Muita sosiaalityöntekijöitä, joita kaduttaa uravalinta?

Vierailija kirjoitti:

No se on kyllä että asiakkaat voivat olla tosi huonotapaisia ja elämänhallinta hukassa että ihmettelen kuka haluaa tehdä tätä työtä jopa vuosikymmeniä. Ja palkka on huono vastuuseen nähden. Ja se asiakkaiden katkeruus.. Huh.

Minua kyllä ihmetyttää tämä joidenkin sossujen asenne täällä, kun valitetaan asiakkaiden huonosta elämänhallinnasta. Eikö se ole aika itsestäänselvää, että sosiaalihuollon asiakkaiksi päädytään usein kehnojen elämänhallintakykyjen seurauksena? Itsekään en yritä olla mikään pyhimys vaan olen todellakin sitä mieltä, että asiakkaalta saa ja pitääkin odottaa vaivannäköä oman elämänsä suhteen, mutta en myöskään tajua, miksi sosiaalityöntekijä paheksuisi ihmisiä näiden ongelmien vuoksi. Kehotan teitä näin ajattelevia tutustumaan uudelleen ihan ammattimme perusajatuksiin ja etiikkaan.

Olen tehnyt lastensuojelua oli 20 vuotta. Kurjuutta on joo, mutta on myös onnistumisia. Pitää pystyä näkemään pienetkin eteenpäin suuntautuvat askeleet ja muistaa, että monella vanhemmalla on itsellään vaikea tausta ja siksi eivät pysty antamaan lapsilleen riittävän hyviä lähtökohtia. Voitte uskoa, että olen urani aikana nähnyt monenlaista. Perheiden mielenterveyden ongelmat, päihdekuviot, arjenhallinnan vaikeudet, lähisuhdeväkivalta, lasten kaltoinkohtelu, huoltajuusriidat, rikollisuus, taloudelliset katastrofit, traumat, ylisukupolvisuus jne. jne. Silti jaksan aina vaan pitää toivoa yllä. Tätä työtä kannattaa tehdä! Tämä työ on arvokasta!

Vinkki työhön: Älä näe asiakkaita ihmisinä vaan ongelmien kokonaisuutena, johon haluat soveltaa ongelmanratkaisutaitojasi

Jaan omankin kokemukseni. Nykyään useilla akateemisilla aloilla työllistyminen on hyvin haastavaa. Kuitenkin etenkin osalla professioaloista, kuten lääketiede, oikeustiede, psykologia ja sosiaalityö, työllistyminen on vielä melko varmaa.

Olen alanvaihtaja, ensimmäinen akateeminen tutkintoni ei työllistänyt, joten hakeuduin lukemaan sosiaalityötä. Suoraan maisteriohjelman kautta tutkinnon saa nopeasti pakettiin ja sijaisuuksia sekä työtä pääsee tekemään hyvin pian, kun on saanut vaikkapa Avoimessa perus- ja aineopinnot suoritettua. Työntekijöistä on kova pula. Alan opinnot ovat helppotajuisia ja nopeasti suoritettavissa myös työn ohella. Toisaalta, oma kokemukseni on, että opinnot antavat heikosti eväitä käytännön työhön.

Olen ollut nyt kaksi vuotta alalla, ja voin sanoa, että sosiaalityö ei sovi kaikille. Sosiaalityössä joudut/saat tehdä hyvin ihmisläheistä työtä ja usein sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat syystä tai toisesta päätyneet sosiaalityön palveluiden piiriin ja muita heikompaan asemaan. Koska asiakkaat ovat usein ahdingossa, työssä joutuu kohtaamaan hyvin negatiivisia tunteita ja palautetta asiakkaiden taholta. Kunta-alojen työhyvinvointivertailuissa sosiaalityöntekijät ovat kärkipäässä, kun mitataan psyykkisistä syistä johtuvaa työkyvyttömyyttä ja sairauspoissaolojen määrää. Toki hyviäkin hetkiä ja mukavia asiakkaita on enemmistö. Sosiaalityöntekijä tekee kuitenkin työtä persoonallaan ja tämä on rankkaa, jos et luontaisesti ole taipuvainen vuorovaikutukseen muiden kanssa.

Sosiaalityön sisältö ja käytännön osaaminen on epämääräistä muille yhteistyötahoille ja joskus myös työntekijöille itselleen. Toisinaan on vaikea rajata, että mikä asia sosiaalityöntekijälle kuuluu ja mikä ei. Yhteiskunnan peruspalveluita leikataan ja supistetaan ja useat tahot yrittävät työntää heille kuuluvia asiakkaita sosiaalityön hoidettaviksi, kun omat resurssit eivät riitä. Jos pidät selkeästä, konkreettisesta, faktoihin perustuvasta työstä jossa työn tulos on nähtävissä ja mitattavissa, sosiaalityö ei ehkä ole soveltuva ala. Työ on silppua, lukuisten juoksevien asioiden hoitoa, verkostotyötä, palavereita, kirjallisia tuotoksia ja pyrkimystä jouduttaa asioita.

Sosiaalityössä myös resurssit ovat tiukilla ja työmäärä on useissa paikoissa aivan kohtuuton. Vaihtuvuus ja sisäinen muuttoliike alalla työpaikkojen välillä on todella suurta. Hyvää työyhteisöä, jossa työmäärä ja työtä tukeva ympäristö on kohdillaan, saattaa joutua hakemaan muutaman paikan verran. Palkkataso on korkeintaan kohtuullinen, mutta etenkään lastensuojelussa se ei todellakaan vastaa sitä vastuun ja psyykkisen kuormituksen määrää, mitä työhön sisältyy. Sosiaalityön kenttä on tosin laaja, joten erilaisia vaihtoehtoja on paljon. Suurin osa työllistyy kuntasektorille, mutta myös terveyspuolelle, järjestöihin ja yksityiselle työllistyy sosiaalityöntekijöitä.

Sillä alalla sentään on töitä.