Lue keskustelun säännöt.
Kuinka introvertit oikein muodostatte ystävyys/parisuhteita?
23.06.2018 |
Varsinkin "palstaintroverit" joilla monilla tuntuu olevan myös puutetta sosiaalisissa taidoissa ja tietynlaista negatiivista suhtautumista ihmisiin ylipäätään. Oman kokemukseni mukaan minun on aina pitänyt olla todella sosiaalinen, eläväinen ja mukavaa seuraa, jos olen halunnut lähentyä ihmisten kanssa. Siis paljon sosiaalisempi kuin olen yleensä luonnostaan. Haluaisin oppia muodostamaan suhteita rauhallisemmin, mutta en omasta kokemusmaailmasta käsitä miten se tapahtuu.
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
En käsitä stereotyyppisiä ekstroverttejä, mutten myöskään voi käsittää miten joku ei voi koskaan kaivata ystävien seuraa???
Kyl mä välillä kaipaan, menen sitten tapaamispaikkaan sillai parin kuukuden välein. Sinne on muutenkin joku muutama sata avoimesti kutsuttu ja muutenkin kaikille auki jos osaa olla ja ehkä parikyt ilmestyy tapaamispäivinä. Aika kätsyä.
Sopiva paikka muutenkin kun ketään ei pakoteta puhumaan ja voi suht vapaasti vedellä tarinoitaan kunhan anta tilaa ja aikaa muillekkin ja niiden höpöjutuille.
Tosin muutamia on välillä käsketty olla hiljaa koska monomaanisesti jauhaavat ikuisesti samaa juttua ja kaiken lisäksi 20min putkeen jos vaan antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Olen nyt kolmekymppisenä yrittänyt vaan hyväksyä sen, että ole yksinäinen ja ylimääräinen aina. Aiemmin jaksoin uskoa, että löydän paikkani jostain, mutta en enää viitsi elätellä turhia toiveita.
Vierailija kirjoitti:
En muodosta. Introvertti mies on yksin, koska edes introvertti nainen ei halua introverttiä miestä vaan ottaa mielummin ekstrovertin miehen joka menee ja tulee. Pitää jännitystä yllä kun saa soitella perään.
Älä sitten myöskään ole juttukaverina missään facessa, naiset tykkää hyväksikäyttää miehiä tunnetamppooneina joille itkeä kun ovat taas käyneet jossain vieraissa pikapanolla. Et ole tällaiselle naiselle mies etkä mitään muuta kuin hyväksikäytettävä väline.
Ystävyyssuhteita en kaipaa joten sellaisia siis edes yritä muodostaa. Aviomieheni tapasin kalastusreissulla, oltiin kumpikin saman sillan pielessä kalastamassa.
Sovitaan oikein hyvin yhteen kun ollaan molemmat introverttejä.
Parhaat ystävät ja puoliso on myös introvertteja. Osaavat antaa tilaa ja voidaan olla yhdessä myös tekemättä/puhumatta mitään. Ekstroverttejä tuttavia toki on, mutta oma rytmini on heille varmaan liian hidas, enkä itse oikein jaksa sellaisia ihmisiä pidemmän päälle.
Olen tutustunut lähes aina toisen osapuolen aloitteesta. En ole mitenkään todella ujo, vaan koulu/työympäristöissä/juhlissa (alkoholi valitettavasti kyllä aika ehdoton juhlatilanteissa) ym. saan yleensä kuitenkin jotain sanotuksi. Usein joku samankaltainen on tullut juttelemaan kahden kesken ja näin on syntynyt ystävyydet ja myös parisuhde. Uskon näyttäväni kaikesta huolimatta helposti lähestyttävältä ja olen ihmisenä ihan mukava. Itse en oikein osaa lähestyä muita ihmisiä. Mutta ne ystävät, joita on, niin niistä pidän todella kiinni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen voimakkaasti introvertti, mutta ei minulla ole koskaan ollut ongelmia ystävyys- ja parisuhteiden muodostamisessa. Pitää vain hengailla jossakin paikassa jossa on ihmisiä, kyllä siellä aina joku tulee juttelemaan tai tulee itse sanoneeksi jotakin. Opiskellessa, töissä, baarissa. Nykyään on tietysti nettikin. Introverttinä suosin nimenomaan kahdenkeskisiä suhteita, joissa mennään melko pian syvälle, ja olen hyvä sellaisessa, siksi seurustelusuhteetkin ovat olleet alusta asti intensiivisiä. Ihmissuhteeni ovat ylipäätään poikkeuksetta monivuotisia, toivottavasti jopa elinikäisiä. Smalltalk-kaveruutta en harrasta enkä oikein osaa enkä jaksa.
En tiedä, olenko introvertti vai mikä. Mutta olen aina viihtynyt hyvin yksin ja en ole niin välittänyt ihmisistä. Tai en kestä ihmisiä, jotka haluavat ripustautua minuun ja tavata minua jatkuvasti ja varsinkin vaatia minulta koko ajan jotain. Olen aina pitänyt ihmiset etäisyyden päässä itsestäni,koska en vain jaksa niitä.
Minulle on aina riittänyt ihan tavallinen sosiaalinen elämä,eli tapaan ihmisiä töissä ja muuallakin. Mutta en ole koskaan halunnut ketään kovin lähelle.
Miehestä tiesin heti, että hänen kanssaan voisin mennä naimisiin,koska hän antaa minulle vapauden olla mitä olen ja hän antaa minulle vapauden ottaa myös omaa tilaa. Viihdyn hänen kanssaan, koska hän ei aseta minulle vaatimuksia ja minun ei tarvitse olla mikään seremoniamestari viihdyttääkseni häntä.
Tapasin hänet ihan vain kapakasta. Hän oli se mies, jonka halusin tulevan toisenkin kerran luokseni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekstrovertti löytää introvertin, säälii ja adoptoi
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti löytää introvertin, säälii ja adoptoi
Miksi kukaan ei adoptoi mua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukeudun sosiaalisesti lahjakkaisiin introvertteihin, joten ihmissuhteiden muodostaminen käy halutessani helposti. Parisuhde ekstrovertin kanssa on osoittautunut taas hyväksi ratkaisuksi. Kumppaninalla on paljon harrastuksia ja kavereita joiden kanssa huseerata. Minä saan sillä välin olla rauhassa ☺
Joo eivät "normaalit" introvertit ole sama asia kuin tämän palstan 100% sosiaalivammaiset. 😂
Itse olen myös sosiaalisesti lahjakas introvertti, en kaipaa suuria määriä ihmisiä ympärilleni enkä isoa laumaa ystäviä, eli introverttius ilmenee lähinnä siinä, että kaipaan keskimääräistä enemmän yksinoloa. Tulen ihmisten kanssa erittäin hyvin toimeen ja työnikin on ns. sosiaalista. Vapaapäivistä eniten nautin arkivapaista, mies on töissä ja saan itse olla yksin kotona olematta tekemisissä kenenkään kanssa. Ja mies taas on sosiaalisempi kuin minä, joten saan aikaa olla itsekseni myös silloin, jo hän jossain kaverin luona tms. käy.
Nykyään en muodosta kun kärsin masennuksesta. Ihmissuhteet on jääneet. En itse jaksa niitä, eikä kukaan ota enää yhteyttäkään. Ehkä taas joskus jos tästä pääsen jaloilleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muodosta. Introvertti mies on yksin, koska edes introvertti nainen ei halua introverttiä miestä vaan ottaa mielummin ekstrovertin miehen joka menee ja tulee. Pitää jännitystä yllä kun saa soitella perään.
Älä sitten myöskään ole juttukaverina missään facessa, naiset tykkää hyväksikäyttää miehiä tunnetamppooneina joille itkeä kun ovat taas käyneet jossain vieraissa pikapanolla. Et ole tällaiselle naiselle mies etkä mitään muuta kuin hyväksikäytettävä väline.
Mistä tiedät näin paljon elämästäni? Minun elämässä on juuri tällainen nainen joka pilkkoo paloja sydämmestäni. Oletko selvännäkijä?
Vierailija kirjoitti:
Todella huonosti. Juuri, kirjaimellisesti pari minuuttia sitten, mietin, taas kerran, miksi se on minulle niin vaikeaa. Joku palikka päästä puuttuu, en vain ymmärrä ystävyys- tai seurustelusuhteiden muodostamisesta yhtään mitään. Olen vain. Varmasti kuolen tähän yksinäisyyteen.
Ööö.... Itrovertille ei ole ongelma olla yksin. Luultavasti sinulla on vain huonot sosiaaliset taidot etkä saa kohtakteja muihin ihmisiin kuten haluaisit.
Älkää sekoittako huonoja sosiaalisia taitoja introvertiuteen. Itroverttikin voi olla sosisiaalisesti taitava ja suosittu, vaikka hän ei kaipaa tai arvosta sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ekstrovertti löytää introvertin, säälii ja adoptoi
Hohhoijakkaa. Tuollaisen toteamuksen takan on taas oletus että intorovertti on luuseri ja extrovertti suosittu. Silkkaa paskaa. Ei sosiaaliset taidot ole suoraaan verrannollisia siihe että onko extrovertti vai introvertti. Kaikkein rasittavin ihmistyyppi on sosiaalisesti kömpelö extrovertti. Moni viihdeammattilainenkin on introvertti, sitä ei vaan näe heistä heti päältä, koska ovat sosiaalisesti taitavia.
Ei introvertti aina tarkoita sosiaalisesti kömpelöä tai halutonta juttelemaan. Seurailen hiljaa sivummalta, ja jos kuvaan sattuu kiinnostava henkilö, väijyn ja isken (menen juttelemaan). Onnistuin löytämään mukavan miehen, jolla ei ennestään ollut ystäviä ja joka ei käynyt oikein missään sosiaalisissa tapahtumissa. Jos joku haluaa tietää, miten, niin satuin olemaan hautausmaalla ohikulkumatkalla, kun mies tuli parinkymmenen metrin päähän pyörittämään pokestoppia.
En tiennyt vielä pariutuessani olevani introvertti. Ekstrovertti puolisoni iski minut.
Mähän olen loistavaa seuraa. Myötäilen, enkä halua riitaa. Ei minulle ole mikään ongelma muodostaa parisuhteita tai ystävyysparisuhteita.
Vierailija kirjoitti:
Ei introvertti aina tarkoita sosiaalisesti kömpelöä tai halutonta juttelemaan. Seurailen hiljaa sivummalta, ja jos kuvaan sattuu kiinnostava henkilö, väijyn ja isken (menen juttelemaan). Onnistuin löytämään mukavan miehen, jolla ei ennestään ollut ystäviä ja joka ei käynyt oikein missään sosiaalisissa tapahtumissa. Jos joku haluaa tietää, miten, niin satuin olemaan hautausmaalla ohikulkumatkalla, kun mies tuli parinkymmenen metrin päähän pyörittämään pokestoppia.
Pokestoppia?
Vierailija kirjoitti:
En käsitä stereotyyppisiä ekstroverttejä, mutten myöskään voi käsittää miten joku ei voi koskaan kaivata ystävien seuraa???
Siis miksi kaipaisin, koska viihdyn parhaiten yksin omissa puuhissani. Työssä joutuu olemaan pakosti sosiaalinen ja vapaalla mieluiten on ihan vaan oman perheen kanssa. Ystäviä toki on, mutta ollaan yhteydessä lähinnä sähköpostitse kerran pari vuodessa. Sisarusten kanssa soitellaan ehkä kerran kuussa. Lasten kavereiden vanhempien ja harrastustuttavien kanssa en pidä pakollista enempää yhteyttä.
En muodosta. Introvertti mies on yksin, koska edes introvertti nainen ei halua introverttiä miestä vaan ottaa mielummin ekstrovertin miehen joka menee ja tulee. Pitää jännitystä yllä kun saa soitella perään.