Lue keskustelun säännöt.
Oletko valmentanut teinisi kovaan kilpailukulttuuriin opiskelussa ja työelämässä?
20.06.2018 |
Pitkät työurat ovat historiaa, työntekijät voidaan potkia pellolle milloin tahansa, jokainen on oman onnensa seppä: jos sairastut tai olet muuten heikoilla, olet vaarassa pudota. Kilpailu jokaisesta työpaikasta ja opiskelupaikasta on yhä kovempaa ja raa'empaa. Monet jätetään rannalle.
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.
Omapahan on elämänsä.Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.
Kerro ammattisi duunarina ja onko perhettä. Sijoittaminen jostain keittäjän palkasta on epätodennäköistä ja downshiftaus nelikymppisenä. Ääritapaukset ja trollaajat pilaavat joka ketjun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.
Omapahan on elämänsä.Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.
Kiva kuulla. Viestin kirjoitin tarkoituksella hieman kärjistetysti - olen oikeasti sitä mieltä, että lapsia pitää kannustaa tekemään elämällään juuri sitä, mitä itse haluavat, eikä juoksemaan rahan/kunnian perässä.
T. Tuo aiempi "kympintytön" mamma
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.
Omapahan on elämänsä.Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.
Kiva kuulla. Viestin kirjoitin tarkoituksella hieman kärjistetysti - olen oikeasti sitä mieltä, että lapsia pitää kannustaa tekemään elämällään juuri sitä, mitä itse haluavat, eikä juoksemaan rahan/kunnian perässä.
T. Tuo aiempi "kympintytön" mamma
Asenne on kohdillaan mutta ole ylepeä hänestä myös, jos työura on katkonainen eikä palkkataso päätä huimaa. Kaikki eivät voi voittaa ja päästä huipulle tässä järjestelmässä, muistakaa se.
Teininä ollaan jo myöhässä. Siis taaperosta!
Vierailija kirjoitti:
Johtaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai me niitä turhaan johtajatyyppien hautomossa, lätkässä, kuljeteta.
Nyt olet ymmärtänyt johtajatyypin aivan väärin: johtajilta vaaditaan älyä(kin), mitä taas lätkäpelaajilla harvemmin on... Ovat keskimäärin tyhmiä kuin saappaat, ainakin ammattilaisjääkiekkoilijat. Tyhjä katse suu auki loistavat merkkinä, ettei aivoissa liiku mikään.
Hehe. Taidat olla vieläkin katkera, koska lätkäjätkät pääsi pesälle ja sinä jäit nuolemaan näppejäsi.
Hyväpalkkainen juristi tai lääkäri, tai lentäjä, saa satavarmasti tasokkaampaa pesää aina kuin lätkäjätkä ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.
Omapahan on elämänsä.Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.
Kerro ammattisi duunarina ja onko perhettä. Sijoittaminen jostain keittäjän palkasta on epätodennäköistä ja downshiftaus nelikymppisenä. Ääritapaukset ja trollaajat pilaavat joka ketjun.
Sotealan pikkupalkkaisimpia, ei paljoa eroa keittäjän liksaan. Kuitenkin vakiduuni ja säännöllinen työaika, joka mahdollisti ensimmäisen asunnon ostamisen (+remontointi, myynti jne.). Ei lottovoittoa, perintöä eikä rikasta puolisoa (eläkkeellä), yksi teini aikuistumassa. Tähän johtivat harrastuneisuus, käytännön työ, pitkä aika ja ripaus onnea. Palsta on kyllä nykyään pilalla, siitä olen samaa mieltä.
Fiksu vanhempi opettaa siihen, että tekee parhaansa ja nauttii elämästä. Kilpailuhenkiset voivat elää elämäänsä naama nurimpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annan elää huoletonna ja löytää kiinnostuksensa. Moni ylistressattu sairastuu masennukseen jo lukiossa ja sitten se onkin siinä.
Tulevaisuudessa ei ole työpaikoista samanlaista kilpailua kuten nyt, sillä väki vähenee.
Jostain syystä nuoret arvostavat perinteitä: perhettä, työuraa, josta saa palkkaa ja ystäviä. Kaikille näitä ei haluta suoda, se on selvä, kun automaatio ja tekoäly vie työpaikat. Prekariaattina keikkatöissä koko elämä, se on ehkä suurimman osan tulevaisuus. Pienelle eliitille sallitaan peräti palkkatöitä useamman vuoden kontrahtilla.
No, perintöä on luvassa molemmilta puolilta ihan runsaasti, joten voi valita alansa ihan omien intressiensä perusteella. Tehdä töitä jos huvittaa, harrastella loput. Ja mitä perheeseen ja ystäviin tulee, niin parhaat asiathan elämässä ovat ilmaisia sekä toki onnesta kiinni :-)
Vierailija kirjoitti:
Fiksu vanhempi opettaa siihen, että tekee parhaansa ja nauttii elämästä. Kilpailuhenkiset voivat elää elämäänsä naama nurimpäin.
Kyllä, kilpailuhenkiset näkevät aina vain sen, mitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt. Tytär on "kympintyttö" mutta ei ollenkaan kilpailuhenkinen. Päätynee humanistiselle alalle työttömäksi, vaikka mahdollisuuksia olisi minne vain.
Omapahan on elämänsä.Kuulostaa multa. Hyvin kävi (terveisiä tyttärelle), näin nelikymppisenä on sen verran varallisuutta, ettei enää tarvitse tehdä kokopäivätöitä. Toki se on tehty duunarihommissa ja sijoittamalla, se humanistinen ala on sielun ravintoa. ;) Pitää tehdä sitä, minkä avulla tulee onnelliseksi, tälläkään kympin tytöllä se ei koskaan ole ollut työ tai ura.
Kiva kuulla. Viestin kirjoitin tarkoituksella hieman kärjistetysti - olen oikeasti sitä mieltä, että lapsia pitää kannustaa tekemään elämällään juuri sitä, mitä itse haluavat, eikä juoksemaan rahan/kunnian perässä.
T. Tuo aiempi "kympintytön" mamma
Asenne on kohdillaan mutta ole ylepeä hänestä myös, jos työura on katkonainen eikä palkkataso päätä huimaa. Kaikki eivät voi voittaa ja päästä huipulle tässä järjestelmässä, muistakaa se.
Miten niin humanisti=työtön? Heitä tarvitaan tulevaisuudessa, koska kaikki tulee olemaan mielikuvitusta, tietoa, sisältöä ja sen tuottamista. Koneet eivät tee sitä itsestään.
Kilpailullisuus ei ole mikään hyve. Sellaiset ihmiset näkevät usein kaiken puutteen kautta, eivätkä ole tyytyväisiä mihinkään. Mitä tekee mammonalla, jollei sisin koskaan ole täysi?
Onnellisuus ei ole pelkästä rahasta kiinni. Se on aivan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Yliopistoon pääst ratkeaa yo-todistuksilla yhä enemmän, joten jo 16-vuoiaana peruskoulun jälkeen pitää tietää, mihin lukiossa keskittyy ja mihin kannattaa satsata. Huoleton nuoruus on mennyttä ja murkkuikä pahimmillaan.
Höpö höpö. Yhtä moni sinne yliopistoon pääsee. Ajatuksiaan voi muuttaa. Korottaa arvosanoja ja vaikka kirjottas uusia.
Pahinta on noi piiskuriäidit. Ne tuhoaa
Jostain syystä nuoret arvostavat perinteitä: perhettä, työuraa, josta saa palkkaa ja ystäviä. Kaikille näitä ei haluta suoda, se on selvä, kun automaatio ja tekoäly vie työpaikat. Prekariaattina keikkatöissä koko elämä, se on ehkä suurimman osan tulevaisuus. Pienelle eliitille sallitaan peräti palkkatöitä useamman vuoden kontrahtilla.