Tulipa taas itkettyä eilen silmät päästäni

Ap, kaikilla teineillä ( ja kaksikymppisillä) on herkkä mieli ja tunteet menvät minne sattuvat, mutta niistä pääsee myös pois jos itse haluaa. Et ole ainutlaatuinen.

Hurjasti tsemppiä Ap! Et ole sairautesi kanssa yksin. Mahtavaa, että olet hakenut apua ja saat sitä myös.

Halusin sanoa sulle, että on mahdollista parantua. Itse sairastin seitsemän vuotta vaikeaa ja keskivaikeaa masennusta. Sitten oli kymmenen tervettä vuotta. Sen jälkeen tuli raskas jakso elämässä, ja huomasin masennukseen viittaavia oireita... Hakeuduin heti hoitoon. Nyt alkaa näkyä taas valoa tunnelin päässä. Lääkkeistä ja terapiasta on apua.

Vierailija kirjoitti:

Ap, kaikilla teineillä ( ja kaksikymppisillä) on herkkä mieli ja tunteet menvät minne sattuvat, mutta niistä pääsee myös pois jos itse haluaa. Et ole ainutlaatuinen.

Kaikki teinit ja kakskymppiset myös ajattelevat kuolemaa päivittäin ja heillä on taustalla myös osastojaksoja ja itsemurhayrityksiä? En kuvittelekkaan olevani ainutlaatuinen.

Kovasti voimia ja kiitos rohkeudesta jakaa kertomuksesi. Ikävä kuulla, että olet kokenut raskaita vaiheita ja voit huonosti. Kävin myös terapiassa parikymppisenä ja siitä oli tosi paljon hyötyä. Eheydyin, enkä kantanut enää menneisyyden taakkaa omilla harteilla. Ne asiat kuuluvat aina minun tarinaani, mutta enää en koe murskautuvani niiden alle. Toivottavasti saat kaiken mahdollisen avun terapiasta sekä vanhemmilta.

Jatka tunteistasi ja masennuksesta puhumista. Jospa vanhempasi jossain vaiheessa ymmärtäisivät, mitä koet ja käyt läpi. Halaus ja kaikkea hyvää! t:kommentti 24

Minullakin oli tuossa iässä todella vaikeaa, enkä nähnyt valoa tunnelin päässä. Mitä sanoisin silloiselle itselleni: Älä pelkää, kaikki tulee menemään hyvin!

(Sain apua masennukseen.)

Eniten vituttaa kaiken maailman itkijät. Ymmärrän jos pikkulapsi poraa ja viuraa mutta että aikuinen, ei saatana.

Hyvä jos pystyy itkemään. Se helpottaa oloa. Minäkin pystyin aikoinaan. Nyt olen traumatisoitumisen seurauksena täysin turta. Menneisyyden möröt tuli esiin vasta nelikymppinen.

Paljon voimaa toivon sinulle ap.

Vierailija kirjoitti:

Eniten vituttaa kaiken maailman itkijät. Ymmärrän jos pikkulapsi poraa ja viuraa mutta että aikuinen, ei saatana.

Kiviäkin kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hätänä, pystynkö auttamaan?

Tuntuu ettei mua pysty auttamaan enää kukaan. Paitsi kuolema. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Terapiassa on ihana käydä sillä saan siellä puhuttua asioita joita en esim vanhemmilleni uskalla puhua sillä en halua huolestuttaa heitä kaikkein synkimmillä ajatuksillani. He luulevat että voin nyt ihan hyvin mutta totuus on että voin mielestäni nyt huonommin kuin koskaan. Esitän heille reipasta sillä olen aina joutunut olemaan reipas eikä mistään saanut valittaa. Joskus sitä vaan lopulta romahtaa.

Lopeta valitus. Ala nauttimaan elämästäsi äläkä tuhlaa sitä turhan valittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on hätänä, pystynkö auttamaan?

Tuntuu ettei mua pysty auttamaan enää kukaan. Paitsi kuolema. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä. Terapiassa on ihana käydä sillä saan siellä puhuttua asioita joita en esim vanhemmilleni uskalla puhua sillä en halua huolestuttaa heitä kaikkein synkimmillä ajatuksillani. He luulevat että voin nyt ihan hyvin mutta totuus on että voin mielestäni nyt huonommin kuin koskaan. Esitän heille reipasta sillä olen aina joutunut olemaan reipas eikä mistään saanut valittaa. Joskus sitä vaan lopulta romahtaa.

Lopeta valitus. Ala nauttimaan elämästäsi äläkä tuhlaa sitä turhan valittamiseen.

Tiesitkö että kun on masentunut, on vaikea nauttia mistään? Kyllä, MISTÄÄN. Asiat jotka ovat aiemmin tuoneet iloa, eivät enää tunnu miltään. En ole sairauttani valinnut eikä se poistu vaikka vain ”lopettaisin turhan valittamisen”.