Lue keskustelun säännöt.
olin sittenkin laastari,
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehet on niin hiton mukavuudenhaluisia. EI ne halua muutta pois kodistaan, jättää tuttua vaimoaan, lapsiaan vaikka muuta uhoavat. Suurin osa varmaan eläisi vielä vanhempiensa luona jos kehtaisi, vähän kuin Patrik Laine.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vanhan suhteen on käsitellyt jo sen aikana. Eipä näissä ole mitään sääntöjä. Ollaan erilaisia kaikki ja tilanteet myös erilaisia. Joku voi ottaa yksinäisyydenpelossa laastarin, toinen alkaa uuteen suhteeseen siksi, että rakastuu.
Totta. Mutta silti suurimmalle osalle eronneista on hyvä, ettei kiirehdi eron jälkeen yhteen uuden ihastuksen kanssa. Kannattaa antaa aikaa itselle ja nauttia vapaudesta. Vaikka kuin olisi ollut kypsä omasta mielestään eroamaan, eron työstäminen ja uuden arjen omaksuminen vie normaalilla ihmisellä aikaa. Kiire on pahasta. Tiedän ja olen nähnyt tarpeeksi ja puhun monien kokemuksien perusteella. Eroryhmiin kannattaa hakeutua käsittelemään omia tuntojaan ja oppimaan toisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on niin hiton mukavuudenhaluisia. EI ne halua muutta pois kodistaan, jättää tuttua vaimoaan, lapsiaan vaikka muuta uhoavat. Suurin osa varmaan eläisi vielä vanhempiensa luona jos kehtaisi, vähän kuin Patrik Laine.
totta ja kunhan p.... saa...
onneksi hyvät välit exän siskoon , ehkä saan miehen takaisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen miettinyt, onko ihmisellä velvollisuus viettää joku säällinen "suruaika" voidakseen ryhtyä uuteen suhteeseen. Elin itse pitkässä suhteessa, jossa vähän väliä ajauduimme harkintaan jatkosta; toisin sanoen sen eron sai käsitellä todella monta kertaa ennen, kuin lopulta sitten varsinainen ero tuli. Toki itsetuntoa saa varmasti koota aikansa uudelleen, mutta miksi hitossa minun pitäisi laittaa elämäni paitsioon parisuhteen osalta, jos mikään ei pidä kiinni siinä vanhassa suhteessa ja entisessä kumppanissa? Jos jätän parisuhteet sikseen siihen asti, kunnes olen "ihan valmis" itsetuntoineni, kaikkineni, niin sitten ei varmastikaan tarvitse parisuhteeseen enää edes ryhtyä.
Toki ap:lle myötätuntoa, eihän se ole mukavaa huomata olevansa laastari yhtään kenellekään.