"Mitä sinulle kuuluu?" -kysymys juhannusjuhlilla

Onneksi tuttavat eivät tiedä mitä minulle kuuluu. Se olisi toki ikävää, jos olisin työtön, mutta kun en ole.

Kerron tuttaville jotain sinne päin ja  sitten ohjaan keskustelun muihin asioihin. Jos he jankuttavat, niin kuin joskus käy, niin lähden pois.  En pahoita mieltäni, jos _joku toinen_ ei hallitse käytöstapoja.

Meidän suvussa yleensä tiedetään missä toiset on töissä tai opiskelemassa. Mitä kuuluu tarkoittaa hyväntahtoista tervehdystä/mahdollisuutta aloittaa kevyt juttelu.

Meillä on siitä outo suku, että ollaan aika lailla tietoisia siitä, missä porukka on töissä tai mitä opiskelee. Tuo "mitä kuuluu" tarkoittaa meillä sitä, että jos on jotain ihan uutta tapahtunutta tai uusia suunnitelmia, niin sen voi kertoa. Kysyjä on aidosti kiinnostunut vaikka siitä, mitä aikoo kesätöiden jälkeen tehdä tai joko  teini tietää lukiopaikasta tai onko uusi asunto suunnitteilla.

Miksi ikityöttömät kuvittelevat, että se heidän työttömyytensä kiinnostaa ketään?

Sanot vaan että "Hyvää kuuluu! Eilen mies lipaisi kielellä ensin peräréíkää, ja vasta sitten píIIua!"

Eiköhän tule kuulumiset selväksi.

Muissa juhlissa se tarkoittaa, että miksi olet noin happaman näköinen.

Siitä huolimatta, mitä kysyjä sillä mahdollisesti tarkoittaa, vastaan aina: "ihan hyvää kiitos" tai jos ei kuulu hyvää, niin "mitäs tässä... ei kummempia". Minunkin sukulais- ja tuttavapiirissäni kaikki tietävät kyllä etukäteen, ketkä ovat töissä ja ketkä eivät. Joskus kun olin nuorempi, sukulaiset saattoivat kysyä heti perään kesätöistä.

Aspergerin vuoksi elämäni sisältö on ollut jo pitkään pari intensiivistä harrastusta. Mutta aina kun kerron näistä sukulaisille, ovat ne aina "uusia asioita", eivätkä selvästikään kiinnosta sen enempää. Tuntuu, että ainoat heitä kiinnostavat jutut ovat työura, opiskelut, lomamatkat, kesämökkien remontit ja autot - ja pelkästään näiden kautta saadaan sosiaalista statusta ja hyväksyntää.

AP

- Eipä kummempia. Aloitin vastikään uuden työn siellä-ja-täällä

- No kiva

Oikeesti mm. paha aviokriisi meneillään ja piltsuu en oo saanu 5 kuukauteen

Vierailija kirjoitti:

Aspergerin vuoksi elämäni sisältö on ollut jo pitkään pari intensiivistä harrastusta. Mutta aina kun kerron näistä sukulaisille, ovat ne aina "uusia asioita", eivätkä selvästikään kiinnosta sen enempää. Tuntuu, että ainoat heitä kiinnostavat jutut ovat työura, opiskelut, lomamatkat, kesämökkien remontit ja autot - ja pelkästään näiden kautta saadaan sosiaalista statusta ja hyväksyntää.

AP

Jos suvussasi on ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ainoastaan statuksesta ja hierarkian luomisesta perhejuhlan aluksi, niin ennustan että ikävät juhlat on tulossa. Jotenkin sääli että perheen/suvun kesken pitää kukkoilla. Jotenkin sitä toivoisi kaikille onnellista mielenmaisemaa eikä jatkuvaa kilpailua.

Ymmärrän että varsinkin masentuneena tai työttömänä kokee tällaiset kysymykset tunkeilevina ja ahdistavina. Mutta totuus on, että on täysin normaalia kysellä kuulumisia ja elämäntilanteesta. Kuulumisiin voi vastata niitä näitä. Jos on työtön niin sekään ei nykypäivä ole mitenkään eriskummallista, joten kukaan tuskin minään kauheana friikkinä tämän ilmoituksen jälkeen sinua pitäisi.