Miksi lapset kiusaavat ja ärsyttävät toisiaan tahallaan?

Tekevätkö kaikki lapset tällaista, vai johtuuko tämä kasvatuksesta tai onko jokin luonteenpiirre?

-ap

Vaikka itsekin olen ollut tälläinen tahallaan ärsyttävä isosisko ja itselläni nyt kaksi lasta jotka tappelee koko ajan niin en osaa vastata.

"Enää" 6 viikkoa ja 4 päivää tätä jatkuvaa huutoa ja tappelua, sitten alkaa ihana arki...

Aika moni lapsi tuota tuntuu tekevän. Pistäisin kehittymättömyyden piikkiin, sillä onhan tuo alkeellinen huumorin muoto, että repii hauskuutta toisen tahallisesta kiusaamisesta. Toisaalta on perheitä, joissa aikuisilla on tapana harrastaa samantyyppistä "huumoria", joten mallioppiminenkin voi joskus olla taustalla.

Tämän pohjalta en kyllä voi ymmärtää sitä lasten romantisointia, kuinka he ovat niin "aitoja ja viattomia pikku enkeleitä". Lapsi on ajatus- ja tunnemaailmaltaan alkeellinen ja pohjattoman itsekeskeinen olento. Tähän kun vielä lisää ulkopuolelta tulevien huonojen vaikutteiden imemisen - jostain syystä nimenomaan ne uppoavat tenaviin kuin häkä - niin hip hurraa. Onneksi en ole enää lapsi!

Itsekin olen tuota miettinyt.

Olen ajatellut, että voisiko olla jokin luontainen vietti? Jos katsoo eläinlapsia, niin niillekin on tavallista nahistella ja kilpailla keskenään. Olisiko tuo muinainen keino harjoitella pärjäämistä laumassa tms? Ei siitä ole montaa sataakaan vuotta kun ihmisten piti ajatella tiukasti vain itseään ja perhettään, jotta selviytyisivät mahdollisimman hyvin.

Nythän tälle ei enää olisi nyky-yhteiskunnassa tarvetta, vaan se on enemmänkin niin yksilön kuin yhteiskunnankin haitaksi, ja siitä tulisi oppia aktiivisesti pois.

Sama juttu me/te jaottelulla, eli epäluuloisuudella "erilaisia" kohtaan (ra.sismi). Aikaisemmin on ollut hyötyä siitä, että on ollut epäluuloinen "muunlaisia" kohtaan, sillä he ovat todennäköisesti halunneet pahaa "meidän porukalle" (heimojen ryöstelyt, metstästysmaiden omiminen, muukalaisten tuomat sairaudet ym). Kiltteydestä ja muukalaisrakkaudesta ei ole ollut kuin haittaa. Toisin tänäpäivänä, niinkuin tiedämme.

Evoluutio on niin hidas, että muutama sata vuotta ei millään ehdi vaikuttamaan meihin. Ympäristömme ja yhteiskuntamme on muuttunut niin mieletöntä vauhtia. Olemme edelleen luolamiehiä, vaikka ympäristömme on aivan muuta. Näin mielestäni kärjistetysti.

Tuo on sitä missä kasvatuksen pitää astua mukaan kuvioon.

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen tuota miettinyt.

Olen ajatellut, että voisiko olla jokin luontainen vietti? Jos katsoo eläinlapsia, niin niillekin on tavallista nahistella ja kilpailla keskenään. Olisiko tuo muinainen keino harjoitella pärjäämistä laumassa tms? Ei siitä ole montaa sataakaan vuotta kun ihmisten piti ajatella tiukasti vain itseään ja perhettään, jotta selviytyisivät mahdollisimman hyvin.

Nythän tälle ei enää olisi nyky-yhteiskunnassa tarvetta, vaan se on enemmänkin niin yksilön kuin yhteiskunnankin haitaksi, ja siitä tulisi oppia aktiivisesti pois.

Sama juttu me/te jaottelulla, eli epäluuloisuudella "erilaisia" kohtaan (ra.sismi). Aikaisemmin on ollut hyötyä siitä, että on ollut epäluuloinen "muunlaisia" kohtaan, sillä he ovat todennäköisesti halunneet pahaa "meidän porukalle" (heimojen ryöstelyt, metstästysmaiden omiminen, muukalaisten tuomat sairaudet ym). Kiltteydestä ja muukalaisrakkaudesta ei ole ollut kuin haittaa. Toisin tänäpäivänä, niinkuin tiedämme.

Evoluutio on niin hidas, että muutama sata vuotta ei millään ehdi vaikuttamaan meihin. Ympäristömme ja yhteiskuntamme on muuttunut niin mieletöntä vauhtia. Olemme edelleen luolamiehiä, vaikka ympäristömme on aivan muuta. Näin mielestäni kärjistetysti.

Tämä vaikuttaisi ihan järkevältä kommentilta kyllä. Ehkä tuossa on kyse juuri jostain valtataistelusta, kokeillaan miten toinen reagoi ja mitä sitten tapahtuu tms. Olen huomannut että todella monet lapset tätä harrastavat. En tiedä että tekevätkö ihan kaikki?

-ap

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen tuota miettinyt.

Olen ajatellut, että voisiko olla jokin luontainen vietti? Jos katsoo eläinlapsia, niin niillekin on tavallista nahistella ja kilpailla keskenään. Olisiko tuo muinainen keino harjoitella pärjäämistä laumassa tms? Ei siitä ole montaa sataakaan vuotta kun ihmisten piti ajatella tiukasti vain itseään ja perhettään, jotta selviytyisivät mahdollisimman hyvin.

Nythän tälle ei enää olisi nyky-yhteiskunnassa tarvetta, vaan se on enemmänkin niin yksilön kuin yhteiskunnankin haitaksi, ja siitä tulisi oppia aktiivisesti pois.

Sama juttu me/te jaottelulla, eli epäluuloisuudella "erilaisia" kohtaan (ra.sismi). Aikaisemmin on ollut hyötyä siitä, että on ollut epäluuloinen "muunlaisia" kohtaan, sillä he ovat todennäköisesti halunneet pahaa "meidän porukalle" (heimojen ryöstelyt, metstästysmaiden omiminen, muukalaisten tuomat sairaudet ym). Kiltteydestä ja muukalaisrakkaudesta ei ole ollut kuin haittaa. Toisin tänäpäivänä, niinkuin tiedämme.

Evoluutio on niin hidas, että muutama sata vuotta ei millään ehdi vaikuttamaan meihin. Ympäristömme ja yhteiskuntamme on muuttunut niin mieletöntä vauhtia. Olemme edelleen luolamiehiä, vaikka ympäristömme on aivan muuta. Näin mielestäni kärjistetysti.

Nykyäänkin on ihan fiksua katsoa vähän kenen kanssa on tekemisissä tai missä ympäristössä liikkuu yksin pimeän aikaan.

Jotkut aloittavat valtapelit jo pienenä.

Lapset on itsekkäitä otuksia ja varsinkin sisarukset tekee tätä. Omistani olen huomannut, että se on ihan sitä, että ei halua jäädä itse paitsi jostain ja toinen ei sais saada sitä samaa mitä itsellä, jos on vaara, että se onkin vähän hienompi. Tuo isosisko varsinkin oikein esittelee pikkuveljelleen kaikkea ja sanoo, että et saa tätä, kun veli pyytää, että saanko leikkiä/katsoa. Se on se, kun on jonkin asian saanut niin siitä pidetään kiinni. Itse tuohon aina puutun, että kyllä se veli sitä saa katsoa ja älä leuhota, jos et johonkin halua koskettavan. Torun ja kiellän myös joka kerta, kun ärsyttää tahallaan, koska en jaksa kuunnella sitä ja itkuunhan se aina päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Lapset on itsekkäitä otuksia ja varsinkin sisarukset tekee tätä. Omistani olen huomannut, että se on ihan sitä, että ei halua jäädä itse paitsi jostain ja toinen ei sais saada sitä samaa mitä itsellä, jos on vaara, että se onkin vähän hienompi. Tuo isosisko varsinkin oikein esittelee pikkuveljelleen kaikkea ja sanoo, että et saa tätä, kun veli pyytää, että saanko leikkiä/katsoa. Se on se, kun on jonkin asian saanut niin siitä pidetään kiinni. Itse tuohon aina puutun, että kyllä se veli sitä saa katsoa ja älä leuhota, jos et johonkin halua koskettavan. Torun ja kiellän myös joka kerta, kun ärsyttää tahallaan, koska en jaksa kuunnella sitä ja itkuunhan se aina päättyy.

Tämä on muuten tosi ärsyttävää, kun usein saa olla kuuntelemassa kuinka toinen kiusaa pienempää sisarustaan. En oikein ymmärrä tuota, miksi ei anneta toisen katsoa jotain tavaraa. Miten ihmeessä se on tavaran omistajalta pois? En oikein välillä ymmärrä noita lapsia. Suurin osa riidoista meidän lasten välillä tulee juuri tällaisissa tilanteissa. Tuntuu jopa välillä että lapset nauttivat siitä toisen härnäämisestä ja kiusaamisesta. En tiedä pitäisikö olla huolestunut vai onko normaalia...

Läheskään kaikki lapset ei tuota tee. Jotkut syntymästään saakka ilkeäluonteisia.

Vierailija kirjoitti:

Tekevätkö kaikki lapset tällaista, vai johtuuko tämä kasvatuksesta tai onko jokin luonteenpiirre?

-ap

Uskon että suurin osa lapsista tekee tätä, mutta kasvatuksella siihen voi ja pitääkin vaikuttaa. Iän myötä varmasti kitkeytyy lähes kaikista "normaaleista" lapsista pois.

Kiinnostavaa saada toisessa reaktio aikaan ja pitää valta-asemaa. Aikuiset tekee ihan samaa mutta eri tavoin.

Itselläni kun on ollut aina mahdollisimman oikeudenmukainen ja epäitsekäs lapsi pisti kyllä vihaksi monien lasten itsekkyys. Tiedän, se on niin tavallista monille pikkulapsille, mutta kun oma ei ollut sellainen niin se oli todella ärsyttävää. Joskus oli pakko puuttua kun vanhempi ei ohjeistanut lasta. Onneksi useimmat vanhemmat ohjaavat omaa lastansa kun huomaavat, että joku meinaa etuilla tai kahmia kaikki itselleen, mutta on on sellaisiakin tilanteita kun joku lapsi vaan kahmii kaiken ja yrittää etuilla ja vanhempi vain suunnilleen hymyilee. Siihen sitten nasevasti vaan joku kommentti, jolla pikku nassikka oppii odottamaan ja viimeistään siinä vaiheessa se vanhempikin jo yleensä puuttuu, onneksi.

Joo, samaa miettinyt. Varsinkin tuntuu, että pitkä kesäloma korostaa näitä. Meillä 11v poika ja 14v tyttö tuntuu ottaneen yhteen harva se päivä, vaikka koulujen käynnissä ollessa jo mietinkin, että on jo taakse jäänyttä aikaa. Väärässä olin. Jopa tuo 14v saattaa härnätä ihan tahalleen pikkuveljeä. Ilmeisesti 16v alkaa olemaan jo riittävän kypsä, ettei tuollaiseen enää ryhdy ja 14v jättää kyllä 16v:n rauhaan. Alkaisivat koulut jo...

Se on asperger, kun ei osata asettua toisen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen tuota miettinyt.

Olen ajatellut, että voisiko olla jokin luontainen vietti? Jos katsoo eläinlapsia, niin niillekin on tavallista nahistella ja kilpailla keskenään. Olisiko tuo muinainen keino harjoitella pärjäämistä laumassa tms? Ei siitä ole montaa sataakaan vuotta kun ihmisten piti ajatella tiukasti vain itseään ja perhettään, jotta selviytyisivät mahdollisimman hyvin.

Nythän tälle ei enää olisi nyky-yhteiskunnassa tarvetta, vaan se on enemmänkin niin yksilön kuin yhteiskunnankin haitaksi, ja siitä tulisi oppia aktiivisesti pois.

Sama juttu me/te jaottelulla, eli epäluuloisuudella "erilaisia" kohtaan (ra.sismi). Aikaisemmin on ollut hyötyä siitä, että on ollut epäluuloinen "muunlaisia" kohtaan, sillä he ovat todennäköisesti halunneet pahaa "meidän porukalle" (heimojen ryöstelyt, metstästysmaiden omiminen, muukalaisten tuomat sairaudet ym). Kiltteydestä ja muukalaisrakkaudesta ei ole ollut kuin haittaa. Toisin tänäpäivänä, niinkuin tiedämme.

Evoluutio on niin hidas, että muutama sata vuotta ei millään ehdi vaikuttamaan meihin. Ympäristömme ja yhteiskuntamme on muuttunut niin mieletöntä vauhtia. Olemme edelleen luolamiehiä, vaikka ympäristömme on aivan muuta. Näin mielestäni kärjistetysti.

Tämä vaikuttaisi ihan järkevältä kommentilta kyllä. Ehkä tuossa on kyse juuri jostain valtataistelusta, kokeillaan miten toinen reagoi ja mitä sitten tapahtuu tms. Olen huomannut että todella monet lapset tätä harrastavat. En tiedä että tekevätkö ihan kaikki?

-ap

veikkaan et tekevät. En ole vielä tavannut lasta, joka ei joskus toista härkkisi. Ja hyvin kilttejä ja empaattisia lapsia tunnen kuotenkin monia. Oon ajatellut samaa kuin tuo edellinen, joku kehityksen jäänne ehkä kyseessä, opetellaan pärjäämään. Ja tarpeellista sekin kyllä on, kun rajoissa pysytään.

Jotkut vain ovat syntyjään luonnevikaisia.

Lapseni joskus vastasi tähän, että härnäsi, koska oli tylsää. Varmaan siitä nahistelusta saa jotain jännityksen tunnetta. Tekeväthän aikuisetkin kaikenlaista (benjihyppy, alkoholin käyttö jne) vain saadakseen fiiliksiä. Tuon aiemmin esitetyn harjoitteluteorian uskon myös.

VANHA ketju: Ajankohtainen aihe.

Viimeksi tänä aamuuna taas sama. Kohta 13v menee vasiten kohta 9v naaman eteen. Illistää. Toinen ärsyyntyy. Koittaa potkaista takaisin ja haukkuu todella rumasti päälle. Yritän komentaa. 

Koko ajan sama kuvio; Jompi kumpi toista höystää. 

Tukiverkkoja ei ole. 

Eikä tässä vaiheessa enää omaa jaksamista tai kiinnostusta mihinkään. Kunhan eivät toisiaan tapa niin saa riittää. 

Kadun sitä, että lisäännyin. Vieläpa kahdesti. Vailla tukiverkkoja. 

Tokaisin, että en tahdo tulla töistä kotiin. En tahdo asua noiden kanssa. Itku ollu kurkussa koko päivän. 

Mikä kumma siinä on, että pitää koko ajan vasiten toista huudattaa. 

Ensimmäinen, joka tahtoo kaksi neurologisesti tavallista (joo; Ei ole diagnooseja ja muuta erityisyyksiä kuin tämä toisen jatkuva ärsyttäminen) lasta saisi nämä mukaansa.

En muista, että itse (meitä oli 4 lasta, näitä vain 2) olisi lapsena tällaista ollut.