Lue keskustelun säännöt.
Missä menee mielestänne raja kenen hautajaisiin on osallistuttava?
P
25.06.2018 |
Kuinka läheisten sukulaisten hautajaisiin siis pitäisi mennä? Itsellä kyseessä isovanhempi, jota en ole nähnyt sitten lapsuuden. Onko mitään järkeä osallistua hautajaisiin, jos ei tunne edes vainajaa saati sukua?
Kommentit (34)
Mä jätin vastaavassa tilanteessa menemättä isoisäni hautajaisiin. Olin tavannut hänet viimeksi, kun olin 8 vuotias. Isoisä kuoli ollessani 23 vuotias. Serkkuni (en ollut häntäkään tavannut sitten vanhempieni eron) soitteli ja kertoi isoisämme kuolemasta ja kutsui hautajaisiin, kertoi kaikki yksityiskohdat ja pyysi kirjaamaan ylös. Myöhemmin vielä lähetti mulle erikseen tiedot postitse.
Suutuin. Kun kerran ovat tienneet osoitteeni ja puhelinnumeroni, niin miksei mua oltu kutsuttu yksiinkään häihin, rippijuhliin, ristiäisiin, synttäreille yms.?? Nyt kun joku kuoli, niin tervetuloa märehtimään.
Sama toistui myös isoäidin kuoleman kanssa nelisen vuotta myöhemmin. Silloin annoin serkulle täyslaidallisen. Hän järkyttyi kuulemastaan ja isänsä (setäni) sitten soitteli ja pyyteli anteeksi, että ovat olleet niin ajattelemattomia. Sukset kun meni ristiin silloin erossa, niin eiväthän he tajunneet, että ovat jättäneet pienen lapsen ilman läheistä sukua. (suuttuivat, kun äitini jätti rapajuopon isäni)
Kyllä tässä on pikkasen välit lämmenneet. Pari kertaa vuodessa nähdään ja höpötellään niitä näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen hautajaisiin mennään, kenenkä hautajaisiin halutaan mennä.
En ole uskovainen ja suren mieluummin yksin, joten jätän hautajaiset välistä, mikäli ei käy ylitsepääsemättömäksi lähisuvun painostuksesta. Ketä se auttaa, että tehdään siitä mulle vielä hirveämpi kokemus ja liki varmistetaan, että menen henkisesti pirstaleiksi päiviksi siinä surulla mässäilyssä?
(ja kyllä kokemuksesta puhun)
Jos kyseessä on täysin vieras ihminen (vaikka sukua olisikin) jonka on tavannut ehkä kerran kun on ollut taaperoikäinen niin jättäisin kyllä hautajaiset väliin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi aina joku vetoaa testamenttiin? Rahan saaminenko se aina tärkeintä on? Voi tsiisus.
Sitähän ne ahneet sukulaiset kyttää, vaikka vanhus ei muuten ole kiinnostanut.
Sopiva vastaus on testamentata koko potti kodittomille koirille. Tai mille hyvänsä, mitä haluaa tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään hautajaisiin ei pidä mennä velvollisuudesta. Isovanhempi luo lapseen välit tai jättää luomatta, aikuisen ehdoillahan ihmissuhteissa mennään.
Vainajaan ei hautajaisissa enää tutustu ja hänen elämäänsä muistellaan melko usein kaunistellen. Meillä isovanhemman kuollessa pappi kertoi, miten vainajalle oli eläessään lapsenlapset olleet kaikki kaikessa, todellisuudessa ei tapailtu. Hautajaisissa pidetään kulissit pystyssä. Ahdistava kokemus, ei pelkästään kuoleman takia.
Hautajaiset voivat olla kumma tilaisuus.
Jos pappi ei ole yhtään kartalla, se voi puhua tosi huonosti. Ei kannata mennä vieraaksi jääneen sukulaisen hautajaisiin.
Mullakin on kokemusta, miten lapset unohdetaan. Isäni kuoleman jälkeen yhteydenpito isän puolen sukulaisiin loppui.
Sinne jäi kaikki serkut. Myöhemmin aikuisena on aika teennäistä alkaa lämmittelemään suhteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jätin vastaavassa tilanteessa menemättä isoisäni hautajaisiin. Olin tavannut hänet viimeksi, kun olin 8 vuotias. Isoisä kuoli ollessani 23 vuotias. Serkkuni (en ollut häntäkään tavannut sitten vanhempieni eron) soitteli ja kertoi isoisämme kuolemasta ja kutsui hautajaisiin, kertoi kaikki yksityiskohdat ja pyysi kirjaamaan ylös. Myöhemmin vielä lähetti mulle erikseen tiedot postitse.
Suutuin. Kun kerran ovat tienneet osoitteeni ja puhelinnumeroni, niin miksei mua oltu kutsuttu yksiinkään häihin, rippijuhliin, ristiäisiin, synttäreille yms.?? Nyt kun joku kuoli, niin tervetuloa märehtimään.
Sama toistui myös isoäidin kuoleman kanssa nelisen vuotta myöhemmin. Silloin annoin serkulle täyslaidallisen. Hän järkyttyi kuulemastaan ja isänsä (setäni) sitten soitteli ja pyyteli anteeksi, että ovat olleet niin ajattelemattomia. Sukset kun meni ristiin silloin erossa, niin eiväthän he tajunneet, että ovat jättäneet pienen lapsen ilman läheistä sukua. (suuttuivat, kun äitini jätti rapajuopon isäni)
Kyllä tässä on pikkasen välit lämmenneet. Pari kertaa vuodessa nähdään ja höpötellään niitä näitä.
Hautajaisista on vähän velvollisuus ilmoittaa. En minäkään varmaan kutsuisi häihini serkkua, jonka kanssa en ole ollut tekemimisissä, mutta hautajaisista voisin ilmoittaa velvollisuudesta, koska on kyse vainajasta eikä minusta.. miksi sinä et ottanut yhteyttä heihin tuön neljän vuoden aikana?
Vierailija kirjoitti:
No omissa tuota ollaan aika suurella todennäkösyydellä ainakin paikalla.
Lähes aina, mutta poikkeuksiakin löytyy.
Muutama vuosi sitten eräs syyrialainen mies julistettiin kuolleeksi Douman kaupungin pommituksen jälkeen, koska häntä ei enää löydetty. Joitain päiviä myöhemmin hän kuitenkin virkosi raunioiden alta ja läheistensä suureksi riemuksi ja yllätykseksi ilmaantui yhtäkkiä omiin hautajaisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osallistunut isäni hautajaisiin.
Mun mielestä yksiinkään hautajaisiin ei ole pakko mennä.
Aika omituista käytöstä. Ajattelitko osallistua sitten äitisi, veljesi tai siskosi hautajaisiin? Ei taida olla kovin hyvät välit lähisukulaisten kesken.
Mun mielestäni hautajaisiin mennään, jos yhteyttä on vainajaan viime vuosinakin pidetty. Itse ihmettelen kovasti sellaisia ihmisiä, joita näkee vain ja ainoastaan värssyä lukemassa hautajaisissa. Serkkuni tuli mummoni hautajaisiin 2013, vaikka ei ollut vuoden 1995 jälkeen edes joulukorttia mummolle laittanut, minä laitoin pari kertaa kortin että mummo kaipailee. Mummorukka vuosia kyseli että ootteko kuulleet mitään Jannesta ja mitähän sille kuuluu, viimeisinä vuosina ei enää kysellytkään.
Niin ulkokultaista, tosiasiassa kun ei häntä kiinnostanut mummu pätkääkään. V....ako siellä kukkasia sitten laskee ja esittää surevaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään hautajaisiin ole pakko mennä, itse en pystynyt menemään isäni enkä mummojeni hautajaisiin, vaikka isää ja toista mummoani syvästi rakastin. En pysty osallistumaan tollasiin tilaisuuksiin.
Yksi tuttuni ramppaa kaikkien vähänkin joskus tuntemiensa ihmisten hautajaisissa, kummastuttaa minua todella, minusta ei oikein asiallista, jos ei kuulu edes perheeseen saati ole hyvä ystävä. Menee sinne ja luulee olevansa jalo ihminen sen vuoksi, minua tollanen touhu ärsyttää, jotenkin röyhkeää.
Omiin hautajaisiin on pakko mennä. Muut voi valita.
Mielestäni on tietysti kaunis ajatus mennä jättämään hyvästit, mutta enemmän näen hautajaiset jälkeen jäävien tilaisuutena. Rituaalina, mikä vie surua eteenpäin ja auttaa sen työstämisessä. Tässä ovat myös sukulaiset aina paikallaan, koska on yhteisiä muistoja ja tarinoita, mitä on hautajaisissakin hyvä jakaa. Isovanhempien muisto voi olla hyvinkin erilainen riippuen, kenen lapsen muistoja katsotaan. Suosittelen kuitenkin käymään sukulaisissa muutenkin kuin vain ja ainoastaan hautajaisissa, vaikka paremman puutteessa toimivat kyllä sukulaisten tapaamispaikkana nekin.