Jos laittaa googleen hakusanaksi lannistaminen, niin

hakutuloksiin tulee itsekritiikki. Eihän se nyt ole yhtään sama asia, vaan lannistaminen on toisen siipien kiskomista irti, ja itsekritiikki on samaa kuin ohminen repisi ne irti itseltään. Ensiksimainittu on paljon haitallisempaa, koska sille ei itse mahda mitään, kun lannistaja on esim. oma äiti. Joka vielä on saanut lapsen uskomaan, että kyseinen suhtautumistapa johtuu lapsen huonoudesta ja on ihan normaalia.
Olisin vain etsinyt joitain lohduttavia tai kannustavia sanoja lannistajan kynsistä selviämisen jälkeiseen aikaan ja toipumiseen.