Kolmaskymmenes Viikko

Hienosti kirjoitettu. Ja kannustuksen sana: Ei se voi kuin pahentua tuosta! No ei, ongelmat vaan vaihtuu. Ei se maha omalta itseltään näytä ihan heti synnytyksen jälkeen (jos koskaan), olo tulee olemaan varsin rikkinäinen, kun luut haeskelevat paikkojaan, ja veskikäynnit ovat kirpaiseva kokemus. Sairaalan huonekämppikset joko kuorsaavat, tai sit niiden vauvat on kovin äänekkäitä, omasi on tietysti kaikkein hyväkäytöksisin ja hiljainen pieni ihanaisuus.

Ja kun alkuaikojen märistä paidanrinnuksista ja vuotavasta olosta pääsee ohi, tulee aika opetella kävelemään (hanki sille pehmustekypärä), syömään (miljoona ruokalappua), ja pudottelemaan tavaroita (liimaa kaikki kiinni paikoilleen, tai kiikuta varastoon). Älä stressaa painosta, suklaa on terapeuttista. Joo, siinä tämän äidin neuvot.

Anu; Tuo kuulostaa niin karmaisevalta, että sen on pakko olla totta :D Kiitos neuvoista :)

Hei!

Menin itse perjantaina neuvolaan ja oikeesti epäilin, onko lapsi kasvanut ollenkaan, kun maha tuntuu pieneltä, mutta mukavasti on käyrän mukaisesti (29+5). Uskoin nimittäin propagandaan, että toisen kanssa kasvaa mahakin nopeemmin, mutta en minä silti itteäni valaaksi tunne! Välillä jaloissa on pientä turvotusta, mutta eipä se suureksi vaivaksi ole. Pinna tietenkin välillä kiristyy, kun miehelle pitää toistaa ihan yksin kertaisia asioita, mutta meni multa hermot helposti ennen raskauksiakin. En tiiä, multa varmaan puuttuu joku mene-sekaisin-raskaudesta-geeni, kun ihan samalta musta tuntuu nyt, kuin pari vuotta sitten. Väsymys synnytyksen jälkeen kyllä kostautu hieman ikävällä tavalla, toivottavasti tällä kertaa menee paremmin. Osaisin vaikka pyytää miestä apuun ennen kuin olen jo hermostunut...