Millaisessa tilanteessa olet alistunut huonoon käytökseen, vaikka et etukäteen olisi uskonut?

Palstalla lukee ajoittain kertomuksia siitä, miten sukulainen, ystävä tai joku ihan tuntematonkin on käyttäytynyt törpösti, ja toinen osapuoli on vain hymistellyt vieressä. Yleensä useampikin henkilö kommentoi, että MINÄ kyllä sanoisin suoraan, minä en tuollaista katselisi, ja saavat paljon yläpeukkuja. Itsekin ajattelen monesti niin. Silti uskon, että vastaavassa tilanteessa olisin toiminut ihan samoin, koska se toisen huono käytös tuntuu niin nololta, että ikään kuin hänen puolestaan naureskelee möläytykselle tai antaa asian olla. Kun itse on kohtelias ja osaa huomioida sosiaaliset vihjeet, on todella vaikea sopeutua siihen, kun joku ei osaa.

Omassa tarinassani olen ystävän seurana vaateostoksilla. Herttaisen oloinen mummo tulee ulos kopista ja kysyy, onko ystäväni menossa sinne. Hän vastaa myöntävästi. Kuluu lähemmäs vartti, kun sama mummo yllättäen ilmestyy takaisin paikalle ja ilmoittaa löytäneensä vielä pari puseroa sovitukseen. Hän kysyy, ei kai haittaa, jos hän tulee uudelleen koppiiNSA, ja kyllähän he kaksi pientä ihmistä mahtuvat samaan aikaan.

Jos joku olisi kysynyt etukäteen, seisonko kaverin kanssa kiltisti kopin ulkopuolella odottamassa, että sinne kesken kaiken änkenyt ihminen pääsee sovittamaan, niin vastaus olisi ollut tietenkin kielteinen. Niin minä kuitenkin juuri tein, ja toimittiin vielä makutuomareina :D