, kun molempien työpäivä loppuu lähdetään samalla ovenavauksella, moikataan, mutta jatketaankin samaan suuntaan (tuttu aula/ parkkipaikka/ bussipysäkki). Ei siinä välttämättä synny mitään tunnetta!
Joo, minulle käy noin lähes päivittäin jonkun kanssa eikä ole koskaan syntynyt mitään erityistä tunnetta. En ole edes ajatellut asiaa sen tarkemmin ennen tätä.
hauska aloitus! eipä siinä mitään, sitten voi jotain "tyhmää" sanoa että ai mehän mennäänkin samaa matkaa tai jotain. ei kai se niin vakavaa ole
Mielenkiintoinen aihe, miksi tuollainen on jotenkin vaivaannuttavaa? :D
Sama juttu on jos kaupassa törmää johonkin tuttuun ja vaihtaa vähän kuulumisia, sitten heipat ja myöhemmin se sama tyyppi tuleekin uudestaan vastaan tai samaan kassajonoon. Pitääkö sitten aloittaa jotain uutta juttua vai olla kuin ei olisikaan? Kumpikin tuntuu jotenkin tyhmältä.
Joku siinä kyllä häiritsee :D
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tunne on?
Se tunne, minkä vain introvertti tunnistaa.
Tietynlainen ahdistunut olo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä se tunne on?
Se tunne, minkä vain introvertti tunnistaa.
Tietynlainen ahdistunut olo.
Ja vaivaantunut.
Mukavaa, voikin jatkaa jutustelua kävelymatkan ajan.