Mihin sitä parisuhdetta nykyään tarvii?

Mä tykkään parisuhteesta enemmän kuin sinkkudesta siksi, että on joku jonka kanssa jakaa elämä (hyvät ja huonot asiat), läheisyyttä on aina saatavilla, parisuhdeseksi on parempaa, koska mukana on tunteet, ja yleensäkin tuntuu hyvältä, kun on rakastettu.

Mun mielestä on ihan jokaisen oma päätös, tavoitteleeko edes parisuhdetta. Tai voi olla ihan hyvin päättämättä sitä ja katsoa mihin elämä vie.

Minulle parisuhde on aina ollut todella suuri ja tärkeä tavoite elämässä. Jo teini-iästä lähtien. Mulla oli silloin höpsönä teininä se ajatus, että en halua seurustella kenen tahansa kanssa, vaan odotan että löydän SEN oikean ja hänen kanssaan olen loppuelämäni. No, löysinkin sitten kivan tyypin juuri täysi-ikäistyttyäni ja tämä "yhdessä loppuelämä" oli aivan liiaksi iskostunut mun päähän. Kuvittelin, että näin se nyt on ja tämmöistä on kaikilla. Ei onneksi ole, onneksi pääsin siitä irti. Sen eron jälkeen olin varmaan onnellisempi kuin ikinä aikaisemmin. Olin NIIN tyytyväinen siihen, että olin sinkku, että ihan ihmettelin itsekin. Kuitenkin meni noin vuosi, kun taas aloin kaivata ihmistä vierelleni, mutta ONNEKSI olin ehtinyt tajuamaan sen, mitä elämältä ja parisuhteelta halusin ja haluan itseasiassa edelleen. Sen myös löysin. Nyt mulla on avomies, joka on aivan täydellinen mulle. Hän on mun paras ystävä, elämänkumppani, kallio ja se, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Saa läheisyyttä ja rakennetaan elämää yhdessä.

Mutta yhtä hyvin voi rakentaa elämäänsä yksin, jos se on itselle sopivampi ratkaisu. Tai vaikkei olisikaan, niin tottakai sitä pitää rakentaa samalla kun katselee ympärilleen parisuhteen toivossa. Jos tuntuu, että ajatus parisuhteesta puistattaa, niin älä yritäkään ehdoin tahdoin löytää uutta. Uskon, että huonot kokemuksesi vaikuttaa siihen, mitä olet parisuhteesta mieltä, mutta anna asioiden mennä omalla painollaan. Älä murehdi tai mietikään tämmöistä. Jos parisuhteen jossain vaiheessa jonkun kanssa haluat, niin sitten siihen ryhdyt. Mutta jos ei siltä tunnu, niin aivan yhtä onnellinen voit olla myös sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan jokaisen oma päätös, tavoitteleeko edes parisuhdetta. Tai voi olla ihan hyvin päättämättä sitä ja katsoa mihin elämä vie.

Minulle parisuhde on aina ollut todella suuri ja tärkeä tavoite elämässä. Jo teini-iästä lähtien. Mulla oli silloin höpsönä teininä se ajatus, että en halua seurustella kenen tahansa kanssa, vaan odotan että löydän SEN oikean ja hänen kanssaan olen loppuelämäni. No, löysinkin sitten kivan tyypin juuri täysi-ikäistyttyäni ja tämä "yhdessä loppuelämä" oli aivan liiaksi iskostunut mun päähän. Kuvittelin, että näin se nyt on ja tämmöistä on kaikilla. Ei onneksi ole, onneksi pääsin siitä irti. Sen eron jälkeen olin varmaan onnellisempi kuin ikinä aikaisemmin. Olin NIIN tyytyväinen siihen, että olin sinkku, että ihan ihmettelin itsekin. Kuitenkin meni noin vuosi, kun taas aloin kaivata ihmistä vierelleni, mutta ONNEKSI olin ehtinyt tajuamaan sen, mitä elämältä ja parisuhteelta halusin ja haluan itseasiassa edelleen. Sen myös löysin. Nyt mulla on avomies, joka on aivan täydellinen mulle. Hän on mun paras ystävä, elämänkumppani, kallio ja se, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Saa läheisyyttä ja rakennetaan elämää yhdessä.

Mutta yhtä hyvin voi rakentaa elämäänsä yksin, jos se on itselle sopivampi ratkaisu. Tai vaikkei olisikaan, niin tottakai sitä pitää rakentaa samalla kun katselee ympärilleen parisuhteen toivossa. Jos tuntuu, että ajatus parisuhteesta puistattaa, niin älä yritäkään ehdoin tahdoin löytää uutta. Uskon, että huonot kokemuksesi vaikuttaa siihen, mitä olet parisuhteesta mieltä, mutta anna asioiden mennä omalla painollaan. Älä murehdi tai mietikään tämmöistä. Jos parisuhteen jossain vaiheessa jonkun kanssa haluat, niin sitten siihen ryhdyt. Mutta jos ei siltä tunnu, niin aivan yhtä onnellinen voit olla myös sinkkuna.

Mulla ei ole kovin hyvä parisuhde, mutta mä ajattelen ennen kaikkea vanhuutta. Vanhana viimeistään kaipaa tukea ja turvaa (kaipaa sitä nytkin, mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla jo kremppaa ja elämänpiiri kapenee, sitä varmasti kaipaa enemmänkin). Tullaan kuitenkin mieheni kanssa hyvin juttuun ja ollaan asioista ja prioriteeteistä enimmäkseen samaa mieltä. 

En tiedä, vastasko tämä nyt kysymykseesi. Mä ajattelen kyllä usein, että olisin mieluummin yksin, mutta sitten kuitenkin tämä näkökulma voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kovin hyvä parisuhde, mutta mä ajattelen ennen kaikkea vanhuutta. Vanhana viimeistään kaipaa tukea ja turvaa (kaipaa sitä nytkin, mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla jo kremppaa ja elämänpiiri kapenee, sitä varmasti kaipaa enemmänkin). Tullaan kuitenkin mieheni kanssa hyvin juttuun ja ollaan asioista ja prioriteeteistä enimmäkseen samaa mieltä. 

En tiedä, vastasko tämä nyt kysymykseesi. Mä ajattelen kyllä usein, että olisin mieluummin yksin, mutta sitten kuitenkin tämä näkökulma voittaa.

En kyllä uhraisi elämääni ei niin hyvässä parisuhteessa vanhuutta ajatellen. Mitä jos mies kuoleekin juuri ennen sitä vanhuutta. Siinä meni elämä huonossa parisuhteessa. 

Olen vasta 30v ja olen ollut kahdessa pidemmässä suhteessa. Ennen viimeisimmän päädyttyä minulla oli pitkään ollut tunne, että haluan olla yksin vaikka seurustelinkin aivan mahtavan tyypin kanssa. Ja jälkeenpäin mietittynä olen aina viihtynyt parhaiten sinkkuna. Matkustelen paljon, olen hyvin sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, ja tuntuu että parisuhteessa minun piti yrittää olla enemmän kotona viihtyvää tyyppiä ja aina pitää tehdä kompromisseja. Olen täysin erimieltä kuin 1/3, minusta parisuhdeseksi on tappavan tylsää jo muutaman vuoden jälkeen. Voit silti sinkkua luoda syvällisempiä "tapailusuhteita" ilman sitä seurustelun tuomaa vakavuutta, en minäkään harrasta yhden illan juttuja. 

Mutta eihän tässä ole oikeaa eikä väärää, jokainen tallaa tavallaan ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole kovin hyvä parisuhde, mutta mä ajattelen ennen kaikkea vanhuutta. Vanhana viimeistään kaipaa tukea ja turvaa (kaipaa sitä nytkin, mutta siinä vaiheessa, kun alkaa olla jo kremppaa ja elämänpiiri kapenee, sitä varmasti kaipaa enemmänkin). Tullaan kuitenkin mieheni kanssa hyvin juttuun ja ollaan asioista ja prioriteeteistä enimmäkseen samaa mieltä. 

En tiedä, vastasko tämä nyt kysymykseesi. Mä ajattelen kyllä usein, että olisin mieluummin yksin, mutta sitten kuitenkin tämä näkökulma voittaa.

En kyllä uhraisi elämääni ei niin hyvässä parisuhteessa vanhuutta ajatellen. Mitä jos mies kuoleekin juuri ennen sitä vanhuutta. Siinä meni elämä huonossa parisuhteessa. 

Niin, nykyään on näin, että kaikki muu elämä pitäisi suunnitella kauhean pitkäjänteisesti (opiskelut, ammatinvalinta, raha-asiat, omaisuus), mutta lemmenelämän pitää taas perustua leiskuvaan romanttiseen rakkauteen.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 30v ja olen ollut kahdessa pidemmässä suhteessa. Ennen viimeisimmän päädyttyä minulla oli pitkään ollut tunne, että haluan olla yksin vaikka seurustelinkin aivan mahtavan tyypin kanssa. Ja jälkeenpäin mietittynä olen aina viihtynyt parhaiten sinkkuna. Matkustelen paljon, olen hyvin sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, ja tuntuu että parisuhteessa minun piti yrittää olla enemmän kotona viihtyvää tyyppiä ja aina pitää tehdä kompromisseja. Olen täysin erimieltä kuin 1/3, minusta parisuhdeseksi on tappavan tylsää jo muutaman vuoden jälkeen. Voit silti sinkkua luoda syvällisempiä "tapailusuhteita" ilman sitä seurustelun tuomaa vakavuutta, en minäkään harrasta yhden illan juttuja. 

Mutta eihän tässä ole oikeaa eikä väärää, jokainen tallaa tavallaan ;)

Niinhän se on, että toisille sopii sinkkuus paremmin ja toisille taas parisuhteessa oleminen, jokaisen pitäis vaan löytää se mikä on itselle paras elämäntapa.

Ei mihinkään kai.

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 30v ja olen ollut kahdessa pidemmässä suhteessa. Ennen viimeisimmän päädyttyä minulla oli pitkään ollut tunne, että haluan olla yksin vaikka seurustelinkin aivan mahtavan tyypin kanssa. Ja jälkeenpäin mietittynä olen aina viihtynyt parhaiten sinkkuna. Matkustelen paljon, olen hyvin sosiaalinen ja rakastan tutustua uusiin ihmisiin, ja tuntuu että parisuhteessa minun piti yrittää olla enemmän kotona viihtyvää tyyppiä ja aina pitää tehdä kompromisseja. Olen täysin erimieltä kuin 1/3, minusta parisuhdeseksi on tappavan tylsää jo muutaman vuoden jälkeen. Voit silti sinkkua luoda syvällisempiä "tapailusuhteita" ilman sitä seurustelun tuomaa vakavuutta, en minäkään harrasta yhden illan juttuja. 

Mutta eihän tässä ole oikeaa eikä väärää, jokainen tallaa tavallaan ;)

En yritä millään tapaa muuttaa mieltäsi tai sanoa, että olet väärässä, mutta sen haluan sanoa, että ei parisuhde välttämättä tarkoita kotona nyhväämistä. Se riippuu ihan siitä toisesta puoliskosta. Jos löytäisit yhtä menevän tyypin, kuin itse olet, niin homma voisi sujua paljon paremmin. Ei se ole se parisuhde, joka sitoo kotiin, vaan se kumppani, joka ei ole sulle sopiva.

Mutta ihanaa, jos viihdyt sinkkuna ja olet onnellinen elämässä, se on tärkeintä!