Lue keskustelun säännöt.
Mistä kertoo, että lapsi suttaa kaikki piirroksensa mustalla?
21.06.2018 |
Palattuaan etävanhemman luota lapsi tekee useamman päivän piirtäessään niin, että piirtää ensin iloisilla väreillä. Sitten hän suttaa päälle mustaa ja sanoo, ettei pidä mustasta.
Lapsi menee etävanhemmalle vastentahtoisesti. Meillä on kuitenkin tapaamissopimus enkä halua sitä rikkoa. On tärkeää, että lapsi viettää aikaa myös toisen vanhemman kanssa.
Tapaamisten jälkeinen stressaantunut käytös, raivonpuuskat, lyöminen, jne ja nyt tuo piirtely mietityttävät. Olen yrittänyt puhua asiasta neuvolassa, mutta minulle sanottiin, että erolapset vaan yleensä oireilee. Mitään neuvoja en saanut.
Pitäisikö asiaan puuttua? Onko kellään kokemusta?
Kommentit (31)
Minustakin kuulostaa, että oireilee sitä ettei molemmat vanhemmat asu samassa kodissa.
Rikkinäisen kodin lapsen oireilua, ei liity etävanhempaan persoonana tai vanhempana.
Kokee ristiriitaisuutta tilanteestanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Riippuu vähän iästäkin. Jos on kovin pieni, niin ei vaarallista. Jos on 10-vuotias, niin kuulostaa vähän häiriintyneeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
Vierailija kirjoitti:
Minustakin kuulostaa, että oireilee sitä ettei molemmat vanhemmat asu samassa kodissa.
Rikkinäisen kodin lapsen oireilua, ei liity etävanhempaan persoonana tai vanhempana.Kokee ristiriitaisuutta tilanteestanne.
Mutta hänellä ei koskaan ole ollut kokemusta, että molemmat vanhemmat asuisivat samassa kodissa.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä, että oireilu loppuisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on gootti. Ei siinä sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
En nyt ymmärrä. Millä tavalla vaadin? Olen aina puhunut lapselle myönteiseen sävyyn etävanhemmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
En nyt ymmärrä. Millä tavalla vaadin? Olen aina puhunut lapselle myönteiseen sävyyn etävanhemmasta.
Ei lapset ole tyhmiä. Suhtaudut hyvin vihamielisesti siihen isään ja tuosta aloituksesta suorastaan vyöryi huutava tarve saada vahvistus sille, että isä jotenkin tekee jotain joka selittää tuon oireilun.
Olen itse riitelevän pariskunnan lapsi ja tunnistan heti tämän syyllistämisen, jolla minunkin äitini vaati lapsia puolelleen. Ei sen tarvitse olla sanallista, lapsi aistii sen vaatimuksen. Mikään sanahelinä ei sitten siihen liity mitenkään.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän vertaa omia olojaan muiden lasten oloihin.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Uskoa tämä tai vängätä vastaan. Siitä sitten valitset, että välitätkö enemmän lapsesta vai itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
En nyt ymmärrä. Millä tavalla vaadin? Olen aina puhunut lapselle myönteiseen sävyyn etävanhemmasta.
Ei lapset ole tyhmiä. Suhtaudut hyvin vihamielisesti siihen isään ja tuosta aloituksesta suorastaan vyöryi huutava tarve saada vahvistus sille, että isä jotenkin tekee jotain joka selittää tuon oireilun.
Olen itse riitelevän pariskunnan lapsi ja tunnistan heti tämän syyllistämisen, jolla minunkin äitini vaati lapsia puolelleen. Ei sen tarvitse olla sanallista, lapsi aistii sen vaatimuksen. Mikään sanahelinä ei sitten siihen liity mitenkään.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän vertaa omia olojaan muiden lasten oloihin.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Uskoa tämä tai vängätä vastaan. Siitä sitten valitset, että välitätkö enemmän lapsesta vai itsestäsi.
Olen pahoillani kokemuksistasi. Suhtaudun isään neutraalisti ja lapselle olen aina puhunut hänestä myönteisesti. Haluaisin vain tietää, miksi lapsi oireilee näin ja mikä siihen auttaisi, jos jollakulla olisi kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
En nyt ymmärrä. Millä tavalla vaadin? Olen aina puhunut lapselle myönteiseen sävyyn etävanhemmasta.
Ei lapset ole tyhmiä. Suhtaudut hyvin vihamielisesti siihen isään ja tuosta aloituksesta suorastaan vyöryi huutava tarve saada vahvistus sille, että isä jotenkin tekee jotain joka selittää tuon oireilun.
Olen itse riitelevän pariskunnan lapsi ja tunnistan heti tämän syyllistämisen, jolla minunkin äitini vaati lapsia puolelleen. Ei sen tarvitse olla sanallista, lapsi aistii sen vaatimuksen. Mikään sanahelinä ei sitten siihen liity mitenkään.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän vertaa omia olojaan muiden lasten oloihin.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Uskoa tämä tai vängätä vastaan. Siitä sitten valitset, että välitätkö enemmän lapsesta vai itsestäsi.
Olen pahoillani kokemuksistasi. Suhtaudun isään neutraalisti ja lapselle olen aina puhunut hänestä myönteisesti. Haluaisin vain tietää, miksi lapsi oireilee näin ja mikä siihen auttaisi, jos jollakulla olisi kokemuksia.
No niin. Ja sinähän sitten valitsit sen vastaan vänkäämisen.
Minkä ikäinen lapsi? Kuinka hyvin loppujen lopuksi tuntee tämän etävanhemman, jos tämä on ollut poissa kuvioista "ensimmäisten vuosien ajan"?
En nyt sano, että etävanhemman luona olisi huonot olot tai että siellä tapahtuisi jotain "pahaa", mutta onhan tuo harmillinen tilanne, jos lapsi menee etävanhemman luo vastentahtoisesti ja oireilee noinkin paljon siellä käynnin jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää puuttua. Lapsi on jostain syystä ahdistunut
Aloituksessa mielestäni kerroin vain lapsen käytöksestä. Miten siitä tulisi sitten kertoa? Pitäisikö vain siis vaieta koko asiasta? Olla kuin ei olisikaan? Teeskennellä, että oireita ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapahtuuko toisen vanhemman luona jotain ikävää? Oletko sinä impulsiivinen ja saako lapsi turvallisuuden tunteen kummassakin asuinpaikassa?
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen lapsi? Kuinka hyvin loppujen lopuksi tuntee tämän etävanhemman, jos tämä on ollut poissa kuvioista "ensimmäisten vuosien ajan"?
En nyt sano, että etävanhemman luona olisi huonot olot tai että siellä tapahtuisi jotain "pahaa", mutta onhan tuo harmillinen tilanne, jos lapsi menee etävanhemman luo vastentahtoisesti ja oireilee noinkin paljon siellä käynnin jälkeen.
Lapsi on kohta 5 vuotias. En osaa sanoa, millaiset välit hänellä on etävanhempaan, koska en ole tilannetta havainnoimassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.
Eli sinun mukaasi lähivanhempi on, omia sanojasi lainatakseni, p'ska. No, minä lähtisin siitä, että kumpikaan ei ole. Mutta jokin lasta vaivaa eikä hän ole ihan tasapainossa.
Teoriasi on sikälikin väärä, että etävanhempi lähti ennen lapsen syntymää eikä antanut ensimmäisten vuosien aikana kuulua itsestään. Lapsella ei siis ole koskaan ollut ns. perinteistä perhettä. Hänen kotinsa on siis edelleen siinä mielessä ehjä.
Niinhän tossa just luki.😂
Ja sinä hyökkäät heti.
Lapsi kokee silti yhtä kaikki suurta surua siitä, ettei hänellä ol ehjää kotia eikä lupaa rakastaa molempia vanhempia, vaan häntä vaaditana valitsemaan puoli. Sinä vaadit.
En nyt ymmärrä. Millä tavalla vaadin? Olen aina puhunut lapselle myönteiseen sävyyn etävanhemmasta.
Ei lapset ole tyhmiä. Suhtaudut hyvin vihamielisesti siihen isään ja tuosta aloituksesta suorastaan vyöryi huutava tarve saada vahvistus sille, että isä jotenkin tekee jotain joka selittää tuon oireilun.
Olen itse riitelevän pariskunnan lapsi ja tunnistan heti tämän syyllistämisen, jolla minunkin äitini vaati lapsia puolelleen. Ei sen tarvitse olla sanallista, lapsi aistii sen vaatimuksen. Mikään sanahelinä ei sitten siihen liity mitenkään.
Ja mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän hän vertaa omia olojaan muiden lasten oloihin.
Nyt sinulla on kaksi vaihtoehtoa. Uskoa tämä tai vängätä vastaan. Siitä sitten valitset, että välitätkö enemmän lapsesta vai itsestäsi.
Olen pahoillani kokemuksistasi. Suhtaudun isään neutraalisti ja lapselle olen aina puhunut hänestä myönteisesti. Haluaisin vain tietää, miksi lapsi oireilee näin ja mikä siihen auttaisi, jos jollakulla olisi kokemuksia.
No niin. Ja sinähän sitten valitsit sen vastaan vänkäämisen.
Varoitus vänkäämisestä.
Haluaako lapsi tavata sitä etävanhempaa, johon on tutustunut vasta vähän isompana? Onko ap:lla mitään käsitystä siitä, miten siellä oleminen muutoin sujuu? Tapaako lapsi esim. isänpuoleisia sukulaisia?
Onko nyt kysymys vanhemman oikeudesta tavata lasta vai lapsen oikeudesta molempiin vanhempiin? Kuinka usein lapsi tapaa etävanhempaa? Jos kovin harvoin, voi lapsen kiintymys etävanhempaan olla sen vuoksi hauras, eikä ole semmoista yhteenkuuluvuuden tunnetta joka syntyisi, jos syntymästä alkaen oltaisiin usein tekemisissä.
Itse tapasin biologisen isäni ensimmäistä kertaa n. 4-vuotiaana - muista sen, koska luulin ensin häntä sedäkseni, johon olin hyvin kiintynyt, olivat niin saman ikäiset.
Ei meille koskaan mitään syvällistä suhdetta syntynyt, koska vanhempi-lapsi suhdetta ei koskaan ollut, eikä sellaiseen ollut tarvetta minun puoleltani, vaikka aika ajoin sittemmin olimme paljonkin tekemisissä.
Oireilee eroa. Ja ei, ei johdu siitä, että etävqnhempi olisi paska, vaan siitä, että lapsi suree menettämäänsä ehjää kotia ja sitä, että sinä odotat hänen olevan lojaali sinulle. Silloin se kiintymys etävanhempaan syyllistyy samalla kun on uitenkin tätä ikävä.