Lue keskustelun säännöt.
Voiko kaksi miestä 43v. ja 46v. olla pari tuntia keskenään mökillä?
22.06.2018 |
Juu siis kysymys otsikossa. Kaupassa pitäisi käydä, mutta miehet eivät halua lähteä mukaan. Haluaisivat jäädä mökille.
Mietittiin kälyn kanssa, että uskaltaisiko ne jättää. Lähin paikkakunta kauppoineen on n. 20 km päässä.
Veljekset ovat ikäisekseen ihan fiksuja ja järkeviä. Vähän ovat krapulaisia, mutta eivät paljon. Mökki on järven rannalla eli vesi on tuossa lähellä.
Mitä luulette.
Kommentit (467)
Vierailija kirjoitti:
Ihanasti tuo miesviha kukkii näemmä juhannuksenakin.
Minäkin tajusin vasta viimeisimmän ulkomaanmatkamme jälkeen, miten miesvastainen ja -vihamielinen maa Suomi on. Pelätään elämää, kyräillään, eikä kestetä yhtään elämän ääniä. Miehet saavat korkeintaan näkyä, mutta eivät todellakaan kuulua. Miesten ilon huudahdukset, onnellinen nauru ja laulu saavat ihmisten otsat kurtistumaan ja suut hevonveelle kahviloissa, ravintoloissa, junissa ja busseissa. Me olimme viime talvena Thaimaan Phuketissa ja huomasi kyllä jo menolennolla, että kone oli täynnä suomalaisia luonnehäiriöisiä möllejä. Mieheni sai silti koko ajan osakseen vihaisia katseita ja jopa vihaista säksätystä muutamalta tiukkapipolta, vaikka hän ei oikeasti edes häirinnyt juuri ketään. Hän istui melkein koko ajan omalla paikallaan, joi olutta, ja välillä rummutti iloisesti tarjoilupöytää ja lauloi sitä Tuure Kilpeläisen hittibiisiä. Hän nukkui rauhallisesti melkein koko yön ja heräsi yöllä vaan kerran, kun koitettiin saada lentoemäntä tuomaan jotain hänelle maistuvaa syötävää.
Mutta perillä Phuketissa meininki oli aivan toinen! Vieraat ihmiset hymyilivät aurinkoisesti, vaikka mies oli oma, ihana, vallaton itsensä. Paikalliset naiset tulivat jopa jututtamaan miestäni, vaikka yhteistä kieltä ei olisi löytynyt, paikallisten lämpö välittyi siitä huolimatta. Tarjoutuivat tulemaan miehen kanssa yhteiskuviin, silittelivät niskan takaa ja kaappasivat miehen reteästi käsikynkkään. Paljon rennompi ja sydämellisempi kulttuuri ja varmasti vähemmän mielenterveysongelmia.
Kun palattiin takaisin Suomeen, saatiin taas oikein perisuomalainen vastaanotto. Mies oli aivan poikki oluen juomisesta ja pitkästä matkustamisesta, ja vahingossa Helsinki-Vantaalla käveli jonkun pahvisen ison mainoskyltin läpi, kompastui ja lensi rähmälleen. Mitä tekivät suomalaiset??? Mulkoilivat kiukkuisina!! Aivan uskomatonta. Kukaan ei tullut apuun, vaikka mies oli sotkeutunut pahvinriekaleisiin ja lattia oli tosi liukas. Jopa joku lentokentän vartija tuijotti vaan nyrpeänä niin, että ihme, ettei silmänsä pudonneet päästä. Miesvastaisuus on mennyt niin pitkälle, ettei edes hätääntynyttä miestä auteta julkisella paikalla.
Suomalaiset sietävät korkeintaan sitä omaa miestään, jos sitäkään. Inho jopa omaa miestä kohtaan näkyy monien perheiden arjessa ja tuollaisen häiriintyneen ympäristön aiheuttamia ongelmia sitten niitetään monta vuosikymmentä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna niille jotain hommaa, mutta älä mitään liian vaikeaa, etteivät luovuta kesken.
Palatessasi voit sitten organisoida vaikeammat tehtävät.
Mikä ihme teillä naisilla siellä kaupassa kestää pari tuntia? Jos kauppaan on matkaa 20 kilometria, niin se ajaa 15-20 minuutissa. Ostoksiin 20 minuuttia. Mitä te meinaatte tehdä tunnin? Ettei nyt vaan olis pahat mielessä?
Hippi69 kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla siellä kaupassa kestää pari tuntia? Jos kauppaan on matkaa 20 kilometria, niin se ajaa 15-20 minuutissa. Ostoksiin 20 minuuttia. Mitä te meinaatte tehdä tunnin? Ettei nyt vaan olis pahat mielessä?
Olet sairas. Kaltaisesi miehet me älykkäät naiset tunnistetaan jo kaukaa.
Olen nainen. Miten nainen auton ratissa ? Minä opiskelin autolla ajoa mieheni opastuksella. Mäkilähtö. Vähän suti, mutta OK. Jarrutus. OK vaihteet. OK. Olikohan siinä muuta. Eipä tainnut. Joku kirjanen piti läpilukea.
Sitten inssiajoon. OK
Otetaan rauhallisesti tuumasi inssi. Edelleen OK. Pasilan kautta keskustaan mentiin ja sittenpä jo olimmekin Mannerheimintien risteyksessä. Ei liikennevaloja. Vasemmalta ei tullut autoja kun seisoivat siellä kauempana liikennevaloissa.
Siispä suoraan yli Mannerheimintien, yli ratikkakiskojen ja varoen ja ettei tule kolaria, väistin oikealta tulevia autoja. Hyvin meni, pääsin yli ja lisäsin kaasua, että pääsemme joutuisasti eteenpäin.
Ajoin tyytyväisenä muutaman metrin ja vastaan tuli auto. Kadun molemmin puolin oli pysäköity autoja, keula kohti minua. Pysähdyin tietenkin, ettei tule nokkakolarin. Miten se nyt noin tulee mua vastaan, ohi ei pääse... Ja inssi on tässä vaiheessa ulkona autosta hikeä pyyhkien. Tuli minun puolelle ja pyysi minua siirtymään takapenkille ? Häh. Mitä mitä.
Siinä seisottiin ja hän alkoi ääni väristen kertaamaan ajoani. Kysyi tiedänkö mikä on ryhmittymis -merkki. Koskaan kuullukkaan.
Siis se merkki, siinä risteyksessä, pääni yläpuolella, oli kuulemma pakollinen kääntyminen oikealle, ei saa suoraan ajaa yli kiskojen ja semmosta. Katu, jossa seisomme, oli kuulemma yksisuuntainen ja nyt pitää peruuttaa ja oli siunannut itsensä kun ylitys tapahtui, eikä ollut uskaltanut sanoa mitään, etten minä hätäänny ja semmosta. Pyyhki hikeä koko ajan.
En saanut korttia. Mieheni ei vielä tänä päivänäkään uskalla tulla kyytiini, vaikka on mulla ollut kortti jo 5 vuotta. Mua ei pelota ikinä yhtään, tasasesti ajelen menemään. OK.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hippi69 kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla siellä kaupassa kestää pari tuntia? Jos kauppaan on matkaa 20 kilometria, niin se ajaa 15-20 minuutissa. Ostoksiin 20 minuuttia. Mitä te meinaatte tehdä tunnin? Ettei nyt vaan olis pahat mielessä?
Ei sitä voi aina tietää, kun lähtee liikenteeseen, että mennäänkö ekana sinne kauppaan vai johonkin toiseen kauppaan. Ja vielä kolmanteen. Välillä on ihan pakko juoruilla, joten kahville, uusimmat kuulumiset ja siinähän aikaa kuluu. Pakko selvittää oman avioliiton tilanne, lasten kuulumiset, naapureiden uusimmat toilailut ja työkavereiden nykytilanne.
Neljä tuntia ei mitään, kun hoidellaan kaikki tärkeät jutut siinä ostosten lomassa. Jos kauppareissulle varaa aikaa 20 minuuttia, niin voi pyhä jysäys sentään. Ressiä pukkaa ja mitään voi ostaa eikä jutella. Onko kiva ?
Munkin mies aina haluaisi ajaa. Sillä on kova hinku rattiin.
Joskus suostun istumaan rinnalla. Normaalisti kytken miehen turvallisesti turvavöillä istumaan viereeni.
Turhia riskejä on hyvä välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin tämän herra mieheni yksin kotiin siksi aikaa, kun ulkoilutin koiraamme. Halusin pienen hetken omaa aikaa, joten siispä ei kun menoksi.
Hän ei osaa tehdä ruokaa, ei edes kaurapuuroa. Vaikka ohje on pussin kyljessä. Veden hän osaa keittää. Mikrossa. Ohje on ollut, ettei koske keittiössä kattiloihin ja pannuihin, voileivän voi voidella.
Viivyinköhän liian kauan, koska hänelle oli tullut tosi tosi kova nälkä.
Asumme kolmannessa kerroksessa ja kun avasin rappukäytävän oven, nenäni haistoi outoa, äklön hajuista, palanutta jotain.
Joo, haju tuli meiltä. Mieheni seisoi eteisessä käryn keskellä, paistinpannu kädessä. Mitä ihmettä. Liedellä olevat perunat, joita hän oli alkanut keittämään, ne olivat palaneet pohjaan ja ryntäsin ottamaan ne pois liedeltä. Hän oli laittanut sentin vettä pohjalle ettei ne pala pohjaan. Näin hän ylpeästi minulle kertoi.
Hän oli alkanut, minulle yllätyksenä, kokkaamaan perunoita ja kastiketta. Kuumaan paistinpannuun hän oli laittanut perunajauhoja ilman mitään öljyä tai voita. Sitten päälle vettä, kun oli alkanut jauho palamaan. Nyt hän seisoi edessäni, ihmetellen. Kun ei se kastike irtoa pannusta ja näyttää ihan tapettiliisteriltä. Palaneesta sellaiselta. Söiskö koira, hän kysyi. Lopputulemana otin paistinpannun ja kattilan, ne olivat siis aivan pilalle kokattu, jätepussiin ja parvekkeelle. Lupasin, että en jätä häntä enää milloinkaan yksin kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mitä nyt. Olin ollut poissa. 40 min. liian pitkä aika, tuumasi hän.
No hui! Onko hän kunnossa? Toivottavasti ei kukaan ehtinyt misua tekemään! Onneksi tiedät nyt miten toimii, ihan vaan vastaisen varalle. Jos osaa mikroa käyttää, niin valmiit annokset kaappiin. Nyt täytyy pitää hyvänä ja paijata lämpimästi. Nämä ovat niin herkkiä. Onko sulla monen vuoden kokemus tästä yksilöstä?
Kyllä hän on ihan ruokittu ja vaatetettu. Ollaan tässä oltu kimpassa, aviossa, 12 vuotta. Pidän huolen, ettei kukaan pääse sanomaan, että joutuu liikoja aikoja yksin oleskelemaan. Ettei mieleen juolahda alkaa tekemään mitään mikä vaarantaisi hänen tai naapurien henkeä. Pelkää vieläkin kattiloita ja paistinpannuja, joten sikäli ei vaaraa hellan läheisyydessä. Nyt oppinut keittämään oikein hyvät kaffeet. Mitähän seuraavat 12 vuotta tuovatkaan tullessaan kun juurikin opettelemme sitä ulkona olemista ihan itsekseen. Jännää.
Toki, tietenkin, en epäile. Vaikuttaa ihan kunnon kaverilta ja aloitteellinenkin on, kun noin hienosti kuitenkin yrittää. Olet pitänyt hyvää huolta, huomaa kaikesta kyllä.
Nuo kattilat ja pannut on monen kompastuskivi, joten yhdessä pikku hiljaa, niin oppii. Kiva, että kaffetta osaa laittaa, niin voitte mukavasti seurustella vieraiden kanssa, kun sä tarjoot ohessa pullat pöytään. Siinä kivasti itsetunto kasvaa :)
Oletko mitään remppahommia järjestänyt, eli oisko sinne päin lahjakkuutta tai mielenkiintoa? Meillä tykkää asennella teknisiä laitteita. Piuhoja on pitkin ja poikin, mutta se on melkein niin, että "oma vatsa täytyy, kun näkee miehen saavan vatsansa täyteen", eli ei haittaa, jalkoja voi sen verran nostella. Kaljat tietenkin palkkioksi hyvästä työstä.
Pitkä tie teillä takana. Toivottavasti jatkuu kauas tulevaisuuteen.
Jep. Minä en osaa ommella, hän osaa. On kätevä muutenkin käsistään. Miten se sanonta menee: miehet rakentavat talon, naiset tekevät kodin. Minulla passaa tulla sutta ja suraa kun saan vasaran käteeni. Heh. Terkkuja Sinulle !
Hippi69 kirjoitti:
Mikä ihme teillä naisilla siellä kaupassa kestää pari tuntia? Jos kauppaan on matkaa 20 kilometria, niin se ajaa 15-20 minuutissa. Ostoksiin 20 minuuttia. Mitä te meinaatte tehdä tunnin? Ettei nyt vaan olis pahat mielessä?
Sä et siis ymmärrä yhtään mitään. Kato siis kun mennään kaupoille, niin käydään Lindexil, Kappaahlis, pissalla, meikataan, HenkkaMaukass, sidukal, Hemtexis ja BodyShopiss, sit on pakko käydä taas pissalla ja niin siel ruokakaupassa. Aika velho saa olla, että ehtii pariss tuntii, mutta kyllä me osataan jos on pakko. Jos matkalla on viel Ikea, niin sit ei riitä kaksi tuntii.
Jos ei oo navii, nii ajetaan harhaan. Sillon toisen pitää olla kartturi eli kiljuu, et mihi meiän pitää ajaa, mihi meiän pitää ajaa. Sit nauretaan niin, et pissat meinaa tulla housuun eli on taas pakko pysähtyy pissalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin tämän herra mieheni yksin kotiin siksi aikaa, kun ulkoilutin koiraamme. Halusin pienen hetken omaa aikaa, joten siispä ei kun menoksi.
Hän ei osaa tehdä ruokaa, ei edes kaurapuuroa. Vaikka ohje on pussin kyljessä. Veden hän osaa keittää. Mikrossa. Ohje on ollut, ettei koske keittiössä kattiloihin ja pannuihin, voileivän voi voidella.
Viivyinköhän liian kauan, koska hänelle oli tullut tosi tosi kova nälkä.
Asumme kolmannessa kerroksessa ja kun avasin rappukäytävän oven, nenäni haistoi outoa, äklön hajuista, palanutta jotain.
Joo, haju tuli meiltä. Mieheni seisoi eteisessä käryn keskellä, paistinpannu kädessä. Mitä ihmettä. Liedellä olevat perunat, joita hän oli alkanut keittämään, ne olivat palaneet pohjaan ja ryntäsin ottamaan ne pois liedeltä. Hän oli laittanut sentin vettä pohjalle ettei ne pala pohjaan. Näin hän ylpeästi minulle kertoi.
Hän oli alkanut, minulle yllätyksenä, kokkaamaan perunoita ja kastiketta. Kuumaan paistinpannuun hän oli laittanut perunajauhoja ilman mitään öljyä tai voita. Sitten päälle vettä, kun oli alkanut jauho palamaan. Nyt hän seisoi edessäni, ihmetellen. Kun ei se kastike irtoa pannusta ja näyttää ihan tapettiliisteriltä. Palaneesta sellaiselta. Söiskö koira, hän kysyi. Lopputulemana otin paistinpannun ja kattilan, ne olivat siis aivan pilalle kokattu, jätepussiin ja parvekkeelle. Lupasin, että en jätä häntä enää milloinkaan yksin kotiin niin pitkäksi aikaa kuin mitä nyt. Olin ollut poissa. 40 min. liian pitkä aika, tuumasi hän.
No hui! Onko hän kunnossa? Toivottavasti ei kukaan ehtinyt misua tekemään! Onneksi tiedät nyt miten toimii, ihan vaan vastaisen varalle. Jos osaa mikroa käyttää, niin valmiit annokset kaappiin. Nyt täytyy pitää hyvänä ja paijata lämpimästi. Nämä ovat niin herkkiä. Onko sulla monen vuoden kokemus tästä yksilöstä?
Kyllä hän on ihan ruokittu ja vaatetettu. Ollaan tässä oltu kimpassa, aviossa, 12 vuotta. Pidän huolen, ettei kukaan pääse sanomaan, että joutuu liikoja aikoja yksin oleskelemaan. Ettei mieleen juolahda alkaa tekemään mitään mikä vaarantaisi hänen tai naapurien henkeä. Pelkää vieläkin kattiloita ja paistinpannuja, joten sikäli ei vaaraa hellan läheisyydessä. Nyt oppinut keittämään oikein hyvät kaffeet. Mitähän seuraavat 12 vuotta tuovatkaan tullessaan kun juurikin opettelemme sitä ulkona olemista ihan itsekseen. Jännää.
Toki, tietenkin, en epäile. Vaikuttaa ihan kunnon kaverilta ja aloitteellinenkin on, kun noin hienosti kuitenkin yrittää. Olet pitänyt hyvää huolta, huomaa kaikesta kyllä.
Nuo kattilat ja pannut on monen kompastuskivi, joten yhdessä pikku hiljaa, niin oppii. Kiva, että kaffetta osaa laittaa, niin voitte mukavasti seurustella vieraiden kanssa, kun sä tarjoot ohessa pullat pöytään. Siinä kivasti itsetunto kasvaa :)
Oletko mitään remppahommia järjestänyt, eli oisko sinne päin lahjakkuutta tai mielenkiintoa? Meillä tykkää asennella teknisiä laitteita. Piuhoja on pitkin ja poikin, mutta se on melkein niin, että "oma vatsa täytyy, kun näkee miehen saavan vatsansa täyteen", eli ei haittaa, jalkoja voi sen verran nostella. Kaljat tietenkin palkkioksi hyvästä työstä.
Pitkä tie teillä takana. Toivottavasti jatkuu kauas tulevaisuuteen.
Jep. Minä en osaa ommella, hän osaa. On kätevä muutenkin käsistään. Miten se sanonta menee: miehet rakentavat talon, naiset tekevät kodin. Minulla passaa tulla sutta ja suraa kun saan vasaran käteeni. Heh. Terkkuja Sinulle !
Kiva viesti, ja kiitos! Ehkä kannattaa itse kunkin tehdä sitä mitä parhaiten osaa. Väliäkö hällä mitä se sitten onkin. Pääasia, että yhdessä viihtyy. Miehelläsi taitaa olla aika mukava kumppani.
Ap ja kälynsä ei selvästi olleet valmiita vaimoiksi kun omat menot on noin tärkeitä. :( Niin olisko ollu parempi jättää ne miehet hankkimatta niin pääsisitte noin vain itsekkäästi kauppaan?!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei voi, naapuri tekee lasun, eiku misun.
Misu vois kyllä ukoille maistua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta. Vielä mun lapsuudessa 80-luvulla oli aivan tavallista, että miehet jätettiin yksin kotiin. Joskus jopa lapsia kaitsemaan! Ja nykyisin ei edes nelikymppistä voisi jättää yksin... Miehille täytyy uskaltaa antaa itsenäisyyttä ja vastuuta. Ei ne siitä rikki mene. Ja vaimojen tehtävä taas on opettaa miehille miten uusissa tilanteissa toimitaan - ei huolehtia kädestä pitäen loputtomiin. Ei miehiä vaan voi aina pitää silmän alla. Niiden tulee antaa yrittää ja erehtyä ihan itsenäisesti. Siitä alkaa kasvu ja kehitys.
Aina otetaan tämä historiakortti esiin. Ettekö muista millainen mieskuolleisuus ennen vanhaan oli? Varsinkin juhannuksena heitä hukkui kun saivat vapaasti seisomapissata veneessä. Sanokaa vaan curling-vaimoksi mutta ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni ei torjuisi.
Olet ihana! :'D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuokaa mulle "hoitoon", jos ovat komeita!
Toki. Vien hänet aina mieshoitolaan työmatkojen ajaksi.
Pitäisiköhän perustaa tällanen mieshoitola ja lyhyemmän hoidon tarpeessa oleville miesparkki? Mitä olisitte vaimot valmiita maksamaan hoidosta?
On jo!! Sihteeri opisto, hinnat vaihtelee, mutta hoitajia on ympäri Suomea. Kaikki hoitajat ei puhu hyvin Suomea, että englantia ois hyvä osata edes välttävästi.
Voi jättää kotiin, mutta ovat varmasti humalassa kun palaat.
Itse olen pitänyt omalle miehelleni jääkautta, auttaa käytösongelmiin. Nykyään uskaltaisin jopa jättää veljen kanssa keskenään. Ikää on 36. Ilman pohjakoulutusta vähintään häkittäisin toisen. Stressiä voisi laukaista myös esim. jomman kumman daamin tiukat topit päällä. Toimii myös uutena vuotena.
Kannattaa tuollaiset vaikeammat kysymykset jättää holhoojan ratkaistavaksi. Se on se henkilö
joka vie teidät sinne kauppaan.
Ei voi jättää.
Tai jos on valvontakamera, sit ehkä........
Koska he voivat tehdä mitä vaan sillä aikaa.
- lähtevät uimaan järven ylitse
- tekevät nuotion joka leviää koko alueelle, ja mökki palaa poroksi
- syövät myrkkykasveja
-tappelevat keskenään
- puu kaatuu päälle
- eksyvät lähimetsään
- tukehtuvat pullaan jne jne jne.
Kyl se on parempi kun joku jää heitä vahtimaan.
Kyllä voivat, sillä miehet eivät tarvitse naisia mihinkään.
Eiköhän ?