Nainen - millaisen naisen kanssa haluat kaveerata? Millaisen kanssa et?

Sivistyneen juntin tai junttimaisen sivitystyneen kanssa olen yleensä viihtynyt. junttimainen juntti ja sivistynyt sivistynyt on usein hoh hoijaa. t. yli viiskymppinen juntti-akateeminen

Eipä mua kiinnosta mahdollista kaveria miettiessä alkaa pisteyttää häntä/itseäni ulkonäön suhteen. Kaverilla riittää kyllä että on puhtaat vaatteet ja hampaat pesty, noin karkeesti luetellen. Ajatteleeks ihmiset oikeesti noin? Hauska seuranainen on potentiaalisin kaveri. Työpaikalla suhteet useimmiten varmaan rakentuu tehtävien mukaan ja kenestä nyt on itselle mahdollisesti hyötyä. Semmosia kokemuksia naisista työelämässä.

Fiksun, huumorintajuisen ja hyvän kuuntelijan. Arvostan uskollisuutta kannattavia ihmisiä, koska uskon kestäviin parisuhteisiin. Olen niin vanha, että toisen ulkonäöllä ei ole minulle merkitystä.

En kiinnitä huomiota toisen naisen viehättävyyteen, kun haen hänestä kaveria.  Samoin seuranaisista ja kuuntelijoista voi löytyä ihan yhtä hyviä kavereita. 

Ehkä tärkeimpiä asioita, joihin kiinnitän huomion, on se, onko naisella omaa elämää ja omia kiinnostuksenkohteita. En kiinnostu naisista, joiden elämä pyörii vain esimerkiksi miehen, perheen, shoppaiun, bilettämisen tms. jutun ympärillä. Ystävänaisillani on aina joku intohimo johonkin ASIAAN. 

Toinen asia mihin kiinnitän huomiota, on se miten nainen suhtautuu oman sukupuolensa edustajiin ja miten lojaali on heille. En ystävysty koskaan naisten kanssa, jotka valittaa naisvaltaisten alojen huonosta ilmapiiristä tai joka sanoo viihtyvänsä parhaiten miesten seurassa. Naiset jotka ovat ystäviäni arvostavan oman sukupuolensa edustajien seuraa ja sitä kautta myös ystäbyyttämme.

En halua kaveerata kenenkään kanssa, joka tykkää puhua muista ihmisistä pahaa. En myöskään sellaisen kanssa, joka pakonomaisesti puhuu koko ajan eikä voi sietää hiljaisuutta.

Ei ulkonäköjuttuja. Aito ihminen, joka tykkää minun seurastani ja on saman tyylinen huumori tai sitten joku muu hyvin toimiva juttu. Riittää sekin, että toisen kanssa vaan on kiva ja helppo olla. Ei tarvi edes tehdä välttämättä mitään kummempaa.

Ulkonäöllä ei ole mitään väliä, se on vain pintaa. Minulla on paljon ystäviä ja hyviä kavereita, jotka ovat noin iältään ikäisestäni nelikymppisestä aina hieman yli yhdeksänkymppiseen asti, joten ulkonäöllä, koulutuksella tai muulla ei ole oikeasti mitään väliä. Luonteet pitää toimia hyvin yhteen tai muuten ystävyydestä ei tule mitään. Minulla on ystävänä myös miehiä.

Ulkonäöllä ei ole väliä. Luonteeltaan tykkään tietyllä tapaa rauhallisista. Liika levottomuus ahdistaa. Pitääolla hauska ja huumorintajun osua yksiin. Lisäksi toki syvällisempi puoli, että tuntuu luontevalta jakaa henkilökohtaisiakin asioita. Ja ystävä saisi myös olla avoin omista jutuistaan, aito ja ilmaista että tykkää juuri minusta enkä ole vain riippakivi tai varakaveri. Eli aktiivisuus ottaa myös minuun yhyeyttä. Halaaminen ja koskeminen on plusssaa ja samanlaiset kiinnostukset. Pitää olla myös hyväntahtoinen, sellainen joka ei puhu pahaa toisista tai juoruile.

Ei se välttämättä ole henkilökohtaista. Työpaikoilla jotkut ovat vaan hitaampia hyväksymään muutoksia siinä missä toiset ilahtuvat vaihtelusta. Kun uusi työntekijä tulee, se sekoittaa aina rutiineja jonkin verran, ja varsinkin, jos ei ole seurallista sorttia, voi tuntua rasittavalta ottaa häntä huomioon ja tutustua. Anna ajan kulua, kyllä ne nihkeätkin jossain vaiheessa tottuvat.

Syvällisten. En ole kiinnostunut perheen, lasten, suvun ja vielä vähemmän tuntemattomien ihmisten elämästä. Olen kiinnostunut jakamaan yhteisiä kiinnostuksenkohteita, taiteita, kirjallisuutta etc.

Rauhallisten, mietiskelevien ihmisten, joista puuttuu hössötys ja jatkuva ”innostuminen”.

Rehallisten ja teeskentelemättömien. Teennäisyys on ehdoton turn off - kaikissa muodoissaan.

No ehkä sellaisen naisen kanssa, joka ei koko ajan mieti millaisen tyypin kanssa pitäisi kaveerata... kertoo ihme neurooseista ja liiasta ympärillä olevien tuijottelusta. Jos juttu kulkee eikä ole täysi kusipää, niin voidaan olla kavereita.

Joo, sä oot niin hyvän näköinen että muut on vaan kateellisia. Ja jos on tarpeeksi hot itsekin niin itsetunto kestää kaltaisesi kissan kanssa hengaamisen. Sulla on käsissä jonkun kauniin alku, onnea.

Kiltin. Tarpeeksi olen saanut töksäyttelijöistä ja piiloilkiöistä. Tähän kuuluu toisen huomioiminen esim. tapaamisten järkkäyksessä.

Aidon. Ei kulissi-ihmisiä jotka esittävät kiiltokuvaa somessa ja sen ulkopuolella. Tai muuten tärkeilevät jollain.

Positiivisen. Katkeruus ja lannistavuus masentaa. Ystävien pitää iloita toisen ilosta ja kannustaa.

Avoimen. Voi jutella syvällisiäkin kiusaantumatta molemmin puolin. Pelkästään käytännön asioista ei jaksa jutella ikuisesti.

Rennon. Jotkut äitikaverit olleet hirveän takakireitä, koko ajan huolissaan ja nipottaneet lapsista tai kodista.

Jännä, että mainitsit ulkonäön ensimmäisenä, aika harva kun kuitenkaan valitsee kavereitaan viehättävyyden perusteella. Mä voin kyllä kaveerata esim. harrastuksissa sellaistenkin ihmisten kanssa, joiden kanssa en ehkä muuten olisi tekemisissä. Löydän aika helposti yhteisen sävelen melkein kenen tahansa kanssa. Mutta jos puhutaan niistä kavereista ja ystävistä, joiden kanssa haluan olla tekemisissä ilman jotain harrastus- tai työkuviota, niin jotain samanmielisyyttä täytyy löytyä. Esim. mua ei kiinnosta vaikkapa julkkisjuorut ollenkaan. Oon eniten kiinnostunut vaikkapa yhteiskunnallisista asioista, kulttuurista, historiasta ja kirjallisuudesta, mutta on mulla sellaisiakin hyviä ystäviä, jotka eivät ole noista kiinnostuneet. He ovat sitten jollain muulla tavalla erityisen hyviä ja hauskoja tyyppejä. Hauskuus on myös tärkeää!

Mulla ei oikeastaan ole  enää hetero naiskavereita :( jäi hirveät traumat yläasteen tyttöporukoista

MUTTA unelmakaverini olis varmaa tällainen

-fiksu

-välittää itsestään

-myötätuntoinen, kiltti, rakastava

-ekologinen

-sivistynyt, tykkää keskustella vaikkapa historiasta

-tykkää urheilla mutta tykkää myös mässäillä ja baareilla välillä

-ei lapsia mutta suhteessa voi olla

Ulkonäöllä ei sinänsä ole väliä mutta olis kiva jos olis ees jokseenkin samanlainen tyyli kun itsellä :D

N20

Vierailija kirjoitti:

Jännä, että mainitsit ulkonäön ensimmäisenä

Ylianalysointia en ainakaan kestäisi naispuolisissa ystävissä. (Enkä kyllä miespuolisissakaan.)

Luotettava, perusrehellinen (EI siis mikään töksäyttelijä, että "mä vaan sanon miten asiat on" tms.), huumorintajuinen. Ei ilkeile muista eikä ole kauhea pessimisti. 

Puhelias kuuntelija on varmaan paras yhtälö - eli puhuu itsekin, ettei tarvitse koko ajan olla nyhtämässä lauseita ulos, mutta osaa myös kuunnella ja tukea. 

Aika suuri osa ystävistä on sellaisia, jotka vaan jollakin kemiatasolla ovat natsanneet. Hirveän erilaisiakin ystäviä löytyy omasta kaveripiiristä - niin, etten heitä välttämättä samoihin bileisiin esimerkiksi kutsuisi. Mutta jos nuo perusjutut ovat kohdillaan, ulkonäöllä ei kyllä todellakaan ole mitään väliä. 

Kemioiden pitää vaan osua yhteen. Tässä muutama kuukausi tullut vietettyä töiden takia naisporukassa, joista kaikki olen tuntenut jo entuudestaan monta vuotta, mutta ikinä en ole ystävystynyt. Nyt sitten pakon puolesta tosissaan kun ollaan yhdessä, huomaan miksei meistä ole koskaan tullut eikä koskaan tulekaan hyviä kavereita. Tullaan kyllä hyvin toimeen töissä, syödään yhdessä, ei mitään konflikteja, mutta juurikaan kemiat ei pelaa meillä täydellisesti yhteen ja itseni kohdalla huomaan kyseisen asian siitä, että nämä ihmiset jäävät tosi usein tuijottamaan mua vähäksi aikaa kun olen sanonut jotain, eli he vaan eivät ymmärrä ajatuksen kulkuani ja tapaani puhua. Joutuvat tosi usein kysymään multa "ai että mitä", tai sitten jos oon kertonu heille pitkän stoorin tyyliin siitä kuinka mummoni tuli kylään ja toi mukanaan leivoksia ja kaikkia sitten harmitti kun monella on allergia eikä kukaan voinut syödä mummin leivosta. Tähän mulle sitten vastataan "no joo niin niillä vanhuksilla on jo monella tosi huono makuaisti!!" Sitten mä jään miettimään että what, en puhunu mistään tuollaisesta. Kaikista nykyisistä hyvistä ystävistä oon nopeasti ensitapaamisen jälkeen pystynyt päättelemään, että ollaan samalla aallonpituudella, koska he eivät ole jääneet toljottamaan mua monttu auki tai kyselleet miljoonaan kertaan mitä mä oikein sanoin. Uskoakseni osa näistä toljottajista myös kiusaantuu mun seurassa. Multa kylläkin usein kysytään mistä oikeen oon kotosin kun puhun niin oudosti, niin voihan tää kaikki sitten johtua mun murteesta (joka taitaa olla outo sekoitus stadin slangia ja savoa tai sitten joku ihan mun oma :D)

Ulkonäöllä tai viehättävyydellä tms. ei nyt ole ystävyyden kannalta mitään väliä. Keskeisiä ovat sitä vastoin nämä seikat:

- Hyvä itsetunto. On siis sinut itsensä kanssa eikä tunne tarvetta latistaa tai vastaavasti mielistellä toisia. Ei häpeile heikkouksiaan mutta toisaalta ei myöskään pidä kynttiläänsä turhaan vakan alla. Ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä ja että esim. ystävän erilaiset kiinnostuksen kohteet eivät ole henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan.

- Pohdiskeleva ja kiinnostunut asioista ja ilmiöistä ympärillään. Hyvä keskustelija, jonka kanssa ei tarvitse pelätä kipeitä tai jollain tapaa "outoja" aiheita. Kiinnostus ulottuu laajemmalle kuin oman perheen asioihin tai vaihtoehtoisesti muista ihmisistä juoruiluun.

- Huumorintajultaan samoilla aaltopituuksilla kuin minä. Tähän moni sinänsä lupaava ystävyyssuhde on kaatunut, kun huumorintajumme eivät kerta kaikkiaan natsanneet. En jaksa nauraa monille naisille tyypillistä sosiaalista naurua malliin "hih hih hii, kun on huivi jotenkin niin hassusti kiedottu". Toisaalta en viihdy kovin sarkastisten kuittailijoiden, joilla se oman nokkeluuden esittely menee tilannetajun edelle, kanssa. Absurdin ja verbaalisen huumorin ystävien kanssa minun on sitä vastoin helppo saavuttaa yhteinen aallonpituus.

- Perusluonteeltaan aidosti mukava. Totta kai joskus voi murjaista alatyylisen vitsin tai kirota jonkun ihmisen ärsyttävyyttä mutta negatiivaria en ystäväkseni halua. Kiintiöni on tullut täyteen "ei millään pahalla" -kettuilijoista, elämäntapavalittajista, rajattomista päsmäreistä ja kaikkea erilaista paheksuvista. Myötätunnolla, avaramielisyydellä ja tasavertaisella suhtautumisella sen sijaan pääsee jo pitkälle.

Hyvä frendi on luotettava, hänen kanssa on helppo tulla toimeen ja tykkää jutella kanssani aiheesta kuin aiheesta ja panostaa myös ystävyyssuhteeseen.

Sellaiset, joiden kanssa en viihdy loukkaantuvat kaikesta, ovat itsekkäitä, uhriutuvia, puhuvat vain itsestään.