Kertooko koulupsykologi alaikäisen itsetuhoisuudesta huoltajille?
Huonosti on mennyt jo jonkin aikaa. Kaikki tuntuu karkaavan käsistä juuri sopivasti ennen abivuotta. Haluaisin kuitenkin yrittää voida paremmin ja käydä juttelemassa esim. koulupsykologille. En kuitenkaan halua vanhempien tietävän mitään näistä käynneistä tai mun olosta. Jos alaikäinen kertoo viiltelevansä ja ajattelevansa kuolemaa, mutta ei tosissaan ilmoitetaanko siitä vanhemmille? Koska jos alaikäinen uhkaa omaa henkeään siitä pitää ilmoittaa, mutta katotaanko että nuo asiat uhkaa mua?
Kommentit (6)
Vierailija kirjoitti:
Ei kerro. Asiat, joista puhutaan psykologin kanssa ovat luottamuksellisia.
Välillä vaan tuntuu että muut ammattilaiset kuten lääkärit ja terkkarit on soittelemassa kotiin ihan ihmeellisistä asioista, vaikka heilläkin pitäisi olla vaitolovelvollisuus
ap
Alaikäistä, yli 15 vuotiasta on kuunneltava jos hän ei halua että vanhemmille kerrotaan käynnin sisällöstä. Voithan puhua psykologin kanssa asiasta, vain niin saat vastauksen. Ei kuitenkaan kannata jättää hakematta apua sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Alaikäistä, yli 15 vuotiasta on kuunneltava jos hän ei halua että vanhemmille kerrotaan käynnin sisällöstä. Voithan puhua psykologin kanssa asiasta, vain niin saat vastauksen. Ei kuitenkaan kannata jättää hakematta apua sen takia.
Oon kuullu monelta kuinka kotiin soitetaan ilman lupaa, mutta joo ehkä voisin varmistaa asian silti psykologilta ennen kuin avaudun mistään
Minulla ei ainakaan kerrottu. Tosin aina nimenomaisesti kielsin.
Kannattaa ehdottomasti mennä puhumaan, nuo ovat todella isoja ajatuksia kantaa ihan yksinään. Teoriassa psykologilla on vaitiolovelvollisuus, MUTTA... mikäli pelkää asiakkaan (tai jonkun muun) turvallisuuden olevan uhattu, on terveydenhuollon ammattihenkilöllä usein velvollisuus kertoa asiasta eteenpäin.
Aika usein olen sopinut asiakkaiden kanssa yhdessä vanhemmille kertomisesta. Suurin osa ottaa asian todella hyvin: toki järkyttyy, mutta ovat tyytyväisiä siitä, että oma lapsi on osannut hakea apua. Asiakkaista, etenkin masentuneista suuri osa jakaa samat ajatukset kanssasi - niiden ääneen sanomisessa ei ole mitään pahaa. Monesti lähipiiri ei osaa arvatakaan, kuinka johonkuhun sattuu, eivätkä nämä silloin osaa auttaakaan.
Tsemppiä!
t: samoissa synkissä vesissä pyörinyt, nyt itse psykologi
Ei kerro. Asiat, joista puhutaan psykologin kanssa ovat luottamuksellisia.