Mies haluaa että jätän kaiken omani ja jäisin hänelle kotirouvaksi

Teette avioehdon missä sinä saat 75% kaikesta jos ero tulee. Jos mies suostuu niin sitten voit huoletta jäädä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tulevaisuus olisi yksinomaan sen varassa, mitä mies haluaa? Mitä isoja asioita sinä päättäisit? Kotirouvaksi tosiaan vain, jos oikeasti molemmat haluavat, ollaan virallisesti avioliitossa ja omaisuus ja tulot yhteisiä. Mihinkään orjuuteen ei kenenkään nykysuomessa kannata lähteä. Mutta myös sinun toiveittesi ja tarpeittesi pitää olla yhtä tärkeitä kuin miehen.

Niin, jouston varaa ei paljon ole, kun mies on saanut pitkän ja uuvuttavan uraputken jälkeen päähänsä kuvan maalla asuvasta idylliperheestä. Minäkin unelmoin kyllä kotiäitiydestä mutta haluan myös palata töihin ja haluan asua kaupungissa, missä on koko laaja ystäväpiirini. En tiedä mitä edes tekisin maalla kotona kaikki päivät paitsi koti- ja pihahommia (jotka ei kiinnosta lainkaan, viihdyn kertostalossa erinomaisen hyvin).

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeämpää asiaa kuin lasten kasvatus. Totta kai jäät kotiin hoitamaan lapsia ja pitämään huolta perheestäsi.

Olet aivan oikeassa. Voihan mies muuttaa ap:n luokse ja ruveta lapsille koti-isäksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on yritys, niin tietenkin mies palkkaa sinut töihin, saat säännölliset tulot ja työsuhteen edut, eläkemaksut maksetaan jne. Kerro miehelle, että perhe on yhteinen yritys, palkkasi on 3200 e/kk brutto ja haluat määräaikaisen työsuhteen 5 vuodeksi, mutta siten, että sinulla on oikeus irtisanoutua 2 vko irtisanomisajalla.

Jos ei käy miehelle, niin voit sanoa, että miehen tarjous ei ole kilpailukykyinen nykyiseen työhön verrattuna.

Tämä oli kyllä hyvä, voisinkin ehdottaa hänelle tätä 😀 Tässä miehessä on kyllä erittäin paljon hyviä puolia, mutta nää tulevaisuudensuunnitelmat on vähän hankala sovittaa yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tärkeämpää asiaa kuin lasten kasvatus. Totta kai jäät kotiin hoitamaan lapsia ja pitämään huolta perheestäsi.

Olet aivan oikeassa. Voihan mies muuttaa ap:n luokse ja ruveta lapsille koti-isäksi.

Tämä ei käy miehen maailmankuvaan, jossa miehen kuuluu elättää perheensä. Ajatus vetoaa muhun perinteisyydessään, mutta en ole valmis luopumaan kaikesta nykyisestä ja muuttamaan ei-minnekään sen vuoksi.

Kotirouvaksiko kirjoitti:

Olemme olleet yhdessä puolisen vuotta ja yhteisen tulevaisuuden suunnitteleminen on alkanut. Minulla on kiva työ jossa teen lyhennettyä päivää. Naimisiin mennessä mies haluaisi kuitenkin, että lopetan työt kokonaan ja jään kotirouvaksi tai alan tehdä töitä hänen rinnallaan mahdollisen yhteisen yrityksen parissa. Jos tulee lapsia, hän haluaisi että hoidan heidät ilmeisesti ainakin kouluikään asti kotona. Todennköisesti niin, etten mene enää ikinä töihin kodin ulkopuolelle.

Voin sanoa, että ahdistaa aivan helvetisti ajatus siitä, että jättäisin oman työni ja jäisin

miehen elatuksen varaan. Varsinkin kun mies ei esim halua matkustella enkä minäkään sitten voisi, koska perheen yhteisiä rahoja käytetään yhdessä ja kaikki pitää sitten tehdä vaan yhdessä (eli jos mies ei halua matkustaa, minäkään en voi).

Onko joku jättäytynyt miehen tulojen varaan? Tulotaso varmaan sinänsä tulisi olemaan riittävä, ts.minun tulojani ei varsinaisesti tarvittaisi, mutta muuten ei kyllä kuulosta ihan terveeltä tämä kuvio. Tähän liittyy myös se, että minun pitäisi muuttaa maalle (mihin en halua) koska siellä on rauhallista ja halvempaa asua. Toisin sanoen minun odotetaan luopuvan kodistani, ystävistäni ja sosiaalisista kuvioistani, työstäni ja harrastuksistanu jotta voimme toteuttaa miehen haaveen asua maalla, ottaa kotirouva, olla vain kotona (matkailla korkeintaan Suomen sisällä) ja tehdä kaiken yhdessä. Aargh!

Pitkän linjan kotirouva vastaa. Jäin kotirouvaksi vuosia sitten. Jätin upeasti alkaneen uran ja aloin huolehtimaan kodin ja perheen asioista. Tämä tarkoitti sitä että mies luovutti minulle myös vastuun perheen talouden hoitamisesta ja suunnittelusta. Hänelle jäi tienaaminen. Yhdessä olemme hoitaneet lapset. Mies toivoo että teen ihan KAIKKI päätökset. Hän on siihen tottunut jo lapsuudessaan. Isä tienaa ja äiti määrää.

Kotirouvana en joutunut luopumaan sosiaalisista kuvioistani. Itseasiassa se puoli on koko ajan vain parantunut , enkä ole koskaan myöskään joutunut luopumaan harrastuksistani. Lisäksi minulla on aina ollut mahdollisuus lyödä kotirouvan hanskat tiskiin ja mennä takaisin luomaan sitä uraa jonka jo kerran aloitin. Olemme matkustelleen paljon ja asuneet useassa eri maassa. Lapset ovat kohta aikuisia joten aloitin omaa yritystoimintaa pari vuotta sitten joka pitää kiireisenä. En ole vuosiin enää ollut kiinnostunut alasta johon aikanani kouluttauduin.

Ei kuulosta kotirouvan pestiltä jos joudut jättämään sosiaalisen elämän ja harrastukset. Kyse on miehesi puolelta jostain muusta. Ja ilman muuta teette sellaisen avioehdon että mahdollisen avioeron käydessä toteen sinulle jää puolet kaikesta omaisuudesta ja mies avustaa sinua mahdollisen lisäkoulutuksen saralla. 

Kotirouvaksiko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai että se ei edes asu vielä siellä maalla ja yrityskin (ja ne tienestit) on vasta suunnitteilla. Jep, jep.

No toimeentuloa en epäile yhtään, mies on tosi pätevä omalla alallaan. Ne on muut asiat mitkä mietityttää.

Mutta onko siellä maalla menekkiä sillä alalla?

Huh, ihan jonkin sairauden oireethan noissa lennokkaissa unelmissa tulevat mieleen. "En ole kokeillut mutta kyllä mä onnistun kuitenkin."